CARPE DIEM -PASTAA HETKESSÄ

 

Minulle päivän kohokohta on se, kun voi kohdata kumppaninsa kaikessa rauhassa iltapalan äärellä. Vaihtaa kuulumisia, kertoa päivän tapahtumien parhaat palat. Menneen vuorokauden palaset loksahtavat kohdalleen, maailmankaikkeus saa rauhassa jatkaa laajentumistaan, rikkaat rikastua ilman, että kateus kalvaa.  Kunhan me kaksi olemme tässä ja nyt. Elämän tärkein tieto on ”Carpe Diem- Tartu hetkeen” , mistä kälykin osuvasti muistutti tänään nimipäiväkahviensa äärellä.

 Joskus harvoin käy kuitenkin niin, että hyvä hetki näyttää ennalta käsin tuhoon tuomitulta. Niin voi käydä esimerkiksi silloin, kun puoliso saapuu töistä lopen uupuneena kotiin. Silloin ovat hyvät neuvot kalliit.  Näköpiirissä on huonoja vaihtoehtoja: 1.Puoliso vetäytyy lehden pariin. Lehden erottaa hänestä vain toinen mokoma- mikä tarkoittaa, että parhaat uutiseni kuullaan korkeintaan puolella korvalla. 2.Puoliso vetäytyy suoraan ruokapöydästä omiin oloihinsa ja havahtuu korkeintaan illan uutisille jonka jälkeen vetäytyy nukkumaan. Parhaat uutiseni siirtyvät seuraavaan päivään. Koko päivä on pilalla, sillä kun uutiset siirtyvät seuraavalle päivälle, niin miten niiden käy? Ensin ne patoutuvat, sitten laimenevat ja lopulta menettävät merkityksensä!

Ainoa hetki pelastaa tällainen tilanne on silloin, kun perheenjäsenet siirtyvät keittiöön nuuhkimaan, aprikoiden kilvan, mitä päivälliseksi on luvassa. Nyt on lyötävä peliin jotakin jykevää. Tämä vaatii luonnollisesti tilanneherkkyyttä. Täytyy tuntea puolisonsa mieltymykset yhtä aikaa jääkaapin varastojen kanssa. On liian myöhäistä kipaista ostoksille, hälytys hälytys!

Pelastajaksi saapuu sama ohje, joka on (ainakin tarun mukaan) toiminut menestyksekkäästi kiireisen hetken pelastajana myös kiireiselle ilotytölle. Tietenkin nyt liikutaan tosi härskillä maaperällä, mutta sellainen on todella ”Pasta Puttanescan” legenda. Legendoja nimen synnystä on ilmeisesti monia, mutta jo pelkkä nimi riittää nostattamaan mielialan hetkeksi kattoon.

 Puttanesca, kun sipulit ovat pehmeitä, eli juuri ennen tomaattien lisäämistä.

Pasta Puttanesca on minun, armoitetun pastanystävän yksi ehdottomia suosikkikastikkeita. Se mahtuu järjestyksessä viiden parhaan joukkoon. Noita viittä puolestaan on mahdotonta laittaa keskenään paremmuusjärjestykseen, sillä paremmuuteen vaikuttavat aina hetki - ja raaka-aineiden saatavuus.

Kastikkeen toinen (tai kolmas) vahvuus on sen nopea valmistusaika. Kun pasta on valmista, on kastike sitä myös. Ja vaikka valmistamiseen tarvitaan monia nuorisolle eksoottisia raaka-aineita, nähtiin sellainenkin ihme, että murrosikäinen poikani kiisteli kastikkeen viimeisistä rippeistä kattilan pohjalla. Puolison mieli on jo siirytnyt uuteen ulottuvuuteen: ”Mikä viini sen kanssa kävisi”- aprikointi on keskinäinen vitsimme, sillä alkoholia emme viikolla nauti. Tosipaikan tullen kysymyksen voi kuitenkin ottaa myös todesta, ja toden totta: Valpolicella käy ruoan kanssa kuin nakutettu!

PUTTANESCA

Neljälle tarvitaan:
250 g Barilla-spaghettia (tosin murrosikäisemme mahtavan ruokahalun vuoksi joudun lisäämään vielä 100 g)

2 rkl oliiviöljyä

1/2 sipulia hyvin hienoksi pilkottuna

2-3 valkosipulinkynttä murskattuna

puoli purkkia anjoviksia plus loraus lientä

5 isoa Kalamata-oliivia hienoksi hakattuna

reilu ruokalusikallinen kapriksia pilkottuna

kourallinen hienoksi hakattuja basilikanlehtiä

1 tlk tomaatteja liemessä
tarjoiluun Parmesan-juustoa

Kuori sipulit ja kiehauta pari litraa vettä. Laita sipulit öljyyn hautumaan- varo ruskistamasta! Laita myös spagetit veteen kiehumaan. Keitä pastaa mielummin hivenen liian vähän kuin hivenen liikaa. Kun sipulit alkavat pehmetä, lisää anjovissuikaleet, kaprikset ja hienoksi hakatut oliivit. Kiehauta seos. Lisää tomaatit ja basilikahakkelus. Mausta mustapippurilla. Valuta pasta ja tarjoile kastikkeen kera.

PUTTANESCAA JUHLAVASTI
Edustusruoaksi pasta meille suomalaisille ei erityisemmin istu. Ristiretkeläiset eivät tuoneet mukanaan pastaa vaan pikemmin perunaa (ja sitäkin myöhemmin). Sensijaan illanistujaisiin ohje sopii paremmin kuin hyvin. Koska valmistusaika on niin nopea, pääsee isäntä- tai emäntä vieraiden pariin ennätysnopeasti ja liikoja hikoilematta. Pastan seurana maistuu toden totta Valpolicella, ja sen jälkeen kunnon juustotarjotin, ja lopuksi "last but not least" vahvalla espressolla valmistettu Tiramisú (sen übersalaisen ohjeen taidankin paljastaa ensikerralla).