HILLOPULLA JA ITSEKURI

 

Onko muilla kokemusta tilanteesta, jossa täysin ennalta aavistamatta eteen tuodaan jotakin uutta ja käsittämättömän herkullista? Jotain sellaista, jota vastaan mieli ei ole osannut riittävästi valmistautua. Kohteliasta maistamista seuraa totaalinen retkahdus, jota kestää siihen saakka, kun tuota yllätysherkkua on tarjolla. Minulle ainakin käy toisinaan niin, etenkin siis vieraisilla.

On tunnettu tosiasia, että omatekoinen ruoka maistuu harvoin yhtä paatuneen yllätykselliseltä, varsinkin, jos sitä on pitkin valmisteluja moneen kertaan maistellut. Tällaisen yllätyksen minulle soi kuitenkin vanhempien vierailun kunniaksi pakkasesta nostettu mustikkahillopiirakka. Piirakan leipomisesta oli kulunut sopivasti aikaa, että olin unohtanut, kuinka suorastaan ruhtinaalliselta se kahvin kera maistuu.

Hillopiirakkaohje syntyi monien muiden ohjeiden tavoin kömmähdyksestä. Kestämättömän pitkältä ja ikuiselta tuntuva talvi tuo mukanaan erilaisia lieveilmiöitä. Yksi niistä on tuoreen ruoan kaipuu. Minun tapauksessani oli tosin pakastetun tuoreen ruoan kaipuu, mutta ymmärtänette periaatteen. Kaipuu ilmeni tällähaavaa mustikanhimona. Kaupan pakasteallas sai kokea yllätyshyökkäyksen, kun hirmuinen mustikan suurostaja iski. Minulle jäi mustikoita pakkaseen pitkälti sen jälkeenkin, kun pahin mieliteko oli jo mennyt ohi.

Koska tyttäreni on kenties vielä intohimoisempi leipoja, kuin mitä minä olen, saan houkuteltua hänet päiväunille muunmuassa lupaamalla että hänen herättyään leivomme yhdessä. Kun nämä kaksi asiaa lasketaan yhteen, siis mustikoita pursuava pakastin ja pienen lapsen lahjonta, saadaan jo aika kattava historia tämän piirakan synnystä.  Hillopiiras on valmiina maultaan kirpeähkö, ota tämä huomioon sokerimääriä ennen paistoa maistellessasi. Piiraan seurana vaniljajäätelö tai – kastike ovat tervetulleita lisukkeita.

MUSTIKKAHILLOPIIRAKKA

Tarvitset:

1,5 dl maitoa

1 tl hiivaa

½ tl kardemummaa

3/4 dl sokeria

hyppysellinen suolaa

1 muna

n. 3dl (durum)vehnäjauhoja

50 g sulaa voita

Pinnalle:

200 g (pakaste) mustikoita

2 rkl perunajauhoja

½-1 dl sokeria (maun mukaan)

1 ½ dl hilloa (esim.raparperi tai vadelma)

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Vatkaa joukkoon sokeri, suola ja muna. Lisää jauhot huolellisesti sekoittaen (tässä vaiheessa voit ottaa käden avuksi, mikäli käytössäsi ei ole yleiskonetta). Lisää sula rasva alustamisen loppuvaiheessa. Peitä liinalla, ja jätä vedottomaan paikkaa nousemaan noin tunniksi.

Levittele taikina uunipellille leivinpaperin päälle käsillä venytellen. Peitä liinalla ja anna nousta jälleen tunninverran. Sulata mustikat, mikäli otat ne pakastimesta. Sekoita mustikoihin sokeri ja perunajauho. Levittele mustikat mahdollisimman tasaisesti taikinan pinnalle ja paista esilämmitetyssä uunissa 180 asteessa 15–20 minuuttia. Piiras on valmis, kun se on saanut pohjan alle kurkatessakin hieman väriä. Nostaessasi piiraan uunista, levitä sille hillo välittömästi. Mikäli hillo on kankeata, kannattaa sitä notkistaa hieman ensin kattilassa lämmittäen. Anna piiraan jäähtyä hyvin ennen tarjoilua.

Piiras säilyy mainiosti pakastimessa, mikäli siirrät sen rasioihin ja kylmään vielä hieman haaleana. Näin koostumuksessa säilyy enemmän kosteutta, eikä piiras ole sulatettaessa ”kuivaa käkätystä”. Tarjoillessasi pakastimesta nostettua piirasta, nosta se sulamaan vain noin tuntia ennen tarjoilua.  Tämä varmistaa tarjottaviesi mehevyyden niin ikään.

Taikinan koostumuksesta

Meni vuosikausia, kun pähkäilin minkä vuoksi eteläeurooppalaisissa maissa osataan valmistaa koostumukseltaan jännittäviä briosseja ja panettoneja. Kunnes sitten kerran päätin kokeilla durumvehnäjauhoja pääsiäiskulitsan valmistukseen. A vot! Pelkkä durumvehnä ei yksinään kuitenkaan riitä: Toinen asia, mikä pitää osata hallita, ovat hermot. Meillä on Suomessa tämä pullanleipomiseen liittyvä tapa nostattaa taikinaa noin tunti, ja pellillä toinen mokoma, kuten edellä mainitussa ohjeessa neuvotaan. Piiras painii kuitenkin hieman eri sarjassa kuin briossit ja panettonet.

Italiassa kehotetaan nostattamaan vastaavia pullataikinoita ensimmäisellä kerralla vähintään kuusi tuntia, kernaasti kaksitoista (esimerkiksi yön yli).  Lämpötilan on tällöin oltava viileähkö, ettei taikinaan kehity liiallista käymisen sivumakua. Toinen nostattaminen käy puolestaan nopeammin, noin tunnissa kahdessa. Näille tulisieluisille eurooppalaisille kanssasisarille ja veljillemme maltti on kuitenkin valttia tässä hämmästyttävässä yhteydessä!