Viimepäivinä on juotu monenmoisia aamujuomia, mutta palataksemme ranskalaisen perusarkeen, nousee yksi asia ylitse muiden: "Café au lait".Vanha kunnon maitokahvi NÄYTTÄISI JÄÄNEEN koto-Suomessa uusien trendien jalkoihin. Useammin kahviloissa kuulee vaikkapa seuraavanlaisen tilauksen:"Minulle yksi pitkä latte soijamaitoon, kiitos". Syystä tai toisesta maitokahviin liittyvä kulttuuri vaikuttaisi jääneen meille etäiseksi.
HS väitti taannoin artikkelissaan, että maidolle ollaan vähemmän allergisia muissa maissa, koska maitoa juodaan vähemmän. Vaikka tätänykyä kestän jälleen suomalaismaitoa ihan hyvin, omakohtaisen kokemukseni mukaan paluumuuttaessani taannoin koto-Suomeen jälleen, kärsin maidon vuoksi hirmuisia vatsavaivoja siitä huolimatta, että en juonut maitoa tippaakaan enepää kuin ulkomaillakaan; eli maitokahvissa. Syy jäänee kohdallani edelleen mysteeriksi.
Kaikesta hienoudestaan huolimatta on lievästi kyseenalaista, että Ranska, tämä kulinarismin kultamaa, joka panostaa päivän kaikkiin muihin aterioihin melkoisesti, toimittaa aamupalaseremoniansa suorastaan miltei suttuisesti. Perinteisestihän maitokahvi kuuluu juoda kulhosta, niin suuresta kuin suinkin. Suureen kulhoon kastetaan sitten patonkia ikäänkuin oltaisiin pilkkimässä. Oudoin kokemukseni asian tiimoilta oli nähdä krantuin tuntemani lyonilainen viiniekspertti aamupalalla; hän heitti aamukahvinsa joukkoon kourallisen muroja, ja hörppi juoman samoin tein sattumineen parempiin suihin.
Ainut selitys mitä olen osannut keksiä tälle ilmiölle on maantieteellis-kulttuurihistoriallinen. Nimittäin a) aamut sisätiloissa ovat useimmissa talouksissa yli puolet vuodesta erittäin viileitä. Vanhat rakennukset - ja niitä on paljon- ovat todella kosteita ja vetoisia, ja vuoteesta ylöskömpiessä todellisuus on usein karu, jos ei peräti kestämätön. Suuren kulhon ympärillä kdet pysyvät lämpiminä ainakin siihen saakka, kun kahvi pääsee lämmittämään sisuksia. Toinen, edellistä tukeva seikka on kohta b), nimittäin ranskalaisilla on kova kiire ensin torille, sitten lounaan valmistukseen, että aikaa tälle epämuodolliselle hetkelle ei tule missään nimessä suoda enempää, kuin mitä välttämättömyys vaatii.(vinkki: Pariisin ruokatorit ja niiden aukioloajat löydät sivuilta: www.marches.equipements.paris.fr)
MUTTA MITÄ TÄSTÄ PERIRANSKALAISESTA AAMURITUAALISTA PITÄISI TIETÄÄ?
 |
| Kahvin ja maidon suhde on yksilöllinen |
Aivan aluksi tarvitset kulhon. Murokulho kelpaa. Vahva-eli tummapaahtoista kahvia, kevytmaitoa (ei rasvatonta), sekä kuten serkkuni Norjasta muistutti, vähän sokeria. Mutterikeittimellä varmistetaan, ettei vahingossa tule keittäneeksi mitään lirua. Lisäksi tarvitaan patonkia pitkittäin leikattuna, sekä voita ja hilloa/suklaalevitettä.
(sivumerkintä: Ranskassa ei tunneta sanaa "voileipä". Voileivän sijaan puhutaan levitteellä päällystetystä leivästä. Termi on "tartine". Mikäli levite on voita, tulee se erikseen mainita eli "tartine au beurre" suom. huom.)
Kahvin ja maidon välinen suhde on aina yksilöllinen. Ensin kaadetaan luonnollisestikin kahvi kulhon pohjalle, sitten vasta maito. Sitten ei muuta, kuin voideltua leipää dippaamaan. Et voilà!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti