NIIN LÄHELLÄ mutta niin kaukana…

 

...sekä henkäyksiä aiheuttavat leivonnaiset

Tunnetko sinä naapurisi? Minä en kovinkaan usein tunne. Mutta sattuma- jos se on olemassa – sai aikaan sen, että tyttäreni pinkaisi pienenä päiväkotilaisena karkuun ja sisään kaverinsa avoimesta ovesta eräänä kesäisenä päivänä pihamme toisella laidalla. Asiassa sinällään ei ole mitään sen erikoisempaa. Sitä kautta tutustuin kuitenkin naapureihini, ja heidän elämästään tuli osa minunkin elämääni. Poikkeuksellisen tuttavuudesta tekee sen, että tämä tyttäreni ystävän perhe on kotoisin Afganistanista.

Alku oli hidas ja perustui lähinnä tulkattuun tai elekieleen perustuvaan viestintään, kunnes perheen äiti sai kotiin vapaaehtoistyönä suomenkielen opetusta. Kuuden pikkulapsen (joista kolme alle esikouluikäistä) äiti ei pääse kulttuurimme pariin ihan helposti, mutta ilman kommunikaatiota myös me naapurustossa jäämme paitsi monelta uudelta asialta - sekä herkulta.

Olen tullut – jälleen kerran- siihen tulokseen, että meille suodattuu tiedostusvälineiden kautta rajallisesti valikoitua tietoa. Tämän päivän keskustelunaiheena naapurieni kanssa olivat suussa sulavat leivonnaiset, jotka voisin suin päin nimetä vaikkapa lisänimellä ”henkäykset”, sillä suuren huokauksen aiheuttaa ensimmäinen suupala 95 % koehenkilöistä. Näitä vapaasti kutsumanimestä kääntämiäni ”Julabi”- leivonnaisia tavataan tarjota Afganistanissa toisinaan muunmuassa aamupalalla.

Huomenna on kevätpäivänseisaus, mikä puolestaan on persialaisen kalenterin mukaan myös Afgaanien uudenvuodenpäivänä. Silloin kaikki kynnelle kykenevät hakeutuvat naapurieni kertoman mukaan appelsiinipuun varjoon. Tähän aikaan vuodesta appelsiinin kukat tuoksuvat heidän kotimaassaan huumaavasti. Ihmiset istuttavat varojensa mukaan uudenvuoden aattona puuntaimen, ainakin yhden, varakkaammat useammankin, merkkinä toivosta jota pihapiirissä kasvavat puut edustavat.

Toivotankin kaikille Afgaaneille hyvää uutta vuotta. Kasvakoot puut heidän maahansa tiheään.  

Meille muille välitän tänään oppimani Julabin eli henkäyksiä tuottavan leivonnaisen reseptin:

Aloittelijan julabi

Tarvitaan

Taikinaan:

2 dl vettä
2 dl jauhoja

2 tl kuivahiivaa

Sekoita kuivahiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot vispilän avulla ja anna turvota puolisen tuntia, eli sillä aikaa kun valmistat sokeriliemen.

Liemeen:

3 dl sokeria
3 dl vettä
1 tl kardemummaa

Keitä liemen aineksia hiljaisella tulella siihen saakka, kun liemi saostuu juoksevaa hunajaa muistuttavaksi seokseksi. Anna jäähtyä.

Paistamiseen: ruokaöljyä

 Kaada taikina juomapulloon, jossa on juomiseen tarkoitettu korkki.

Kaada ruokaöljyä paistinpannulle niin, että sitä on noin yhden sentin verran. Kuumenna rasva. Pursottele juomapullosta kauniita ruusukkeita tai spiraalinmuotoisia ympyröitä pannulle, ja anna paistua yksitellen, kunnes taikina saa kauniin kullanruskean sävyn. Älä ruskista liikaa, eli tummanruskeaksi. Nosta paistunut leivonnainen paperin päälle hetkeksi valumaan. Ja kasta se sen jälkeen hieman jäähtyneeseen sokeriliemeen, ja sieltä talouspaperin päälle jälleen valumaan. Jatka näin kunnes kaikki taikina on käytetty. Tarjoa hieman jäähtyneinä esim. jäätelön kera. Juomaksi käy itseoikeutetusti vihreä tai musta tee.

Huom! Haaleina tarjottaessa leivonnaiset ovat hämmästyttävä yhdistelmä sitkeää, pehmeää ja rapeaa koostumusta, mutta muuttuvat jäähtyessään hampaissa rouskuvan rapeiksi. Kokeile vaihteeksi vaikkapa vappuleivonnaisena. Julabin koostumus muistuttaa munkin ja tippaleivän välimuotoa.