RAUHOITTUMISKIIREITÄ

Tätä hetkeä on odotettu. ”Sitten kun”- tulevaisuuselämä joutaa paitsioon, harmitkin ovat ohikiitävän hetken osa juhlaa. On perjantai-ilta. Vanhastaan tiedän, että tämä kerran viikossa -hetki menee ohitse yhdessä hujauksessa. Jos se pääsee karkuun, on sinniteltävä ilman keidashetkeä taas viikko eteenpäin.

Mikä perjantai-illasta tekee niin erikoisen? Eikö tämä kaikki ole vain korviemme välissä? On. Mutta ei se haittaa, eikä asialle muutenkaan voi mitään. Me ihmiset nyt vain sattumme olemaan olentoja, jotka luovat rutiineja ja kiintyvät niihin, oli niiden luonne positiivinen tai sitten jotain muuta. Inhimillisyyttä vastaan taas on ihan turha pyrkiä, koska kaikki pyrkimyksemme kuitenkin ovat lopultakin vain… no, inhimillisiä.

Siis se perjantai. Viikonloppuna töitä paiskiville tämä harras hetki on kenties joku toinen. Erikoista hetkessä on tietenkin tieto siitä, että viikonloppu (melkein koko elämä) on vasta edessä. Toisaalta kaikkien sosio-kultturellisten kriteerien mukaan tuolloin on myös lupa pysähtyä.

Näin hienossa hetkessä pitäisi olla tarjolla jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, mutta mieluiten silmänräpäyksessä. Näissä tilanteissa ihanne on lautanen, jolla on kaikki tarpeellinen yhdellä kertaa. Sellainen lautanen jättää loppuillan kaikkein toivotuimmalle elementille: Istua ja rupatella sen kummempia säntäilemättä.

Säntäilemättä istuminen vaikuttaisikin olevan perheellisille usein ihmeen haastavaa. Vai voivatko ne, joilla on a) kumppani, b) lemmikki, c) lapsia (kaikista kolmesta yhtä aikaa puhumattakaan) vakuuttaa jakavansa keittiössä asioiden toimitukset seesteisen rauhallisessa yhteisymmärryksen hengessä? Niin, että kaikki puuhastelevat aterian tiimoilla voidakseen istutua yhtaikaa pöydän ääreen? Sellaista näkee kyllä toisinaan elokuvissa, tosielämässä kenties hilkunverran harvemmin.

Aivan käsittämättömät herkut syntyvät toisinaan melkolailla peruselementeistä. Lautasta voisi kuvailla vaikkapa termillä: ”lohta kahdella tapaa”, tai ”iltapala kahdella lohella”. Graavilohi käy yksiin kypsän kanssa aivan erinomaisesti. Siitä huolimatta niitä tarjotaan samalta lautaselta melko harvoin. Lisänä maistuvat vaikkapa keitetyt perunat.

Kahden lohen lautanen rakentuu seuraavista elementeistä:

lautanen yhdelle:
100 g kirjolohta tai lohta
(valkosipulin kynsiä)
50 g graavilohta
salaattia (valitse mielilajikkeitasi)
jotakin seuraavista:
kirsikkatomaatteja
viinirypäleitä
sitruunalohkoja
juusto(j)a (valitse mielilajikkeitasi)

Ranskalainen salaattikastike sitruunalla:
1 rkl sinappia
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl öljyä Sekoita keskenään viinietikka ja mausteet. Vatkaa lopuksi joukkoon öljy.

Huuhdo salaatit ja kuivaa ne. Asettele lautaselle.

Paista lohi nahkapuoli alaspäin hiljakseen hauduttaen (siivutettujen valkosipulinkynsien kera) kunnes se on kutakuinkin läpikotaisin kypsä. Älä käännä, koska se ehtii kuivua liikaa ja menettää samalla mehevyyttään.

Nosta graavilohi ruusukkeeksi lautasen reunalle. Nosta keskelle muut kasvikset, keskelle, kypsä lohi toiselle laidalle. Ripottele salaattikastike salaatinlehdille (ja lohille, jos haluat). Asettele lautaselle lopuksi juusto(t).

Tarjoa hyvän leivän kera.

Tämän illan viinilöytö oli saksalainen kuohuva Riesling "Devil´s Rock". Erinomainen aperitiiviksi ja jälkiruoan kera, kuivan aprikoosinen ja persikkainen.