Ihana keltainen meri velloo jälleen niityillä. Eikä ainoastaan niityillä, vaan se on hiipinyt myös takapihoille ja teiden varteen. Eikä sille voi olla edes kauhean vihainen. Voikukka kun on miltei lääkekasvin arvoinen hyötykasvi. Nuoruudessani kaivoin ylös paksuja juuriakin, paahdoin niitä pannulla ja keitin samettiseksi keitoksi voikukkateemaisen aterian alkuun. Voikukat kukinnot maustavat siman erinomaisesti: kunhan muistat käyttää tuoreiden kukintojen ainoastaan keltaiset osat. Käytä viiteen litraan simaa noin litran verran kukintoja. Lisää ne nesteeseen samaan aikaan hiivan kanssa. Muista siivilöidä ennen pullotusta.
Vihreä tuo mukanaan karvautta. Voikukkasalaattia sekoittaessaan voi olla ylpeä omasta sitkeydestään: keskusruodit on syytä poistaa ja valita lehtiä, joiden tyvestä ei vielä pilkistä kukintoja: tämä vähentää lehtien karvautta niin ikään. Voikukan lehtiä olen valmistanut salaatiksi kesän läpeensä, kukinnoista huolimatta. Tällöin lehtiruodit on ehdottomasti poistettava. Parhaan lopputuloksen saa sekoittamalla voikukanlehtien joukkoon jotakin toista salaattilajiketta. Salaattikastike on myös tärkeää: parhaiten sopii ranskalainen, sinappipohjainen kastike, jota jatketaan punaviinietikalla tai sitruunalla, maustetaan suolalla ja pippurilla sekä murskatulla valkosipulinkynnellä, ja saostetaan lopuksi oliiviöljyllä.
Kokeile salaatin joukkoon fetajuustoa tai nauti ihan sinällään raikkaan kesäpäivän kunniaksi. Mitä kukintoihin tulee, niistä tulee myös erinomaista munakasta:
Perkaa puolesta litrasta kukintoja kaikki vihreä pois. Huuhtele kukinnot ja sekoita neljän, kvyesti vatkatun munan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, leikkaa joukkoon halutessasi ruohosipulia. Paista voissa kuumalla pannulla kunnes muna on melkein hyytynyttä. Raasta keskelle desinverran miedon makuista juustoa, ja taita munakas kahtia. Tarjoile vaikka... no voikukkasalaatin kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti