LOKEROVOIMISTELUA

– sekä luovan keittiön ilosanomaa

Luova ruoanlaitto kilpistyy kokemani mukaan usein itsellemme asettamiin, turhan suuriin vaatimuksiin. Koska suuret vaatimukset ovat paitsi vaivalloisia, nostavat ne nopeasti myös kustannuksia. Näin vanhoihin ratkaisuihin  (lue: valmismakaronilaatikko) on helppo päätyä. Kääntöpuolena on kyllästyminen, mikä puolestaan herättää kaukokaipuuta.

Luovuudesta puhuttaessa monesti kuulee lausuttavan improvisointia intohimoisesti vastustavia argumentteja. ”Minä ainakin teen kaiken keittokirjan mukaan”. Aivan, niin kuin keittokirja olisi jokin onnistumisen takuumies. Vaikka teknisiä tietoja voi toki lukemalla kartuttaa, uskallan kuitenkin väittää, että parhaimmillaankin keittokirja on lopulta ainoastaan karkeasti suuntaa antava.

Tosiasiassa epäilen, voiko yksikään ruokaohje onnistua kahta kertaa täysin identtisesti. Mitat voivat toki pitää paikkansa, mutta nyt käsi sydämelle: kuinka moni mittaa ainekset gramman tarkkuudella? Kuinka moni pitää aina ja joka tilanteessa mittalusikoita käden ulottuvilla? Käytätkö poikkeuksetta lämpö- ja sekuntimittaria? Vaikka kuuluisitkin tähän poikkeuksellisen tunnolliseen kastiin, voimme jatkaa pohdintoja kysymällä, olemmeko varmoja, että nämä vehnäjauhot ovat ominaisuuksiltaan täsmälleen samat, kuin jonkun toisen merkin samannimiset? Ovatko ohjeen jauhot kotimaisia? Kuinka tuoreita kananmunat tällä kertaa ovatkaan? Onko pannusi valurautainen vai onko siinä kulunut teflonpohja? Onko uunisi tuliterä vai paljon (ja kovia) kokenut? Aivan. Mahdotonta toimia täsmälleen samoin kuin joku toinen toimi eilen.

Mutta nyt pää pystyyn. Synkkyyteen ei pidä vaipua!

Tämän voi luovuudesta salaa haaveileva kääntää jopa vahvuudekseen. Otetaanpa tilanteeksi vaikka keskivertokiireisen ihmisen keskiverto nälkä. Jääkaappi auki, kurkistus sen lokeroihin. (Olettaen, että kaupassa on malttanut viskoa kasviksia kärrynpohjalle ennen siirtymistä lenkkimakkarahyllylle). Sieltä lokeron pohjalta pilkottaa jotakin, sanotaanko nyt vaikka vihreää. Väri kuin väri voi toimia luovan aterian perustana.

TÄMÄ PÄIVÄN LOUNAS ON VIHREÄ, VALKOINEN JA PUNAINEN

SUUNTAA ANTAVA OHJE YHDELLE:

Usean onnistuneen ruokaohjeen pohjalta löytyy jonkin sortin pilkottu sipuli (valko- kelta- puna- salotti- purjo- ruoho...) Ei siis muuta kuin öljyä pannuun, ja pilkkomaan. Sipulin lisäksi lisätään vaikkapa siivutettu kesäkurpitsa ja puolikas fenkolia viipaleina. Kääntele sipulisilppua pannulla hetki, lisää kasvikset sitä mukaa kun saat ne pilkottua. Punaista roolia toimitti tänä päivänä kuutioitu pihvitomaatti ja chilipippuri, sekä valkoisen osuuden hoiti Mozzarella. (Yhtä hyvin Mozzarellan olisi voinut korvata katkaravut tai savulohi, Feta, Parmesaani tai pilkottu, paistettu makkaranpätkä.) Mausta lopuksi maun mukaan.  Nostele lautaselle, voileivän päälle, spagettikeon ryytimiksi tai pihvin särpimiksi...

Lokerovoimistelijaksi pääsee pienellä harjoittelulla. Ajan mittaan itse kukin löytää luettelon mieliyhdistelmistänsä. Niitä voi taas suosia seuraavalla kauppareissulla, ja  kehittää itseään näin edelleen. Vähitellen voi oppia joustavaksi mutta samalla taitavaksi kuin telinevoimistelija. Ja mikä hauskinta, omissa nimissään voi aina pitää oman sarjansa mestaruutta!