Eilinen iltapäiväni suorastaan hujahti Musé d, Orsayssa Gallen- Kallelan näyttelyyn tutustuttaessa.
Oheisesta linkistä pääsette vilkaisemaan muutamia näyttelyn taulujen kuvia:
http://masmoulin.blog.lemonde.fr/2012/02/12/akseli-gallen-kallela-au-musee-d%E2%80%99orsay-2/
Olin nähnyt Gallen- Kallelan syksyisen näyttelyn Helsingissä. Näinollen oli hauskaa päästä vertailemaan yhtäläisyyksiä ja ennenkaikkea eroja kotimaiseen näyttelyymme.
Oli myös mielenkiintoista huomata, mihin ranskalaiset näyttelyssä kiinnittivät huomiota. Taiteliljan ranskalaistuotantoon suhtauduttiin kyllä kiinnostuksella, mutta varsinaisen innostuksen herättivät Suomen kansaa kuvaavat teokset, kuten "Akka ja kissa", "Talonpoikaiselämää" sekä "poika ja varis". Kalevalaan suhtauduttiin kyllä mielenkiinnolla, mutta aihe tuntui jäävän etäiseksi. Sensijaan Suomen luonto tuntui herättävän vilpitöntä innostusta ja ihastelua. Näyttelyn laajuudesta huolimatta Tennispalatsin viimesyksyinen kokonaisuus oli mielestäni ehyempi ja toi kunkin teoksen onnistuneemmin katsojan luo. Tämän lisäksi Tennispalatsiin ei tarvinnut jonottaa kahtakymmentä minuttia ennen sisäänpääsyä!
RANSKALAINEN ILLALLINEN
Mutta palataanpa blogini pääasialliseen aiheeseen. Oman koneeni ääressä Suomessa pääsen jatkamaan reseptien kokeilua, kehittelyä ja jakamista. Siihen saakka pääsette edelleen osallisiksi matkatuliaisista, eli ruokakokemuksistani. Matkani aikana olemme toistaiseksi käsitelleet torin antimia, teetä, kahvia ja lounastakin. Jotain on kuitenkin jäänyt saamatta hampaankoloon. Eihän kunnon matkakertomus olisi mitään ilman kuvausta siitä, mitä ranskalaiskodissa tarjotaan iltapalaksi!
Onneksi olin saanut kutsun mennä kuulemaan tuttavaperheen lasten konserttia.
Saapuessani kello seitsemän, perheen lapset olivat jo illallistaneet. Niinpä ilta saattoi konsertilla samoin tein. Tunnin kestäneen konsertin jälkeen lapset tulivat tarjoilemaan aikuisille alkupalat aperitiivin yhteyteen, minkä jälkeen vetäytyivät hyvässä järjestyksessä, toivotettuaan posikisuudelmin hyvät yöt. Illan tarjottavat alkoivat värikkäästi, eli vaaleanpunaisella samppanjalla. Pöytään mentäessä minulta kysyttiin, halusinko jatkaa ateriaa samppanjan kera? Minun oli vaikea vastata kieltävästi. Alkuruokana oli ilokseni ostereita. Kuten taisitte huomata, vilkuilin niitä "sillä silmällä" jo aikaisemmin torilla.
Pääruokana oli nuorta helmikanaa papumuhennoksen kera. Emäntä jännitti kovasti, olisiko se päässyt kuivumaan, mutta kana oli täydellistä, pehmeää ja samalla hivenen rapeaa.
 |
| Juustotarjotin oli suppeudessaan täydellinen. |
 |
| Jälkiruoaksi nautimme mansikoita vaahterasiirapin kera |
 |
| Ilta päättyi lasilliseen hileistä Limonncelloa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti