VAPUN YLLÄTTÄJÄ: maapähkinä-jogurttisuklaat

Maapäkinäjogurttisuklaat eivät tosin kuulu vain ja yksinomaan vappuun. Ne maistuvat nimittäin mainioilta ihan vuoden jokaisena päivänä. Suklaa ja maapähkinä ovat tuttu aisapari rapakon takaa. Suomessakin tunnetaan "Snickers", ja juuri pari päivää sitten K-marketissa käteeni osui paketti "maapähkinävoisuklaakuppeja".

 Itse pääsi vihkiytymään maapähkinän ja suklaan erilaisiin yhdistelmiin 16- kesäisenä Kanadanvuotenani. Yhdistelmän tahmeantuhti koostumus on kummitellut takaraivossani siitä lähtien. Seuraava ohje on kätevä toteuttaa omat makumieltymykset huomioiden. Riittää, että valitsee suklaata, josta pitää erityisesti. Minusta oikein tumma suklaa on tähän ohjeeseen parasta, etenkin, mikäli konvehdit viimeistellään tuoreilla (tai pakastetuilla) kotimaisilla marjoilla. Et tarvitse välttämättä konvehtimuotteja. Jääpalarasiat toimivat yhtälailla, joskin ovat pikkiriikkisen vaikeampia kovehtien irrottamisessa. Makeismuotteja saa sensijaan nykyään miltei kaikkialta, ja ne ovat juuri sopivia.

Tarvitset:
100g suklaata
100 g maapähkinävoita
pari ruokalusikallista paksuia, kermaista hedelmäjogurttia (esim vadelma, banaani tai persikka)
koristeluun: marjoja

Sulata maapähkinävoi hiljaisella tulella pienessä kattilassa. Kun se on sulanut ja poista kattila hellalta. Lisää suklaa palasiksi lohkottuna lämpimän seoksen joukkoon ja sekoittele, kunnes suklaa sulaa. Nostele seosta makeis- tai suklaamuotteihin täyttäen vuoat noin puoliväliin. Nosta muottiin teelusikankärjellinen jogurttia. sekoita varovasti esim. coktailtikun tai veitsenkärjen avulla, kunnes jogurtti ja suklaaseos näyttävät sekoittuvan pyörteenomaisesti. Niiden ei tarvitse sekoittua kuitenkaan kokonaan. Nosta kunkin kovehdin pinnalle pintakuiva marja, esim. vadelma tai mustaviinimarja, ja aseta viileään jähmettymään.

Kun konvehdit ovat kovettuneet, irrota ne veitsen tms. avulla vuoistaan ja aseta tarjolle. Älä säilytä kotikonvehteja kolmea päivää enempää, sillä ne ovat parhaillaan tuoreina.

KARDINAALI VAI KOMMARI?

Perinteisten vappujuomien rinnalle voi maamme värikylläiseen historiaan vedoten tuoda tämän punasävytteisen aperitiivin. Tämä vanhanaikainen aperitiivi tuntee monta nimeä. Tarjottaessa "Kardinaalia", puhutaan samasta asiasta kuin kansanomaisemmin " Pompier"- eli palomiehestä tai kommarista puhuttaessa. Tosiasiassa kyseessä ei ole sen kummempaa, kuin punaviiniin valmistetusta KIR-coktailista. Kir tehdään vanhastaan lorauksesta (Dijonilaista) mustaherukkalikööriä ja Aligoté- valkoviiniä. Punaisessa versiossa voidaan käyttää täten kevyttä burgundilaisviiniä- tai olosuhteista riippuen oikeastaan mitä tahansa punaviiniä.

Valmistus:
Lorauta viinilasin pohjalle 2 cl Cassis-likööriä
Täytä lasi kylmällä punaviinillä
Lisää joukkoon tarpeentullen jääpaloja

WAPPUVAUHTIA

Kirjoitin viimeviikolla ilmestyneeseen "Ylöjärven Uutisiin" tosi hienostuneen menuun vapuksi. Koska vappuaatto on kuitenkin jo huomenna, aikaa valmisteluille on jo vähemmän. Sen vuoksi tuon tänne jotakin perin yksinkertaista: uunimakkaraa villisti ja vapaasti. Viherpiipertäjiksi itsensä luokittelevat voivat korvata makkarat yksinkertaisesti hyvällä leivällä, esim. täysjyväpaahtoleivällä. Päällysteet ovat maukkaan ruhtinaalliset myös tällätavoin tarjottuina. Jälkiruoka on sama kuin YU- lehdessä, ja se löytyy uuimakkaraohjeen jälkeen.

villit ja vapaat Wappumakkarat:

Neljälle tarvitset
8 grillimakkaraa (tai kasvissyöjälle 2 palaa leipää per henki)
ripauksen oreganoa
1 kuutioitu sipuli
2 lohkottua tomaattia
1 kuorittu ja viipaloitu omena
rasiallinen herkkusieniä
1 keltainen paprika palasteltuna
(1 murskattu valkosipulinkynsi viimeistelee hengityksen)

200 g emmethalia viipaleina tai raasteena

Tee makkaroihin viiltoja. Asettele kaikki kasvikset makkaroiden kera uunivuokaan. Ripottele pinnalle oreganoa ja lisää lopuksi viipaloitu tai raastettu juusto. Paista 220 asteisessa uunissa kunnes juusto on kauniin kullanruskeaa. Tarjoa perunasalaatin kera.

JÄLKIRUOAKSI KAIKKI JULABINPAISTOON! 

Tästä ohjeesta mainitsin jo aikaisemmin luvussa "Niin lähellä mutta niin kaukana". Itämaiset Julabit, jos mikä on vappuleivonnainen parhaasta päästä. Julabit paistetaan rapeiksi ja kullanruskeiksi rasvassa, aiva kuten munkit.

Haaleina tarjottaessa leivonnaiset ovat hämmästyttävä yhdistelmä sitkeää, pehmeää ja rapeaa koostumusta, mutta muuttuvat jäähtyessään hampaissa rouskuvan rapeiksi. Maku on silti kotoisen kardemummainen, yhtäaikaisesti uusi ja tuttu. Koostumus muistuttaakin hämmästyttävästi munkin ja tippaleivän välimuotoa.

Tarvitaan

Taikinaan:

2 dl vettä
2 dl jauhoja

2 tl kuivahiivaa

Sekoita kuivahiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot vispilän avulla ja anna turvota puolisen tuntia, eli sillä aikaa kun valmistat sokeriliemen.

Liemeen:

3 dl sokeria
3 dl vettä
1 tl kardemummaa

Keitä liemen aineksia hiljaisella tulella siihen saakka, kun liemi saostuu juoksevaa hunajaa muistuttavaksi seokseksi. Anna jäähtyä.

Paistamiseen: ruokaöljyä

Kaada taikina juomapulloon, jossa on juomiseen tarkoitettu korkki.

Kaada ruokaöljyä paistinpannulle niin, että sitä on noin yhden sentin verran. Kuumenna rasva. Pursottele juomapullosta kauniita ruusukkeita tai spiraalinmuotoisia ympyröitä pannulle, ja anna paistua yksitellen, kunnes taikina saa kauniin kullanruskean sävyn. Älä ruskista liikaa, eli tummanruskeaksi. Nosta paistunut leivonnainen paperin päälle hetkeksi valumaan. Ja kasta se sen jälkeen hieman jäähtyneeseen sokeriliemeen, ja sieltä talouspaperin päälle jälleen valumaan. Jatka näin kunnes kaikki taikina on käytetty. Tarjoa hieman jäähtyneinä esim. jäätelön kera.

KANAA TALON TAKAA

PEHMEÄT, MIEDOT MAUT, osa 1

Harmittelin ihkaensimmäisessä kirjoituksessani luomukanojen saatavuuden vähyyttä. Harmittelen sitä edelleen, mutta kanaruoat ilmestyvät pöytäämme silti toisinaan, sillä perheessämme kolme neljästä pitää kanaruokien mausta todella paljon. Odotan innolla ensmmäisen rohkean luomuviljelijän tuotteiden ilmestymistä ruokakauppojen hyllyille. Vinkatkaa ihmeessä, mikäli tälläinen harvinaisuus pääsee livahtamaan kauppoihin huomaamattani.

Tämänhetkinen kananmunien saatavuuden hankaluus liittyy jollakin tapaa ilmeisesti EU-direktiivien sanelemien häkkikanojen elinolosuhteiden muutokseen. Sitä odotellessa voisi suunnitella vaikka paluuta entiseen, omien kanojen pitämiseen. Koska asumme toistaiseksi Helsingi keskustan tuntumassa, kanalan katalat kanat (kuten lastenlaulussa tiedetään kertoa) jäävät tosin kaakattamaan toistaiseksi kaukaisempien majojen taakse...



Kermainen kana herkkusienten kera teki kauppansa niin hyvin, että jäljelle jäi kuvaa varten tämä yksi ainoa lusikallinen.

Seuraava ohje on vanha ranskalaisklassikko: Kanaa herkkusienten kera. Se on helppo, muuntautumiskykyinen ja herkullien ohje, olkaa hyvät:

Poulet à la crème et champignons, eli kermaista kanaa herkkusienten kera:

Nejälle tarvitaan: 
400 kanan rintapaloja
1 tölkki herkkusieniä tai rasia tuoreita
paistamiseen öljyä tai voita tai molempia
1 sipuli
1 sitruuna
1 tölkki kermaa
pari rkl ranskankermaa
(oliiveja)
suolaa
pippuria
Viipaloi kanan rintapalat annospaloiksi. Raasta pestyn sitruunan keltainen kuoriosa sekä mehu kanojen päälle. Anna marinoitua sen aikaa, kun pilkot kasvikset. Pilko sipuli pieniksi paloiksi. Puhdista ja viipaloi herkkusienet. Paista kanapalat esim. voin ja öljyn seoksessa pienissä erissä kauniin kullanruskeiksi, ja siirrä erilliseen pataan sitä mukaa kun saat ne paistettua. Kun kanapalat on paistettu, hauduta panulla vuorostaan sipuli.  Lisää paistamisen loppuvaiheessa viipaloidut herkkusienet taivalutetut  tölkkiherkkusienet sipulien joukkoon. Kääntele hetki, ja kaada kanojen seuraksi pataan. Lisää kermat ja anna hautua hiljaisella tulella vartista puoleen tuntiin. Lisää loppuvaiheessa oliivit, mikäli käytät niitä. Tarkista että suolaa ja pippuria on sopivassa suhteessa.  Mikäli tarjoat kanan viinin kera, voit lorauttaa desinverran valkoviiniä kerman kera kastikkeeseen lisäaromia antamaan..

Tarjoa keitetyn riisin ja kuivan, kylmän valkoviinin, kuten Tokay pinot gris tai Chabliksen kera.

PARSAKUUMETTA!

Parsaa on nyt kaikkialla; aivan kuin se tuoksuisi ilmassakin. Ravitolamaailman hullut päivät kantavat pitkälle toukokuuhu parsateemalla, eikä suotta. Parsa on paitsi ihanaa, myös erittäin terveellistä ja lisäksi poistaa nestettä!

Eräs suosikeistani on Ravintola Lehtovaaran parsamenu. Heidän parsamenusa tarjonnan kanssa suosittelen maistamaan talon samppanjaa, joka on laadultaan erinomaista, pikemmin kuin heidän suosittelemiaan parsaviinejä, jotka maistuivat samppanjan jälkeen perin vaatimattomilta. Mutta tämä on tietenkin makukysymys. Ohessa Lehtovaaran sivut, joista voi vilkuilla miten hienosti heillä lähtee nälkä, parsalla tai ilman:

http://www.lehtovaararavintola.fi/?TERVETULOA


 Mutta osataan sitä kotonakin, ei parsan vuoksi ravitolaterassille ole pakko juosta, jos se siitä on kiinni. Monet suosivat parsaa Holladaise-keastikkeen kanssa. Minusta paksu, sinappinen ranskalainen kastike on kaikkein parasta. Kuten Lehtovaarassakin, pihvi käy parsan seuralaiseksi ihan sellaisenaan, samoin paistetut voissa paistetut kalafileet, kuten ahven. Myös kananmuna on perinteinen parsan kumppani. Tämänvuoksi vanha suomalainen ohje, " keitetyt munat kirpeän sisuksen kera" voisi olla mainio vaihtoehto.

Parsan kera näkyy mustaviinimarjasinapin kera tehty ranskalainen salaattikastike, tonnikalapäällystä sekä täytettyä kananmunaa.

PARSAA TÄYTETTYJEN, KEITETTYJEN MUNIEN KERA

Keitä kannoistaan kuoritut parsat vedessä al dente. Nuput kypsyvät nopeammin kuin kanta, Tämä vuoksi ne kannattaa jättää veden yläpuolelle ja kaataa ne veteen lopuksi vai minutiksi, pariksi.

Keitä kananmunat koviksi. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja halkaise. Koverra keltuaiset kulhoon. Mausta teelusikallisella sinappia, parilla siivulla hienonnettua kinkkua, tomaattisilliä tai kaprista sekä suolaa ja pippuria maun mukaan. Lisää lopuksi ranskankermaa niin että saat pehmeän seoksen. Täytä munanpuolikkaat tällä seoksella ja tarjoa keitetyn parsan kera.

PARSAA TONNIKALAPÄÄLLYKSEN KERA
Valuta purkillinen tonnikalaa öljyssä. Sekoita tonnikalan joukkoon kulhossa puolikas salottisipulia sekä 1 rkl kapriksia. Sido ainekset sekoittamalla joukkoon noin desi majoneesia. Mausta pippurilla ja tarjoa parsan seurana. Ohjeiden kera maistuu kylmä, kuiva valkoviini, kuten Riesling, tai vaikkapa aito samppanja. Nythän on kevät, parsa-aika ja ihan pian myös vappu!

PAKASTEENTYHJENNYSTALKOOT osa 1, puolukkakakku

Uskokaa tai älkää, ihan kohta on se aika, jolloin kaikkea elinvoimaista ja tuoretta notkuvat torikojut ovat taas täällä. On aika katsoa totuutta silmästä silmään, ja laskea, kuinka pihinä pakasteherkkujen kanssa talven onkaan sinnitellyt. Yllättävän monella sieltä löytyy sieni poikineen ja marjojen värikäs kavalkadi vielä pakkasen tiukassa syleilyssä.
Mutta mutta. Se, mikä esittäytyi alkusyksystä korvaamattoman kallisarvoisena aarteena jota mielikuvan voimalla vahdittiin pitkin talvea kuin perintöhopeita, näyttäytyykin nyt valjun värittömältä, huurteiselta muovirasialta.
Tämän vuoksi aikaa ei tule hukata enää hetkeäkään. Ei pidä odottaa, että ensiporkkanat ilmestyvät markkinoille. Ne ovat perimätietoon nojaten ehdottomasti herkullisempia ja raikkaampaa tarjottavaa kuin viimekesänä epätoivoisesti talvea silmälläpitäen pakastetut, ryöpätyt nokkoset!

Aloitetaanpa puolukoista. Nykytrendejä seuraava tietääkin, että piimän tai jogurtin, banaanin ja auringonkukansiementen kera sauvasekoittajalla "smothattuna" desi puolukoita on superfoodia parhaasta päästä. Mutta toki keinoja on muitakin. Seuraava puolukkakakun ohje on hillopullaohjeeni pikkuserkku. Puolukan lisäksi siinä maistuvat vanilja ja mantelit. Kerrassaan vastustamatonta vaniljajäätelön kera!

Tarvitaan:
yksi annos pullataikinaa Durumjauhon kera

Tarvitset:

1,5 dl maitoa

1 tl hiivaa

½ tl kardemummaa

3/4 dl sokeria

hyppysellinen suolaa

1 muna

n. 3dl (durum)vehnäjauhoja

50 g voita 

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Vatkaa joukkoon sokeri, suola ja muna. Lisää jauhot huolellisesti sekoittaen (tässä vaiheessa voit ottaa käden avuksi, mikäli käytössäsi ei ole yleiskonetta). Lisää sula rasva alustamisen loppuvaiheessa. Peitä liinalla, ja jätä vedottomaan paikkaa nousemaan noin tunniksi.

Täytteeksi tulee:
2 dl sulatettuja pakastepuolukoita
mantelilastuja
vaniljasokeria
sokeria


Ripottele kuivakakkuvuoan pohjalle desi sokeria, kourallinen mantelilastuja, ripaus vaniljasokeria sekä desi puolukoita  muotoile hyvin kohonneesta pullataikinasta rinkula, ja nosta se marjojen päälle. Asettele väliin samalla tavoin sokeria, mantelilastuja ja marjoja ja jälleen uusi taikinakerros. Anna kohota kaksinkertaiseksi vedottomassa paikassa liinan alla. Paista 200 asteessa 45 min, tai kunnes taikinaa ei tikulla pistettäessä tartu tikkuun. Anna jäähtyä ennen tarjoamista. Tämä kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.

KATKOKAIPUUTA

ja helppo kesäkurpitsa-katkarapucurry

Kuten monivuotisen ystäväni kanssa tänäaamuna totesimme, elämässä on aikoja, jolloin huumorintajulla on totisesti käyttöä.Toisinaan tuntuu, niinkuin elämässä mikään ei oikein edistyisi. Työn ja arjen kurimuksessa kokee olevansa kuin koira, joka ajaa omaa häntäänsä: Pää on kaikesta hosumisesta pyörällä, mutta mitään ei tapahdu.

Sanomatttakin on selvää, että lomaankin on vielä aikaa. Päiviä loman alkuun ei uskalla tuolloin edes laskea, etenkään, kun jokainen päivä tuntuu pahimmillaan pitkältä kuin vuosi.
Sellaisena hetkenä itsekukin kaipaa hieman pirskettä elämään. Kaikkein vaivattomin tapa on avata maustekaappi, ja valita iltapalaksi vaikkapa oheinen katkarapucurry.

Tarvitaan:
1 valkosipulinkynsi
1 kesäkurpitsa pieneksi kuutioituna
100 g katkarapuja
1 rkl currya (valitsemasi voimakkuus)
2-3 rkl ruokaöljyä
1 rkl sitruunamehua
1-2 rkl soijaa
loraus soija- tai kookoskermaa
(ripaus chiliä)

Pilko valkosipulinkynsi. Lämmitä öljy wok- tai paistinpannussa. lisää öljyyn pilkottu valkosipuli ja curry. Kun sekoitus poreilee, lisää kesäkurpitsakuutiot ja kääntele hetki. Lisää lopuksi katkaravut ja kuumenna, kunnes katkat ovat kauttaaltaan lämminneet. Mausta soijalla,(chiliää,, jos pidät siitä) ja lisää haluamasi määrä soija- tai kookoskermaa. Mausta juuri ennen tarjolle asettamista sitruunamehulla. Koristele korianterinlehdillä, ja tarjoa riisin kera, tai leivällä esim. Mozzarellasiivun päältä.

VANHA KUNNON STROGANOFF

tai ei sittenkään niin vanha.

Olen ollut erityisen ilahtunut saadessani huomata, että blogiani luetaan myös Venäjältä käsin. Venäjä on minusta ihana ruokamaa. Venäjän ruokakultuurissa yhdistyvät monet maistuvat elementit. Ranskalainen hienostuneisuus ja itämaiden eksotiikka ovat läsnä kotoisasti sävytettyinä. Olisikin mainiota saada jokin ohje Venäjältä käsin tänne blogiini. Sitä odotellessa, ohessa oma Stroganoff-reseptini. Aluksi ajattelin mainostaa sitä perinteisenä, mutta huomasin, että olinkin muunnellut ohjetta jo senverran, että parempi jättää moinen reklaami käyttämättä.



Lisää paseerattu tomaatti lihan ja paistoliemen joukkoon

Neljälle tarvitaan:
300 g naudan paistia tai filettä suikaleina
1-2 sipulia
500 g paseerattua tomaattia
1 dl smetanaa
provencen yrttisekoitusta
paistamiseen öljyä

Tarjoiluun 1 pilkottu suolakurkku tai kotitekoista tsatsikia

Suikaloi liha ja sipulit, ja paista pienissä erissä öljyssä pannulla. Siirrä kattilaan. Lisää pasitinpannuun tilkka vettä niin, että maku siirtyy siihen, ja kaada lihojen päälle. Lisää myös paseerattu tomaatti sekä hyppysellinen provencen yrttisekoitusta. Mitään jauhoja ei suurustamiseen tarvita, pehmennyt sipuli ja tomaattipyree hoitavat saostamisen hautuessaan. Anna hautua useita tunteja hiljalleen muhien, kunnes liha on aivan pehmeää. Lisää lopuksi smetana ja kuutioitu suolakurkku. Virkistävänä vaihtoehtona voit korvata smetanan (ja miksei suolakurkunkin) runsaalla desilitralla kreikkalaiseen tai turkkilaiseen jogurttiin valmistettua tsatsikia. Valkosipuli ja minutun aromit tuovat uutta piristystä!

HYVÄÄ, HELPPOA VIIKONLOPPUA!

Viimeviikoni hujahtikin ihan luvattoman nopeasti. Ohjeita on kertynyt ihan päivittäin, en vain ole päässyt siirtämään niitä luettavaksenne. Seuraava ohje on tästä vaatimattomasta esittelystä huolimatta yksi maailman parhaista: Mieheni Karibialta vakoilema ohje on yhtälailla pelastanut kuin juhlistanutkin arkeamme jo pian kymmenen vuotta. Jo pelkkä ajatuskin valkosipulipastasta saa hullunkiillon valkosipulinystävän silmiin.

Valkosipulispagetti neljälle

Tarvitaan:

1 kokonainen valkosipuli per ruokailija (usko pois, valmiina se tuskin riittää)
1 dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

pinnalle parmesania

250 g Barillo-spagettia

Kuvassa näkyy valkosipulien optimaalinen kypsyysaste.

Kuori ja pilko kaikki kynnet ja kaada pieneen kattilaan. Kaada päälle myös oliiviöljy ja suolaa sekä reilusti vastarouhittua pippuria. (Pippurimylly on tämän ohjeen suhteen ehdoton). Kypsennä hiljaisella tulella, kunnes valkosipulit ovat läpikotaisin kypsiä, mutta HUOM, eivät missään nimessä saa ruskistua!

Keitä spagetti al dente paketin ohjeen mukaan. Valuta, ja sekoita yhteen valkosipuliseoksen kera. Tarjoa lisänä runsain mitoin vastaraastettua parmesania.

VINKKI: Ohjeeseen sopivat erinomaisesti silputut, öljyssä säilötyty aurinkokuivatut tomaatit ja sitä koristavat revityt basilikalehdet. Nämä ovat kuitenkin viitteellisiä, sillä pelkkä pasta ja valkosipulit öljyineen ovat todella maukas yhdistelmä.

VINKKI 2: kokeile näin valmistettuja valkosipuleita esim. lohen tai pihvin särpiminä.

PARSAKEVÄT

Maasta nuppunsa ylös tunkevat parsanuput todistavat talven lopullisesta seläytyksestä. Viimeyönä lunta satoi kuitenkin sankasti ja positiivisella asenteella oli jälleen kerran käyttöä. Suorastaan ylimaallisen lohdun toi kaupan ensimetreillä lojuva parsakasa, jota katsellessa saattoi vaikuttua siitä, että kevät on jo ainakin Unkarissa. Mielikuvituksen siivin voi nähdä kuinka kevät hiipii lähestyvän parsakauden muassa pohjoista kohti, vääjäämättä, kuin räntälumen mukana hiljakseensulavat mustanharmaat lumikasat häviävät. Yöllisestä räntäsateesta huolimatta.

Parsoja suolalihan ja mintunversojen kera

Kahdelle tarvitaan:
1 nippu parsoja
100-200 g suolalihaa
mintunversoja

Kastikeeseen:
1 rkl Dijon -sinappia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl Balsamico-etikkaa
ripaus suolaa
1/2 dl oliiviöljyä
(1 tl henoksi hakattua sipulia)

Keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä nuput veden yläpuolella noin viitisen minuttia. Kaada parsat nuppuineen veteen ja anna kiehua vielä pari minuttia. Valuta hyvin.

Sekoita kastiketta varten keskenään sinappi, sitruunamehu ja balsamico. Mausta suolalla. Kaada sitten oliiviöljy norona joukkoon jatkuvasti sekoittaen, kunnes saat paksun kastikkeen. Mausta halutessasi teelusikallisella hienoksi hakattua sipulia.

Nostele vielä lämpimät parsat lautasille suolalihan kanssa. Jaa kastike molempien annosten päälle ja koristele annos mintunlehdillä. Syö sellaisenaan alkupalana. Pääruokaparsat voi tarjota esim. sipulisen pyttipannun kera.

OTTAA KAALISTA...

...tarttuu kaaliin

...ja tekee siitä kaalipataa!

Kaali on yksi niitä maailman ruokaihmeitä, joita ei väsy koskaan hämmästelemästä. Kaalin kalsiumpitoisuus on samaa luokkaa jogurtin kanssa (HS:n kalsiumpitoisuusvertailun mukaan), mutta sen kilohinta laahaa perunan kanssa pohjalukemissa. Kaali on hyvin säilyvää, kuitu- ja C-vitamiinipitoista- ja haudutettuna aivan ihanaa! Kaali taipuu niin kevätrullien täytteeksi yhtä hyvin kuin kaalikääryleiden rulla-aineeksi. Erinomaista salaattia siitä saa kun viipaloi sen aivan hienoiksi suikaleiksi ja maustaa tillillä, sitruunalla, ripauksella suolaa ja oliiviöljyllä.

Kaikesta tästä seuraa se, että kaalia kannattaa aina pitää varastossa. Seuraavaan ohjeeseen käytän karjalanpaistilihoja, mutta kaalin maku nostaa ihanasti etenkin porsaanlihan aromit esiin.

IHANA KAALI-PORSASPATA UUNISSA

Tarvitaan:
800 gr porsaan palapaistia tai karjalanpaistilihoja
1/2 suuresta kaalista
1 sipuli
1tl raastettua inkivääriä
soijakastiketta
suolaa ja pippuria maun mukaan

Paista kaalit paistinpannulla öljyssä kolmessa- neljässä erässä pannun koosta ja vetoisuudesta riippuen. Älä kuitenkaan ruskista. Kaada kaalit sitten uunivuokaan yhdessä lihapalojen kanssa. Lisää mausteet sekä vettä niin paljon, että ainekset melkein peittyvät. Hauduta 180 asteisessa uunissa puolisentoista- kaksi tuntia, kunnes liha on aivan pehmeää. Mausta halutessasi suolalla. Tarjoa sellaisenaan tai kuoriperunoiden tai keitetyn riisin kera.

VIIKONLOPUN PARAS SITRUSMARINOITU LOHISALAATTI

Sitrusmarinoitu lohisalaatti

Mitähän uutta ja herkullista sitä taas keksisi. Ainekset, joita jääkaapista löytyy, ovat harvemmin jotakin aivan ihmeellistä, verrattavissa eksoottisten maiden mieltäylentäviin inspiratioihin. Eipä hätää! Myös vanhoista tutuista aineksista saa uudella tapaa yhdistelemällä aivan uusia ruokia. Maailmankaikkeuskin luotiin ihan perustavaa laatua olevista aineksista. Yhdistelemisessä sen salaisuus!

Vinkki:
Ohjetta voi kernaasti kokeilla tonnikalan, kirjolohen, ja kaikkien mahdollisten muidenkin graavikalojen kera.

Sitrusmarinoitu lohisalaatti

Kahdelle tarvitaan:

200 g jäävuorisalaattia
150-200 g graavilohta
1 sitruuna
loraus oliiviöljyä


suolaa ja pippuria maun mukaan

Jotain seuraavista:
tuoretta tilliä
1 rkl kapriksia
1 suikaloitu vihreä omena
2 keitettyä munaa
1 tl jotakin seuraavista:
raastettua inkivääriä
tai
wasabia
tai
Dijon- sinappia


Viipaloi lohi suikaleiksi. Sekoita sitruunasta puristettu mehu, lohisuikaleet ja öljy, sekä jokin yllämainituista aromiaineista: inkivääriä, wasabia, tai sinappia. Voit lisätä myös hienonnettuja kapriksia tai tilliä sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Anna seoksen tekeytyä viidestä kymmeneen minuttiin.

Suikaloi salaatti ja jaa lautasille. Jaa lohisuikaleet marinadinsa kera salaatin päälle. Asettele myös valitsemasi lisukeainekset lautasille.Koristele esimerkiksi tillillä. Tarjoile raikkaan roséviinin ja hyvän leivän kera illan iloksi.

LANTTUVARKAAN LAMMASKEITTO

Lammasta, ja vielä kerran pojjaat!

Voi tosin olla, että lampaanviulut on jo kaluttu moneen kertaan. Mikäli viulua jäi jäljelle, sen rippeet voi keittää lanttukeitoksi, mikälii se ei ole kadonnut jo hernekeiton raaka-aineiksi. Lammasta on kaupoissa reilunlaisesti tarjolla toki pääsiäisen jälkeen edelleen, ja kaikille luisille paloille tämä keitto sopiikin mainiosti.
Ohje on helppo, maukas ja terveellinen kunhan malttaa antaa lampaan kiehua riittävän kauan.

Tarvitaan:
800 g lampaanpotkaa tai palapaistia
pieni tölkki tomaattipyreetä
300 g lanttua kuutioina
1 purjosipuli
1 porkkana
3-4 valkosipulinkynttä
1/2 dl soijakastiketta
200 g pala kaalia
ripaus rosmariinia

Laita lammas suuren kattilan pohjalle ja peitä vedellä. Lisää myös valkosipulit, pilkottu purjo, kuutioidut kasvikset, soijakastike ja rosmariini. Anna kiehua hiljakseen poreillen parisen tuntia, kunnes liha irtoaa luista helposti. Paloittele potka ja lisää lihat takaisin liemen sekaan. Mausta tomaattipyreellä ja suolalla sekä pippurilla maun mukaan.

KUKAUDEN VIERASKYNÄ: TEIJA ESITTÄYTYY

Rakkaat ystävät,  sallikaa minun esitellä: Olen saanut huhtikuulle vieraakseni blogimaailman taivaalle nousevan tähden, Teija Korpelan. Teijan blogiin pääsee napsauttamalla kirjoituksen lopussa olevaa linkkiä.

Makumatkalla

Tutustuin Vernaan mieheni kautta reilu kuukausi sitten. Maistelimme samettista perunakeittoa, söimme taivaallisia muffineita ja Verna antoi minulle luettavaksi muutaman ruoka-aiheisen artikkelinsa. Häneen keittokirjaansa olinkin jo tutustunut aiemmin. Parin tunnin keskustelujen jälkeen mielessäni oli vain yksi kysymys: "Verna miksi sinä et kirjoita ruokablogia?". Verna vastasi: "Nii-in, hyvä kysymys". Kului päivä, lähetin Vernalle lukuun suosikkiblogejani. Muutama päivä kului lisää ja sain sähköpostiini ilouutisen; Verna kertoi avanneensa oman blogin! Hienoa!

Blogit ovat mainio tämän hetken ilmiö, itseilmaisun ja tiedonvälityksen muoto. Toivottavasti ilmiö ei ole vain ohimenevä muoti-ilmiö, vaan niistä tulee pysyvä tapa viestiä.

Vieraskynäkirjoitus mahdollisuus on suuri kunnia. Tässä teille muutama suosikkireseptini; valikoituja makuja maailmalta.

Matkustin muutama kuukausi sitten Dubaihin, jossa ihastuin Libanonilaiseen kahviin. Kahvi on hyvää. Sen todistaa anoppinikin, joka söi tästä kahvista kahvinporotkin.

Libanonilainen kahvi

Tarvitaan:
- Pieni kahvipannu eli Ibrik (minulla on 2,5 dl Ibrik)
- Kardemummalla maustettua kahvia
- Vettä
- Sokeria

Laita ibrikin pohjalle noin 4 tl kahvia ja kaada se sitten täyteen vettä. Sekoita mukaan myös hieman sokeria makua antamaan. Itse laitan sokeria noin 2 tl 2,5 delilitran ibrikiin.

Kiehauta kahvi levyllä koko ajan sekoittaen.

Tarjoile pienestä kupista.

Toinen reseptini sopii hyvin tarjoiltavaksi Libanonilaisen kahvin seurana, kyseessä on nimittäin Key Lime Pie. Key Lime Pie on Floridan eteläisimmän osan Key Westin oma herkku. Matkustaessani Key Westiin tämä piirakka tuli vastaan jokaisen kadun kulmassa. Idea tämän tekemiseen lähti siitä, että mieheni on asunut Floridassa, mutta hän ei ollut kuullutkaan kyseisestä piirakasta. Niinpä aloin tekemään Suomen versiota tästä klassikko piirakasta.

Key lime Pie

8 munankeltuaista

2 tlk sokeroitua maitotiivistettä

5 limetin kuori ja mehu

2 tlk kuohukermaa

pohja

500 g Digestive keksejä

200 g voita

Murskaa Digestivekeksit hienoksi ja sekoita mukaan voisula. Painele seos tiiviisti piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa noin 20 minuuttia ja anna sen sitten jäähtyä.

Sekoita keltuaiset, maitotiiviste sekä limettien kuori ja mehu. Seos sakenee itsestään, joten sitä ei tarvitse vatkata kovin paljoa.

Kaada seos jäähtyneen piirakkapohjan päälle ja paista piirakkaa 20-30 minuuttia 150 asteessa.

Laita piirakka yöksi jääkaappiin odottamaan.

Vatkaa kerma ennen tarjoilua pehmeäksi vaahdoksi ja levitä piirakan päälle.

Alkuperäinen Key Lime Pie on marenkikuorrutteinen. Itse kuitenkin tykkään pehmeästä kermavaahdosta kirpsakan limen kumppanina.

p.s. Teijan blogiin pääsette tutustumaan osoitteessa:

           http://casadikerttuli.wordpress.com/

PALUU SALAATTITULEVAISUUTEEN

 Mieleeni palautuu Ilse Saareksen runo "Pikku Akan Taikapäivästä". Runon nimi on Kevätpilli, ja se menee näin:
                                            



                                              Nyt huolet joutaa hukkaan,
                                              kun kurkkaan joka kukkaan,
                                              saa reikä kasvaa sukkaan
                                              ja takku tulla tukkaan.

                                              Teen kuperkeikan villin
                                              saan soimaan kevätpillin
                                              kun ruohonkorren taitan
                                              sen soittimeksi laitan".

Vihdoin!

Valon määrä alkaa näkyä ja maistua kotimaisten kasvisten ulkonäössä. Vaikka kukat, joihin kurkata viipyvät yhä kaupan kassajonon vieressä, eikä ruohonkorretkaan soi vielä ainakaan pariin viikkoon, voimme silti alkaa herkuttelemaan sillä mikä kasvaa, jos ei nyt ihin takapihalla, niin läheisen kasvihuoneen uumenissa vihreänä, punaisena, ja elinvoimaa päivä päivältä enemmän pursuavana.

Tämän kunniaksi laitan tähän ikivanhan ranskalaisen alkusalaatin, joka lyö helppoudessa laudalta kaikki muut salaatit. Ohjeen jekku piilee juuri tuoreessa, maukkaassa raaka-aineessa.

AlkuSalaatti ranskalaiseen tapaan

Tarvitset:

1 kauniin, pienehkön salaatinkerän ruokailijaa kohden. Esim "Laitue" eli lehtisalaatti, friseesalaatti tai tammenlehväsalaatti käy tähän mainiosti.

Oikein hyvän, sitruspohjaisen ranskalaisen salaattikastikkeen, johon tulee henkeä kohden:

1tl Dijonin sinappia
1-2 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
pippuria myllystä
2 rkl maukasta ruokaöljyä (kuten kylmäpuristettua neitsytrypsi, auringonkukka tai oliiviöljyä)

Pese salaatinkerät huolellisesti irrottamatta lehtiä kannastaan. Poista viottuneet tai nuukahtaneet lehdet. Leikkaa lopuksi kanta varovasti pois ilman että lehdet putoavat erilleen. Nosta sitten yksi salaatinkerä kullekkin lautaselle, ja kauho kastike päälle. Tarjoa alkupalana makoisan leivän kera.

       

RIEMUKASTA PÄÄSIÄSTÄ!

Ote "Pääsiäispilkkeestä", toimittanut Juha Nirkko, teksti ilmestynyt 1929 Suomalaisten sanomalehtimiestin Lepokotisäätiön julkaisussa

MÄMMI SIIRTYY SALONKIIN

Tässä resepti vielä teille, jotka ovat päätyneet vuosittaisessa mämmi-pasha kaksintaistelussa mämmin puolelle, mutta pohditte silti, mitenkä tätä perinneherkkua voisi tarjota ilman, että siitä väännetään pöydässä jokavuotisia vitsejä.


Lyonista lounasvieraakseni tänäaamuna lentänyt ranskalaisvieras aloitteli ateriansa mämmioluella. Mämmiolut sai vuolaita ja aidon ihastuneita kiitoksia luonnollisesta maustaan. Kalapainotteinen ateria huipentui mämmijälkiruokaan, jonka vieraani arveli sisältävän kahvia ja suklaata. Väärin, ainakin sen kahvin osalta. Vieras kiinnostui mämmistä osana ruokakulttuuriamme lopulta siinä määrin, että maistelimme itseään raaka-ainetta vielä jälkiruoan loputtuakin. Ateria päättyi juhlavasti vieraamme toteamukseen:"Tätä vien mukanani Ranskaan"


Kaikki ulkomaalaiset ajattelevat mämmin sisältävän suklaata edes mausteena. Tämän vuoksi ajattelin tehdä väittämstä tälläkertaa totta. Maku on pehmeä ja ihana. Ohje on helppo toteuttaa, ja erittäin riittoisaa. Pidemmittä puheitta, olkaa hyvät:

Mämmi ja Mignon-suklaa on aivan  käsittämättömän herkullinen yhdistelmä jo tässäkin vaiheessa.

SUKALAINEN MÄMMIVAAHTO neljälle

Tarvitset
 2 dl kuohukermaa
1 dl mämmiä
1 Mignon- suklaamuna
1/2 appelsiinin raastettu kuori
Koristeluun:
n. 30 g tummaa suklaata

Pesi appelsiini, kuivaa ja raasta puolikaan kuoren keltainen osa. Kuori, ja sulata Mignon-muna vesihauteessa. Vaahdota kerma. Sekoita mämmi vähän jäähtyneeseen suklaaseen. Sekoita mämmisuklaa vaahdotetun kerman ja appelsiininkuoriraasteen kera. Annostele pienikokoisiin jälkiruokakuppeihin, koristeellisiin kahvikuppeihin tai laseihin. Tarjoa hyvän pääsiäisaterian päätteeksi.

PÄÄSIÄISEN JUOTAVAT,
teetä ja kyyneliä.

Pariisisin teekauppiaiden myyntihitti oli jo Maaliskuussa pääsiäistee, jota saa ostaa oman mieltymyksensä mukaan joko mustana tai vihreänä. Oheistuotteet, kuten pääsiäisteekannut ja kupit tekivät kauppansa niin ikään. 

Koska Jeesuksen viininjuonnista on kirjalisia todisteita, ei ole laisinkaan hämmästyttävää, että useampi kuin yksi viini kantaa Jeesuksen nimeä. Että Jeesukseen viittaavaa viiniä nautitaan juuri pääsiäisen tienoilla, ei ole  mitään hämmästeltävää siinäkään. Eräissä kulttuureissa, kuten vaikkapa Portugalissa Jeesuksen elämä on niin tiiviisti osa arkea, että jokainen tuntemani nainen maassa on ensimmäiseltä nimeltään Maria. Naiset erottaa toisistaan vain toisen nimen perusteella, josta onkin muodostunut kutsumanimi. Näinollen, kun mieheni tytär, nimeltään Maria, tuli isäänsä tapaamaan Portugaliin, ei nimen käyttö tuottanut mitään vaikeuksia. Marioita kun oli niin runsaasti, ettei kukaan enää käyttänyt nimeä kustumanimenään, ja Mariasta puhuttaessa kaikki tiesivät, ketä Mariaa siis tarkoitimme.

Se, että viinistä puhutaan Jeesuksen kyynelien yhteydessä, kalskahtaa jo hieman mainostempulta. Paitsi roomalaiskatolisissa maissa, joissa miehenkin nimi voi olla "Jesú-Maria". Portugalista saa Ramos Pintoksen tuottamaa, erinomaista Portviiniä niin punaisena, kuin valkoisenakin. Viinin nimi on Làgrima, kyynel, ja sen etikettiä koristaa raamatun kuvauksista Jeesusta erehdyttävästi muistuttava hahmo. Ostimme viiniä alun perin juuri tuon etiketin perusteella, uteliaisuuttamme. Viini oli erinomaista, ja hinnaltaan sopivaa. Portviinistä tulikin kertaheitolla pääsiäisateriamme jälkiruokaosuuden ryydittäjä.  

Mikäli tekee mieli jatkaa samalla kyynelten täyttämällä teemalla, käyvät Napolin seudun "Kristuksen kyyneleet" eli "Lacryma Cristi"- nimiset- puna- ja valkoviinit sarjaan paremmin kuin hyvin. Oheista viiniä on saanut aiemmin Alkosta, mutta ilmeisesti sen tilaaminen on sinne nykyään lopetettu... Mikä on harmi!

Muunmuassa oheista "Lacryma Cristiä" ei enää saakaan alkosta. Edelleen sitä voitaneen sinne erillistilauksesta toimittaa.

Mutta palatkaamme vielä alkoholittomiin juomavalintoihin. Suurin osa ihmiskunnasta kun ei viiniä käytä, tuskin tunteekaan. Näin ollen, uskoakseni, emme tarvitse suurien muotitalojen suunnan näyttämistä sille, mitä pääsiäisaterian särpimiksi kelpaa. Selviämme myös ilman pääsiäsiteekannua, eikä teenkään tavitse olla merkkiteetä.

Jo se, että saamme kokoontua yhteen viettämään kuka pääsiäistä, kuka kevättä, riittää nostamaan tunnelmaa. Juomaksi yhteiseen kohtaamiseemme käy niin ikään mikä tahansa, vesi, viini, kahvi, mehu, tai tee.

PÄÄSIÄISTARINOITA, osa 2

Ohessa pääsiäisaiheista ruokaluettavaa viimekeväältä. Lehti on Apu, numero 16 ja ilmestymispäivä oli 20.4.2011.

Kuvat on ottanut Johanna Myllymäki ja tekstin (josta tässä luettavana ovat ruokaohjeet) kirjoitti Minna Nevalainen