Kynäillyt "Arjen Juhlaa"-blogin iloksi vieraskynä Milja Kaunisto. Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä ja kirjailija jonka esikoisteos, historiallinen romaani, ilmestyy Gummeruksen kustantamana keväällä 2013
Suomalainen vierasvara ennenmuinoin
Kun esi-isämme vaelsivat Suomen, jota tuolloin Itämaaksi kutsuttiin, loppumattomissa erämaissa turhaan ihmisasumusta etsien, ei voitu varsinaisesti puhua vieraanvaraisuudesta. Matkalainen söi mitä eteensä sai, ja jos ihmisen majan löysi, sai olla kiitollinen jos ovea ei läimäisty nenille ja kulkijalle riitti edes jonkinlaista purtavaa. Maa oli karu, viljelykset vähissä ja halla söi senkin vähän. - Minulle on pitkään ollut arvoitus miksi Suomeen on ylipäätään jääty majailemaan. Jollei syy sitten ole suomalaisessa itsessään, tuossa epäsosiaalisessa olennossa joka etsiytyi aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi muista kunnes löysi avarilta suomailta kolkan jossa vihdoin voisi olla sanomatta päivää kenellekään. Onhan niin että joidenkin tahojen mukaan nimikin 'Suomi' merkitsee suota niinkuin sen englanninkielinen vastinekin, Finland, tulee sanasta 'Fen-land' eli suomaa. -
Mutta keskiajan lopulla näille soisille erämaille saatiin lisää väkeä, milläs muullakaan kuin lahjomalla. Huomattavat veronkevennykset Ruotsin kruunun taholta odottivat niitä jotka jaksoivat kasketa niukan naurismaansa umpimetsikköön. Ja silloin suomalainen sai tottua milloin tahansa poikkeaviin vieraisiin - no, milloin tahansa merkitsi ehkä kahta vierasta vuoden kuluessa, mutta niitäpä vieraita ei sopinut kirveellä uloskaan ajaa. Käsky kuului että kuninkaan vaeltavista sotajoukoista oli jokaisen suomalaisen huolehdittava. Mistä pötyä pöytään? Omalle väelle riitti vielä tönkköönsä suolattu kala ja huttu, laiha ruisjauhopuuro. Virvokkeekseen talonpoika saattoi juoda ruisjauhovellistä mämmiytynyttä imelää taarikaljaa eli vaassaa, mutta eihän moista sotkua vieraille kehdannut serveerata. Sahtia sen piti olla! Keskiajan lopulla suomalainen talonpoika pani pöytään parasta mitä talossa oli, ja tämä taikajuoma oli sahti. Naisväki sai juoda hapanharmaata, eli kuukausikausia hapattunutta piimää johon sekoitettiin vettä. Jos hyvin kävi, sai matkalainen kuivaa leipää ja palanpainikkeeksi tuoretta piimäjuustoa joka juoksutettiin vasikan mahalaukun hapoilla.
Toisin oli mahtitaloissa, rälssikodeissa ja kruunun kartanoissa. Niissä sahtia saivat vain palvelijat ja sotamiehet. Kunniavieraille tarjoiltiin vahvasti maustettua viiniä. Tuo juoma oli kullanarvoista, sillä viini matkasi maahamme kaukaa Saksasta ja Ranskasta. Mausteet tulivat vielä kauempaa, ja ne olivat painonsa arvoisia kullassa. Mausteet käytettiin moneen kertaan ja uutettiin kunnes niistä ei herunut juomaan minkäänlaista aromia. Mausteita tarjoiltiin hopeatarjottimilta pelkältään, ja erityisen hienojen vieraiden kunniaksi järjestetty pitoateria päättyikin maustetarjottimeen.
Keskiajalla opittiin kaikissa kodeissa erilaisten piiraiden valmistus, ne tulivat ikäänkuin oheistuotteina kun asumuksia lämmitettiin jatkuvasti suurilla leivinuuneilla. Itäisessä Suomessa tunnettiin jo ns. karjalanpiirakat, Savossa kukot ja muut ruiskuoriset ruuat. Länsi-Suomessa valmistettiin taas monenlaisia veriruokia kuten palttua, kropsua ja kampsua. Niitä tarjoiltiin arvovieraille teurastuskauden erikoisuuksina. Arvokasta tarjottavaa oli myös tuore leipä; suurleipomus kun tehtiin vain syksyisin ja keväisin, ja leivät laitettiin kuivumaan varastoihin ja aittoihin koko vuodeksi. Keskiajan päätyttyä vauraissa taloissa tarjottiin muunmuassa pannurieskaa.
Pannurieska
250g sianlihaa (rasvaista)
5 dl vettä
1 1/2 dl ohraryynejä tai 2 1/2 dl höyrytettyjä ohrasuurimoita
1t suolaa
nokare voita
Paloittele sianliha pieniksi palasiksi. Ruskista ne rautapadassa. Lisää pataan ohraryynit, vesi ja suola ja keitä seosta kunnes ryynit turpoavat kunnolla. Sitten voitele valurautapanu ja kaada rieskaseos siihen noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Hauduta uunissa 175°c kypsäksi, noin tunnin verran. Tarjoile heti kuumana voin ja vaikka sahdin kera!
Kun uusi aika koitti Suomen erämaihin, se toi mukanaan monia uutuuksia. Perunasta tuli suomalainen kestosuosikki vaikka se yleistyikin Suomessa vasta 1700-luvulla. Samoihin aikoihin talonpoikien vaurastuessa ruokakin monipuolistui. Tarjoilupöytään ilmestyivät makeiset, vohvelit ja munkkirinkilät. Tuli tavaksi tarjota hää-ja hautajaisvieraille itse tehtyjä konvehteja muistoksi tilaisuudesta. Vauraammille talonpojille juhlaruokaa laittoivat pitokokit jotka olivat saaneet oppinsa kartanoissa ja pappiloissa. Viinan valmistus oli yleistynyt Suomessa jäädäkseen maahamme kuin kansantauti. 1500- 1600-luvuilla viinapannuja löytyi isommista taloista jo yleisesti. Vierasvarana oli siis niinkutsuttu 'viinapöytä'. Aikojen saatossa niin talonpojat kuin säätyläisetkin alkoivat tarjota perinteisen viinapöydän lisäksi kylmiä alkuruokia vierasvarana. Liian pitkään suomalaisen vieraanvaraisuudesta nauttinut vieras sai osakseen ns. ulosheittoteen josta jokainen sivistynyt tajusi nousta ja kiittää isäntäväkeä. Mutta köyhissä perheissä syötiin yhä hätäleipää jossa rukiista jatkettiin sammalella, oljella, pavun varsilla ja petulla. Niistä ei vieraille liiennyt.
1800-luvulle saavuttaessa pidot sen kuin paranivat. Vieraalle oli tarjota jos minkälaista kahvileipää - ja myös itse kahvia. Tee oli suosiossa ja sitä tehtiin kotoisista aineksistakin - mansikan ja vadelmanlehtiteetä, koivunlehtiteetä ja omenankuorijuomaa. Miesväelle oli kylläkin tapana tarjota väkevämpää. Piispanjuoma eli 'bischoff', kansankielellä 'pissohvi' sisälsi punaviiniä, vettä, sokeria ja pomeranssinkuorta. Talvella koko joukolle tarjoiltiin glögiä joka oli saapunut Suomeen Ruotsista jo 1600-luvulla. Näin kesän korvalla herkullista on kesäinen kartanon 'naistenjuoma' Punainen Karoliina' jota 1800-luvun ruustinnojen ja vapaaherrattarien pidoissa kului kristallikannu toisensa jälkeen. Sen valmistus on yksinkertainen.
Punainen Karoliina
75 cl punaviiniä
1 suuren sitruunan mehu
1/2 l kuumaa vettä
1 dl sokeria
Sekoita sitruunamehu ja kuuma vesi sokerin kanssa kunnes sokeri sulaa; jäähdytä kylmäksi. Sekoita sitten mukaan punaviini, maista sokeri ja lisää veteen uutettuna tarpeen mukaan. Kylmennä juoma. Tarjoile suuresta lasikannusta runsaiden sitruunanviipaleiden kera.
Valkoista Karoliinaa saat kun käytät valkoviiniä punaisen sijasta!
Viinipohjaiset juomat olivat hyvin myöhäiseen vain säätyläiskotien juomia; tavallisen suomalaisen tarjoilupöytään viini ilmestyi vasta 1960-luvulla. Tapakulttuurin muuttuessa lopullisesti 1970-luvun jälkeen, on suomalainen vierasvara yhä useammain vain kavi ja keksit tai alkoholia ja pikkusuolaista tarjottavaa. Toisin kuin Ranskassa ja Italiassa, joissa kutsujen alkamisaika määrittelee tarkasti onko kyseessä lounas, aperitiivi, makea tarjoilu vai juhlaillallinen, meillä vieraiden kunnollinen kestitys nähdään enää elitistisenä muinaisjäänteenä. Ehkä ympyrä on sulkeutumassa, ja suomalainen palaamassa takaisin muinaisaikoihin jolloin suljettiin ovi vierailta. Ajatuskin tuntuu kaamealta. Suomalaiset kanssasisareni ja - veljeni, pidetään tapakulttuurista kiinni! Taistellaan pitopöytiemme puolesta! Sahtimalja sille!
Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä ja kirjailija jonka esikoisteos, historiallinen romaani, ilmestyy Gummeruksen kustantamana keväällä 2013. Milja Kauniston musiikkia löytyy sivulta soundcloud.com/milljah; hänen kirjoittamaansa ulkosuomalais-aiheista blogia voi lukea sivulta artcondition.blogspot.com, tai Twitteristä: www.twitter.com/milljah
Milja Kaunisto
singer-songwriter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti