TEEPÄIVÄ

Koko päivän odotin sopivaa tilaisuutta juoda kupillisen kahvia, mutta toisin kävi.Rakas ystäväni Alinette tutustutti minut teen ihmeelliseen maailmaan jo opiskeluaikanani yli toistakymmentä vuotta sitten. (hänestä on kertomus myös "Edustuskeittiö"- kirjassani) Asuessani hänen luonaan alivuokralaisena, meillä oli tapana nauttia aamuteetä pitkään ja hartaasti. Enkä teestä mainitessani tarkoita mitään "pölynimuritomua" (kuten Ranskassa pussiteetä kutsutaan), vaan aina vähintäänkin jotakin tarkkaan valittua, tiettyä sekoitusta.

Koska seuraava majapaikkani sijaitsi tämän opiskeluaikaisen vuokraemäntäni hoiteissa, oli vähintäänkin itsestään selvää, että tee on aamupäivän teema. Niinkuin sitten olikin. Alinetten teevalikoima oli laajentunut entisestään käsittämään lähes viitisenkymmentä lajiketta toinen toistaan hienompia teelaatuja.

OLETKO BRIOSSI VAI VOISARVI-IHMINEN?

Asia kannattaa miettiä tarkkaan etukäteen, sillä edessä voi vielä joskus hyvinkin olla päivä, jolloin joudut vastaamaan kysymykseen- etenkin Ranskassa.Siellä maan jokainen kansalainen osaa hyvinkin tarkasti määritellä puolensa. Aivan, kuten et voi Tampereella sanoa, että on ihan sama, kannatatko Ilvestä vai Tapparaa, on Ranskassa yhtä epäuskottavaa valita SEKÄ voisarvet ETTÄ briossit.

 Minä olen ehdottomasti voisarvi-ihminen. Ranskassa erityisrakkauteni kohde ovat n.s. mantelivoisarvet, "les croissants aux amandes". Tämän tietäen Alinnette oli mantelivoisarvien lisäksi löytänyt voisarvien tapaan valmistettua täysjyväleipää sekä briossi-ihmisenä oman sokeribriossinsa lisäksi briossileipää.

Vasemmalla voisarven tapaan valmistettua aamiaisleipää ja oikealla briossileipää sekä leipomon itsevalmistamaa suklaalevitettä.

Olen vieläkin (kello yksitoista illalla) ähky siitä aamupalasta. No, ehkä väliin mahtui yhtä jos toista muutakin pikku purtavaa... muistellaanpa hetki:

Tämän makunyrstyröitä hivelevän aamuhetken jälkeen alkoi todellinen uurastus, kun aloitimme seuraavat kuusi tuntia kestäneen shoppailukierroksen; jona aikana kyytiä sai luottokortin lisäksi Pariisiin tottumattomat jalkaparkani.
Lopulta saavuimme keitaalle ja jokaisen teeystävän pyhiinvaleeuspaikalle, Mariage Fréresin teekauppaan (ks;http://www.mariagefreres.com/ ) Paitsi lukemattomia teelaatuja, kaupasta löytää teeseremonioihin kuuluvia vempeleitä, teehistoriaa kuvailevan museon, sekä teehuone-ravintolan.

Kuvaaminen on Mariagen tiloissa periaatteessa kielletty; tämä ei kuitenkaan koske henkilö- ja yleiskuvia. Tarjoilija tarkisti ja hyväksyii kuvani.

MITÄ SYÖDÄ TEEN KANSSA?

Koska halusimme saada ylläolevaan kysymykseen vastauksen, päätimme jäädä paikan päälle lounastamaan. Aterian alussa valkoiseen pellavapukuun ja valkoisiin hansikkaisiin sonnustautunut tarjoilija tuli esittelemään meille kauden teelaatuja, joista valitsimme juotavamme. Minä tilasin "snobin salaatin", jonka seurana tuli paahdettua teellä maustettua leipää, Alinette gamba- voileivän kylmällä tuoreteekeitolla.

Snobin salaatti oli runsas, jouduin kuvaamaan sen edestä ja takaa. Näin tuli todistettua, että tee käy hanhenmaksan seurana aivan erinomaisen hienosti!

Kevyen kenttälounaan jälkeen jatkoimme kauppamaratooniamme siihen saakka, kun alkoi jo hämärtää, eivtätkä jalkamme eivät enää muutenkaan kestäneet ostosten painoa.

KULTA ON MEILLE HYVÄKSI
Torilta ostin iltapalaksi tuoreita kampasimpukoita, jotka paistoin nopeasti voissa ja maustoin sitruunamehulla. Lisänä nautimme torilta niinikään haalimaani salaattia, juustoja, pullon samppanjaa, mansikoita ja ananasviipaleita. Illan kohokohta oli "Maison du Chocolat" - kaupasta ostetut suklaaleivokset. Näin jälleennäkeminen, sekä juhlava päivä Alinetten kanssa saivat arvoisensa päätöksen!

Jokaisen leivoksen päällä on kultalehtykäisiä. Myös teekaupassa myytiin kultahipputeetä. Tässäkohdin joutuu mietttimään jo kahdesti, tohtiiko näiden herkkujen äärellä ylimalkaan lausua sanaa "arki"?