LAMPAANVIULUN MAHDOLLISUUDET, OSAT 2&3

Kaikkein herkullisin lammashernekeitto & pastakastike ”Oikotie Onneen”

Mikään purkkihernekeitto ei voi koskaan vetää vertoja itse hitaasti haudutetulle lammashernekeitolle.

Kun lampaanviulun parhaat siivut ovat muisto vain, jää jäljelle lihainen luu, jota ei tosin enää tee mieli nirhiä. Juuri tämä luu on erinomaisen hernekeiton perustana.

Kaikkein herkullisimman keiton herneet on liotettava 24 tuntia, eli edellisestä päivästä, runsaassa vedessä.

Seuraavan päivänä laitetaan suuri, vähintään 10 litran vetoinen kattila melkein täyteen vettä ja hellalle kiehumaan, sekä upotetaan luu niin syvään kattilaan, kuin se suostuu menemään. Eikä vain, luu, vaan nyt on oikea hetki kaapia viimeinenkin kastikepisara pelliltä luun mukaan kiehumaan. Mikäli kaikkia valkosipuleita ei ole puristettu kuoristaan lampaan särpimiksi, kannattaa myös ne tyhjentää pataan porisemaan. Nimittäin yksikään fondi tai liemikuutio ei voi koskaan korvata sitä aromia, joka uunissa hitaasti hautuneesta lihasta on muodostunut paistamisen yhteydessä. Luuta keitetään niin kauan, että sen voi painaa kokonaan uppeluksiin, ja niin kauan, että loput lihat irtoavat haarukalla painaessa miltei itsestään. Aikaa tähän kuluu parisen tuntia.

Luut noukitaan liemestä ja annetaan koiralle (tai naapurin koiralle). Suurimmat lihapalat noukitaan niin ikään, ja palastellaan suupaloiksi. Mikäli tällätavoin palasteltua lihaa tuntuu olevan useita desilitroja, siitä voi ottaa desin, pari erilleen ja valmistaa tästä ylimääräisestä lihasta helpon pastakastikekin. Ohje seuraa lopussa.

Hernekeiton valmistukseen tarvitaan lisäksi:

½ purjosipulia siivutettuna
1 suuri sipuli palasteltuna
1 porkkana palasteltuna
1-2 tomaattia kuutioituina
( ½ sitruunan mehu)

suolaa

Liemeen lisätään tässä vaiheessa liotetut, valutetut herneet, pilkottuja lihapaloja ja edellä mainitut kasvikset. Annetaan kiehua hiljaa poristen vielä parisen tuntia. Maustetaan suolalla ja maun mukaan sitruunamehulla. Tarjoillaan ja nautitaan lusikoiden kilistessä hyvän mielen kera.

”OIKOTIE ONNEEN” -PASTAKASTIKE KEITETYSTÄ LAMPAANLIHASTA

Sofia Loren maalailee maanpäällisen paratiisin pastakastikkeillaan oivassa keittokirjassaan: ”Makuja ja Muistoja”. Tämä kastike on samansuuntainen hänen perinteisen Napolilaisen pastakastikkeensa kanssa. Väitän, että tämä lampaanviulun kylkiäisenä syntynyt versioni vetää vertojaan hänen ohjeelleen myös makunsa puolesta.

Kastikepuolikuu

Tarvitaan:

1-2 dl edellä kuvaillun tavoin keitettyä lampaanlihaa
300 g paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
1 rkl tomaattiketsuppia
suolaa ja pippuria
( 1 murskattu valkosipulinkynsi)

Kiehauta kaikki aineet keskenään, ja tarjoa esim. Tagliatellen kera. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Koristele halutessasi hienoksi silputulla lehtipersiljalla.

P.S. Kuten taisit arvata, pastakastikkeen otsikko viittaa siihen ristiriitaan, jonka nimi itsessään tuottaa. Oivallushan voi kyllä viedä onneen, mutta kuten tässä ohjeessakin, ei oikotietä ole, vaan hyvän pastakastikkeen salaisuus piilee riittävässä hauduttamisessa.