Eräs aikakautemme tyypillinen tunnusmerkki on kaikenlaisten diettien
ihannoiminen. Muunmuassa Mika Waltari on nosti teeman esille useassa kirjassaan: mitä paksumpaa
pajunköyttä meille syötetään, sitä ahnaammin sen nielemme. Oiva esimerkki tästä on vaikkapa terveyskauppojen menestystuote: ”paasto
ilman paastoa”.
Osattiin sitä tosin ennenkin. Paasto on ollut vuosisatoja kaiken
kansan arkipäivää. Satakin paastopäivää saattoi sisältyä ruokavalioon vielä
1900-luvun puolella. Sana paasto on kunnioitusta herättävä, mutta lupailee
toisinaan liikoja. Kaikille paastoille yhteistä on ollut vain ruoka-aineiden
rajoitukset. Se, mitä on rajoitettu, onkin ollut jo toinen tarina. Toisille se
on ollut lihaa, toisille rasvaisia, tai makeita ruokia, kolmansille vielä
jotakin muuta.
Vaikka moni meistä myöntääkin haksahtavansa (ainakin
päivän ajaksi tai aamupäiväksi) johonkin uutteen ruoka-ainerajoitusvillitykseen, tokenevat
useimmat niistä hämmästyttävän nopeasti.
Sen sijaan ei käy kieltäminen, etteikö terveellinen, kasvispainotteinen ruoka tekisi meille hyvääkin. Juhlavakin ruoka voi olla toki terveellistä sekin. Nihkeinkin vastarannankiiski joutuu nurkuen myöntämään tämän, etenkin kun puhutaan kesän antimista: mansikoista, tuoreista herneistä tai vastapyydetystä kalasta. Terveellisyys asettaa meille peräpohjolan asukeille haasteita etenkin talvisin.
Sen sijaan ei käy kieltäminen, etteikö terveellinen, kasvispainotteinen ruoka tekisi meille hyvääkin. Juhlavakin ruoka voi olla toki terveellistä sekin. Nihkeinkin vastarannankiiski joutuu nurkuen myöntämään tämän, etenkin kun puhutaan kesän antimista: mansikoista, tuoreista herneistä tai vastapyydetystä kalasta. Terveellisyys asettaa meille peräpohjolan asukeille haasteita etenkin talvisin.
Kaalikeitto-ohjeeni yhteys paastoaiheeseen on se, että tällainen keitto mahtuu sallittujen ruokien listalle mm.usean kevättalven kirkollisen paastokuurin särpimiksi. Keitto on oiva tapa muuttaa myös nihkeänpuoleiset talvikasvikset maistuvaan muotoon. Vaikka ohje itsessään on vaatimaton, voi sitä vähällä vaivalla muokata omia mieltymyksiä vastaavaksi. Palatkaamme siis tämän nöyrän kaalisosekeiton valmistusvaiheisiin.
Kaalisosekeitto ( sekä kolme tarjoiluvaihtoehtoa)
Tarvitset:
500 g kaalia
500 g purjosipulia
kasvisliemikuutiosuolaa, pippuria
1 sitruunan mehu
Pilko kaali ja purjo reilunkokoisiksi palasiksi kattilan
pohjalle. Peitä kasvikset vedellä, ja aseta kiehumaan. Vähennä kiehuvien kasvisten lämpötilaa sen
verran, että pientä kuplimista on havaittavissa, peitä kattila kannella. Anna
hautua hiljaisella tulella hyvän aikaa, eli noin puolisentoista tuntia. Mausta
suolalla ja liemikuutiolla ja soseuta tehosekoittajassa tai sauvasekoittimella.
Lisää lopuksi sitruunan puristettu mehu.
ARKIVERSIOON voi lisätä reilusti vaikkapa raejuustoa ja kiehauttaa vielä pikaisesti ennen tarjoilua. Tarjoillaan kunnon ruisvoileivän kera.
EKSOOTTISIA SÄVYJÄ HAJALAVA
voi lisätä keittoon mukaan puolikkaan ruokalusikallista currya ja halutun määrän chilikastiketta, sekä soseuttamisen jälkeen heittää joukkoon 200 gr katkarapuja. Kiehauta ennen tarjoilua.
EKSOOTTISIA SÄVYJÄ HAJALAVA
voi lisätä keittoon mukaan puolikkaan ruokalusikallista currya ja halutun määrän chilikastiketta, sekä soseuttamisen jälkeen heittää joukkoon 200 gr katkarapuja. Kiehauta ennen tarjoilua.
JUHLAVAN KEITOSTA SAA, kun lisää siihen soseutusvaiheessa vielä 1/2 dl
ranskankermaa ja saman verran sulatejuustoa. Tarjoa talvisena alkukeittona yrttisilppuryöpyn ja kunnon valkosipulikrutonkien kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti