Kesäaurinko antaa ihanan sävyn aterialle kuin aterialle.
Nokkonen on tällä hetkellä kerrassaan mahtavimmillaan. Sen lehdet ovat hurjimmillaan kämmenenkokoisia, eikä puumainen ominaisuus pääse haittaamaan nyt vielä kun kukinnot eivät ole esillä. Nokkoskeiton- ja lettujen lisäksi nokkonen maistuu vaikkapa frikadellina. Maistele nokkosfrikadelleja uusien perunoiden ja heloposkitomaattien kera.
Tarvitaan:
400 g jauhelihaa (kokeile vaihteeksi kanaa tai vasikkaa)
200 g keitettyjä nokkosenversoja
1 muna
mustapippuria
1 raastettu sipuli
korppujauhoja
Hienonna ryöpätty nokkonen niin pieneksi kuin suinkin. Sekoita yhdessä munan, sipuliraasteen ja jauhelihan kera. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Muodosta taikinasta pihvejä. Leivitä pihvit korppujauhossa. Paista öljyssä pannulla kauniin ruskeiksi. Kun kaikki on paistettu, lisää frikadellit takaisin pannulle yhdessä keskenään sekoitetun kerman ja sinapin kera. Kuumenna kunnes liemi kuplii. Ripottele pinnalle juustoraaste ja tarjoile heti.
Ihana keltainen meri velloo jälleen niityillä. Eikä ainoastaan niityillä, vaan se on hiipinyt myös takapihoille ja teiden varteen. Eikä sille voi olla edes kauhean vihainen. Voikukka kun on miltei lääkekasvin arvoinen hyötykasvi. Nuoruudessani kaivoin ylös paksuja juuriakin, paahdoin niitä pannulla ja keitin samettiseksi keitoksi voikukkateemaisen aterian alkuun. Voikukat kukinnot maustavat siman erinomaisesti: kunhan muistat käyttää tuoreiden kukintojen ainoastaan keltaiset osat. Käytä viiteen litraan simaa noin litran verran kukintoja. Lisää ne nesteeseen samaan aikaan hiivan kanssa. Muista siivilöidä ennen pullotusta.
Vihreä tuo mukanaan karvautta. Voikukkasalaattia sekoittaessaan voi olla ylpeä omasta sitkeydestään: keskusruodit on syytä poistaa ja valita lehtiä, joiden tyvestä ei vielä pilkistä kukintoja: tämä vähentää lehtien karvautta niin ikään. Voikukan lehtiä olen valmistanut salaatiksi kesän läpeensä, kukinnoista huolimatta. Tällöin lehtiruodit on ehdottomasti poistettava. Parhaan lopputuloksen saa sekoittamalla voikukanlehtien joukkoon jotakin toista salaattilajiketta. Salaattikastike on myös tärkeää: parhaiten sopii ranskalainen, sinappipohjainen kastike, jota jatketaan punaviinietikalla tai sitruunalla, maustetaan suolalla ja pippurilla sekä murskatulla valkosipulinkynnellä, ja saostetaan lopuksi oliiviöljyllä.
Kokeile salaatin joukkoon fetajuustoa tai nauti ihan sinällään raikkaan kesäpäivän kunniaksi. Mitä kukintoihin tulee, niistä tulee myös erinomaista munakasta:
Perkaa puolesta litrasta kukintoja kaikki vihreä pois. Huuhtele kukinnot ja sekoita neljän, kvyesti vatkatun munan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, leikkaa joukkoon halutessasi ruohosipulia. Paista voissa kuumalla pannulla kunnes muna on melkein hyytynyttä. Raasta keskelle desinverran miedon makuista juustoa, ja taita munakas kahtia. Tarjoile vaikka... no voikukkasalaatin kera!
Siitä ei pääse yli eikä ympäri; Helsingissä on kesä. Eikä vain Helsingissä, mikäli sääkarttoja on uskominen. Yhtäkkiä kaikki kauan kaivattu on jälleen täällä: maukkaat, heloposkitomaatit, vihreänrouskeat kurkut ja hävyttömän makeat paprikat. Varhaisperunat hivuttautuvat torille ja kauppoihin, pääskyset viilettävät taivaalla ja pakastealtaat viilettävät jäätelöiden kirjoa. Ah. Mitä siis tekee viikon uuvuttama keskivertokansalainen? Haalii kaupasta herkkuja, joissa yhdistyvät kesän riemu, taloudellisuus ja omat makumieltymykset. Minä nappaan kaikki herkut jälleen kerran saman lautasen äärelle, ettei tarvitse koko iltaa juosta jääkaapilla. Näin tapakset ja salaatit yhdistyvät yhdeksi ateriaksi. Ateriaa voi jatkaa vaikkapa kylmillä lihapullilla ja sienisalaatilla, joko itsevalmistetulla tai valmiilla. Pääasia, että kaikki on valmiina pöydässä kun ateria alkaa. Näillä antimilla jaksaisi painella vaikka aamuun:
IHANASTI KERETTILÄINEN ILTAPALALAUTANEN:
Kahdelle tarvitaan:
4 helakanpunaista tomaattia
1 pkt mahdollisimman hyvää ilmakuivattua kinkkua, (esim.Parman tai Serranon)
1 pallo Mozzarellaa
kourallinen basilikalehtiä
oliiviöljyä
balsamicoa
suolaa pippuria
Asettele tomaatit, Mozzarellaviipaleet, kinkkuviipaleet ja revityt basilikalehdet suurelle lautaselle. Lorota pinnalle oliiviöljyä ja balsamicoa. Koristele mustapippurilla ja tarjoa alkupalana.
Lisäksi tarvitaan:
500 g lihapullia (kylmätkin käyvät)
100 g liotettuja suolasieniä
1 uuden sadon sipuli varsineen
1 prk ranskankermaa
1/2 dl majoneesia (myös valmis käy)
Hienonna huolellisesti kahdessa runsaassa vedessä liotetut sienet sekä sipuli. Sekoita kulhossa yhdessä ranskankerman ja majoneesin kera. Mausta halutessasi mustapippurilla. Tarjoa lihapullien lisänä.
Lapsille syntyy hyvä pika-ateria paahdetusta ruisleivästä, ketsupista ja viipaloiduista lihapullista. Leipää voi koristaa vaikkapa salaatinlehdillä, kurkku- tai tomaattiviipaleilla.
Jälkiruoaksi rasiallinen mansikoita (maistuvat hyvältä myös alkupalalautasen yhteydessä) sekä pullollinen oikein kylmää Prosecco-viiniä
Savusiika on selvästikin poissa muodista. Norjalaisesta lohesta löytyy kalatiskillä monenmoista apetta korkeampaan hintaan, verrattuna kotimaiseen, vanhaan kunnon savusiikaan. Se pistää oikein vihaksi. Ensin paasataan lähiruoan puolesta suut ja silmät täyteen, sitten mennään tukemaan Norjan kalatuotantoa ilmeisen hyvällä omallatunnolla. Puhun tietenkin lähinnä itsestäni. Seuraava ohje on verrattoman herkullinen ja tukee savusiian uutta tulemista keittiöihimme!
Kuvassa kaikki salaattiin vaadittavat ainekset.
Kahdelle tarvitset;
1 kokonaisen savusiian
5 keitettyä (uutta) perunaa
500 g keitettyä vihreää parsaa
100 g pekonia
2 dl turkkilaista jogurttia (tai kermaviiliä)
1/2 dl silputtua ruohosipulia
1 rkl makeaa sinappia
suolaa ja pippuria maun mukaan.
Kuori ja lohko keitetyt perunat. Perkaa siika suupaloiksi. Paista pekoni.Pilko keitetty parsa 1-2 cm suupaloiksi.
Sekoita kastiketta varten sinappi ja jogurtti. Mausta maun mukaan suolalla. Valkosipulin himokuluttaja ei taaskaan jätä käyttämättä tilaisuutta hyväkseen murskata joukkoon pientä kynttä. Sekoita joukkoon vielä ruohosipuli. Yhdistä kaikki ainekset ja tarjoa heti. Seurana kuluu rukiista leipää ja voita yllin kyllin.
Salaatti valmiina nautittavaksi, mm...
VINKKI: Saat mainiosti haalean/lämpimän salaatin, mikäli pilkot kasvvikset kuumina, ja lisäät samoin pekonin suoraan pannulta joukkoon. Tosi hyvää myös näin.
Tämä suomesta löytämäni Crottin on kalpea aavistus juuston moninaisista muodoista. Pitkulainen, saman alueen vuohenjuusto on nimeltään "Bouchon", korkki.
Palaan vuohenjuustoaineeseen "Crottin de Chavignol", josta viimekirjoituksessa mainitsin. Chaignol on pieni idyllinen kylä aivan Sancerren maailmakuulun viinialueen kupeessa. Itseasiassa Chavignolissa valmistetut viinit kuuluvat myös Sancerren viinialueeseen. Chavignolin juustot kuuluvat erottamattomasti Sancerren valkoviinin yhteyteen. Sancerren alueella valkoviinin kumppanina tarjoillaan juuri näitä vuohenjuustokakkaroita (crottin= kakkara). Juuston muoto on lieriömäinen, ja niitä löytyy tuorejuustosta pieneen ja kiviseen könttiin, jota ei saa edes nieltyä ilman viiniä.
Chavignolin keskuskatua
Matkatessani alueelle ensikertaa vuosikymmeniä sitten, muistan mainiosti ensikerran, jolloin juustoa maistoin. Olimme ostaneet tuota paikallista erikoisuutta ilman hajuakaan siitä, mitä tuleman pitää. Valmistin juustosta paistosta johon tuli ainakin haudutettua tomaatteja ja yrttejä sekä juustoa patongin kera. Ensi suupalan jälkeen tuumin: "ah, mikä ihanuus". Samaan aikaan kuulun vierestäni kommentin: "Tämä ei kyllä ole minun juttuni". Oivalsin tuolloin kuinka maailma jaetaan kahtia mieltymysten mukaan: Ruokailussa filosofian alku. Olen ollut vuohenjuuston lumoissa tuon ensipalan jälkeen.Tämänkertainenkin iltapala tai kevyt lounas koostuu tomaatista, leivästä ja vuohenjuustosta. Palanpainikkeeksi käy Sancerren valkoviinin lisäksi vaikkapa aromirikas, vihreä tee.
Kokoa paahtoleivälle tomaatista ja vuohenjuustosta päällinen. Grillaa uunissa tai sulata vuohenjuusto pannulla. Koristele yrttiryöpyllä. Tarjoa milloin tahansa.
Kynäillyt "Arjen Juhlaa"-blogin iloksi vieraskynä Milja Kaunisto. Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä ja kirjailija jonka esikoisteos, historiallinen romaani, ilmestyy Gummeruksen kustantamana keväällä 2013
Suomalainen vierasvara ennenmuinoin
Kun esi-isämme vaelsivat Suomen, jota tuolloin Itämaaksi kutsuttiin, loppumattomissa erämaissa turhaan ihmisasumusta etsien, ei voitu varsinaisesti puhua vieraanvaraisuudesta. Matkalainen söi mitä eteensä sai, ja jos ihmisen majan löysi, sai olla kiitollinen jos ovea ei läimäisty nenille ja kulkijalle riitti edes jonkinlaista purtavaa. Maa oli karu, viljelykset vähissä ja halla söi senkin vähän. - Minulle on pitkään ollut arvoitus miksi Suomeen on ylipäätään jääty majailemaan. Jollei syy sitten ole suomalaisessa itsessään, tuossa epäsosiaalisessa olennossa joka etsiytyi aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi muista kunnes löysi avarilta suomailta kolkan jossa vihdoin voisi olla sanomatta päivää kenellekään. Onhan niin että joidenkin tahojen mukaan nimikin 'Suomi' merkitsee suota niinkuin sen englanninkielinen vastinekin, Finland, tulee sanasta 'Fen-land' eli suomaa. -
Mutta keskiajan lopulla näille soisille erämaille saatiin lisää väkeä, milläs muullakaan kuin lahjomalla. Huomattavat veronkevennykset Ruotsin kruunun taholta odottivat niitä jotka jaksoivat kasketa niukan naurismaansa umpimetsikköön. Ja silloin suomalainen sai tottua milloin tahansa poikkeaviin vieraisiin - no, milloin tahansa merkitsi ehkä kahta vierasta vuoden kuluessa, mutta niitäpä vieraita ei sopinut kirveellä uloskaan ajaa. Käsky kuului että kuninkaan vaeltavista sotajoukoista oli jokaisen suomalaisen huolehdittava. Mistä pötyä pöytään? Omalle väelle riitti vielä tönkköönsä suolattu kala ja huttu, laiha ruisjauhopuuro. Virvokkeekseen talonpoika saattoi juoda ruisjauhovellistä mämmiytynyttä imelää taarikaljaa eli vaassaa, mutta eihän moista sotkua vieraille kehdannut serveerata. Sahtia sen piti olla! Keskiajan lopulla suomalainen talonpoika pani pöytään parasta mitä talossa oli, ja tämä taikajuoma oli sahti. Naisväki sai juoda hapanharmaata, eli kuukausikausia hapattunutta piimää johon sekoitettiin vettä. Jos hyvin kävi, sai matkalainen kuivaa leipää ja palanpainikkeeksi tuoretta piimäjuustoa joka juoksutettiin vasikan mahalaukun hapoilla.
Toisin oli mahtitaloissa, rälssikodeissa ja kruunun kartanoissa. Niissä sahtia saivat vain palvelijat ja sotamiehet. Kunniavieraille tarjoiltiin vahvasti maustettua viiniä. Tuo juoma oli kullanarvoista, sillä viini matkasi maahamme kaukaa Saksasta ja Ranskasta. Mausteet tulivat vielä kauempaa, ja ne olivat painonsa arvoisia kullassa. Mausteet käytettiin moneen kertaan ja uutettiin kunnes niistä ei herunut juomaan minkäänlaista aromia. Mausteita tarjoiltiin hopeatarjottimilta pelkältään, ja erityisen hienojen vieraiden kunniaksi järjestetty pitoateria päättyikin maustetarjottimeen.
Keskiajalla opittiin kaikissa kodeissa erilaisten piiraiden valmistus, ne tulivat ikäänkuin oheistuotteina kun asumuksia lämmitettiin jatkuvasti suurilla leivinuuneilla. Itäisessä Suomessa tunnettiin jo ns. karjalanpiirakat, Savossa kukot ja muut ruiskuoriset ruuat. Länsi-Suomessa valmistettiin taas monenlaisia veriruokia kuten palttua, kropsua ja kampsua. Niitä tarjoiltiin arvovieraille teurastuskauden erikoisuuksina. Arvokasta tarjottavaa oli myös tuore leipä; suurleipomus kun tehtiin vain syksyisin ja keväisin, ja leivät laitettiin kuivumaan varastoihin ja aittoihin koko vuodeksi. Keskiajan päätyttyä vauraissa taloissa tarjottiin muunmuassa pannurieskaa.
Pannurieska
250g sianlihaa (rasvaista)
5 dl vettä
1 1/2 dl ohraryynejä tai 2 1/2 dl höyrytettyjä ohrasuurimoita
1t suolaa
nokare voita
Paloittele sianliha pieniksi palasiksi. Ruskista ne rautapadassa. Lisää pataan ohraryynit, vesi ja suola ja keitä seosta kunnes ryynit turpoavat kunnolla. Sitten voitele valurautapanu ja kaada rieskaseos siihen noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Hauduta uunissa 175°c kypsäksi, noin tunnin verran. Tarjoile heti kuumana voin ja vaikka sahdin kera!
Kun uusi aika koitti Suomen erämaihin, se toi mukanaan monia uutuuksia. Perunasta tuli suomalainen kestosuosikki vaikka se yleistyikin Suomessa vasta 1700-luvulla. Samoihin aikoihin talonpoikien vaurastuessa ruokakin monipuolistui. Tarjoilupöytään ilmestyivät makeiset, vohvelit ja munkkirinkilät. Tuli tavaksi tarjota hää-ja hautajaisvieraille itse tehtyjä konvehteja muistoksi tilaisuudesta. Vauraammille talonpojille juhlaruokaa laittoivat pitokokit jotka olivat saaneet oppinsa kartanoissa ja pappiloissa. Viinan valmistus oli yleistynyt Suomessa jäädäkseen maahamme kuin kansantauti. 1500- 1600-luvuilla viinapannuja löytyi isommista taloista jo yleisesti. Vierasvarana oli siis niinkutsuttu 'viinapöytä'. Aikojen saatossa niin talonpojat kuin säätyläisetkin alkoivat tarjota perinteisen viinapöydän lisäksi kylmiä alkuruokia vierasvarana. Liian pitkään suomalaisen vieraanvaraisuudesta nauttinut vieras sai osakseen ns. ulosheittoteen josta jokainen sivistynyt tajusi nousta ja kiittää isäntäväkeä. Mutta köyhissä perheissä syötiin yhä hätäleipää jossa rukiista jatkettiin sammalella, oljella, pavun varsilla ja petulla. Niistä ei vieraille liiennyt.
1800-luvulle saavuttaessa pidot sen kuin paranivat. Vieraalle oli tarjota jos minkälaista kahvileipää - ja myös itse kahvia. Tee oli suosiossa ja sitä tehtiin kotoisista aineksistakin - mansikan ja vadelmanlehtiteetä, koivunlehtiteetä ja omenankuorijuomaa. Miesväelle oli kylläkin tapana tarjota väkevämpää. Piispanjuoma eli 'bischoff', kansankielellä 'pissohvi' sisälsi punaviiniä, vettä, sokeria ja pomeranssinkuorta. Talvella koko joukolle tarjoiltiin glögiä joka oli saapunut Suomeen Ruotsista jo 1600-luvulla. Näin kesän korvalla herkullista on kesäinen kartanon 'naistenjuoma' Punainen Karoliina' jota 1800-luvun ruustinnojen ja vapaaherrattarien pidoissa kului kristallikannu toisensa jälkeen. Sen valmistus on yksinkertainen.
Punainen Karoliina
75 cl punaviiniä
1 suuren sitruunan mehu
1/2 l kuumaa vettä
1 dl sokeria
Sekoita sitruunamehu ja kuuma vesi sokerin kanssa kunnes sokeri sulaa; jäähdytä kylmäksi. Sekoita sitten mukaan punaviini, maista sokeri ja lisää veteen uutettuna tarpeen mukaan. Kylmennä juoma. Tarjoile suuresta lasikannusta runsaiden sitruunanviipaleiden kera.
Valkoista Karoliinaa saat kun käytät valkoviiniä punaisen sijasta!
Viinipohjaiset juomat olivat hyvin myöhäiseen vain säätyläiskotien juomia; tavallisen suomalaisen tarjoilupöytään viini ilmestyi vasta 1960-luvulla. Tapakulttuurin muuttuessa lopullisesti 1970-luvun jälkeen, on suomalainen vierasvara yhä useammain vain kavi ja keksit tai alkoholia ja pikkusuolaista tarjottavaa. Toisin kuin Ranskassa ja Italiassa, joissa kutsujen alkamisaika määrittelee tarkasti onko kyseessä lounas, aperitiivi, makea tarjoilu vai juhlaillallinen, meillä vieraiden kunnollinen kestitys nähdään enää elitistisenä muinaisjäänteenä. Ehkä ympyrä on sulkeutumassa, ja suomalainen palaamassa takaisin muinaisaikoihin jolloin suljettiin ovi vierailta. Ajatuskin tuntuu kaamealta. Suomalaiset kanssasisareni ja - veljeni, pidetään tapakulttuurista kiinni! Taistellaan pitopöytiemme puolesta! Sahtimalja sille!
Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä ja kirjailija jonka esikoisteos, historiallinen romaani, ilmestyy Gummeruksen kustantamana keväällä 2013. Milja Kauniston musiikkia löytyy sivulta soundcloud.com/milljah; hänen kirjoittamaansa ulkosuomalais-aiheista blogia voi lukea sivulta artcondition.blogspot.com, tai Twitteristä: www.twitter.com/milljah
Lisääntyneen lämmön ja valon yhteisvaikutuksesta moni kasvis saa uusia ulottuvuuksia makunsa ja ulkonäkönsä puitteissa. Vuonankaali on pirteän voimakkaanmakuinen ja vinkerännäköinen salaattipöydän komistus, ja siten oivallista vaihtelua iänikuisiin jäävuori- ja ruukkusalaatteihin. Voimakkaan makunsa ansioista salaatti vaatii voimakkaan kastikkeen. Raaka valkosipuli on vuonankaalin kanssa paikallaan, jos missä.
VUONANKAALISALAATTI
Kahdelle
Tarvitaan 150 g rasia vuonankaalia
1 Crottin de Chavignol-tyyppinen vuohenjuusto
kourallinen saksanpähkinöitä
Salaattikastike syntyy seuraavista aineksista:
1 tl Dijon-sinappia
1/2 sitruunan mehu
1 puristettu valkosipulinkynsi
1/2 dll oliiviöljyä
suolaa
pippuria
Sekoita ainekset kupissa ja kaada huolellisesti liotettujen ja kuivattujen vuonankaalien päälle. Sekoita. Jaa salaatti lautasille. Palastele päälle vuohenjuustoa ja riputtele pinnalle saksanpähkinöitä. Tarjoa alkupalana.
VUONANKAALISALAATTI PÄÄRUOAN KERA:
Valmista salaatti ylläolevan ohjeen mukaan. Paista kaksi balsamicolla pirskoteltua entrecôtea meheviksi pihveiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa salaattipediltä. Seuraksi käy mainiosti keitetty riisi.
Helatorstain tienoilla vesimeloonit kuiskivat lupauksia kesästä. Vesimelooneja ei kannata sivuttaa enään noin vain mauttomina. Ne ovat ihania todella monen aterian särpiminä. Turkissa vesimelonia tarjoillaan fetajuuston tyyppisten lampaanjuustojen ja tuhdinmakuisten olivien kera alkupaloina.
Minun muistikuvissani melonit ovat oivallisia kesädrinkkejen osia. Hieno ohje löytyy mm. "Edustuskeittiö"- kirjastani. Muita vaihtoehtoja on kuitenkin lukuisia. Täytä juomalasi melonipaloilla. Kaada päälle vaikkapa colajuomaa tai "Prosecco"- kuohuviiniä. Koristele lasi basilika, minttu- tai sitruunamelissalehdellä. Tarjoa kuuman päivän iloksi.
Sieni-katkarapumunakkaassa muna on tässä sekoitettu hyytymään kasvisten lomaan.
Kananmuna näyttelee pääosaa monessa arjen juhlaruoassa. Eikä nyt tarvitse lähteä edes kohokkaita vatkaamaan, vaan ihan munakasajatuksella saa mitä mainioimpia lounaita aikaiseksi. helppoa, terveellistä ja todella herkullista.
SIENI-KATKARAPUMUNAKAS
Munakasateriaan yhdelle tarvitaan
pari siivua pekonia
100 g herkkusieniä
100 g katkarapuja
1-2 kananmunaa
suolaa
chilipippuria
Pilko ja ruskista pekonit paistinpannussa. Lisää kuutioidut, huuhdotut herkkusienet ja kääntele niitä muutama hetki. Lisää katkaravut ja sekoita kunnes katkat alkavat olla sulaneita. Mausta seos suolalla ja chilillä, mikäli haluat. Tee puulastalla keskelle tilaa ja riko siihen kananmuna. Voit rikkoa munan rakenteen muiden ainesten sekaan, tai odottaa, että muna hyytyy keskelle. Mausta myös kananmuna suolalla ja tarjoile vihreän salaatin ja tuoreen leivän kera.
Tonnikala-mozzarellamunakkaaseen tulee myös sipulia, tomaattia ja paprikaa
kuori, pilko ja kuullota sipuli öljyssä. Lisää kuutioitu paprika ja tomaatti ja hauduta hetki. Lisää tonnikala ja viipaloitu mozzarella ja sekoita. Kun mozzarella on sulanut, riko pannun keskelle
kananmuna, ja odota, kunnes muna on hyytynyt halutun kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Nautitaan kuumana.
Kun katsoo päivän aikana kaduilla vaeltaneen kansan rivejä mieltä kirpaisee toisinaan kummasti. Tärkeiden juhlapäivien kynnyksellä monella tuntuvat elämän asiat olevan kuin ihmeen kaupalla ulkoisesti täydellisessä järjestyksessä. Ravintolaan on varaukset tehty hyvissä ajoin, ja menu on yhtä onnistunut kuin ruokailijoiden sopuisa tunnelmakin. Käsikynkkää kulkevilla ihmisillä roikkuu käsipuolessa ruusu, jakkupuku on moitteeton ja hiukset ovat kuin suoraan kampaajan jäljiltä. (Minä kun luulin että kampaajat ovat tänään kiinni. Ei senpuoleen, että olisin sinne mennyt vaikka olisivat olleet auki.)
Tosia kuitenkin on, että aika moni äiti valmistaa äitienpäivälounaansa itse itselleen, osa ilman lapsiaan. Aika moni voi vain toivoa, että voisi viettää äitienpäivää omasta äitiydestään käsin. Vain osalla äiti on lähellä juhlintaa varten.Yhteistä meille kaikille on vain se, että olemme lähtöisin äidistä, jok´ikinen.
Tällaiseen toiveiden ja pettymyksensekaisten tunteiden sekamelskan keskelle on aika vaikea ehdottaa mitään yleispätevää. Seuraavan ohjeen pääosaa näyttelevät yksinkertaiset, mutta maukkaat raaka-aineet, joita voi vaihdella kulloisenkin saatavuuden mukaan. Salaisuus on karitsalihan maukkaudessa, jota kylkiäisenä paistettu viherä paprika ja muut ainekset hienosti korostavat. Kukin voi myös koota raaka-aineista mieluisensa yhdistelmän. Pääasia on, että aterian nautittua ruokailijoilla on makujen johdosta hyvä mieli. Se on jo aika paljon se.
TORTILLALLE KOOTTU ATERIA
Neljälle tarvitaan:
8 tortillaa
400 g karitsan jauhelihaa
1 suuri sipuli
2 tomaattia
1-2 vihreää paprikaa
salaattia
2 mozzarellapalloa tai 50 g fetajuustoa
1-2 rkl balsamicoa
Jaa sipuli kahteen osaan. Viipaloi toinen puoli hyvin ohuiksi viipaleiksi, laita palat kulhoon ja lisää päälle n 2 dl vettä sekä 2 tl suolaa. Raasta toinen puoli jauhelihan joukkoon. Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja taputtele pihveiksi. Kuutioi paprikat ja kaada pannulle. Paista paprikakuutiot yhdessä pihvien kanssa. Viipaloi tomaatit ja mozzarella. Ripottele pinnalle varoen balsamicoa. Puhdista salaatinlehdet. Siivilöi sipuliviipaliesta vesi pois. Levitä kullekin lautaselle erillisellä pannulla lämmitetty tortilla. Nosta tortillan päälle jauhelihapihvi, mossarella ja lusikallinen muita aineita. Nauti haluamassasi järjestyksessä haluamasi juoman kera.
Volleraux on edullisista samppanjoista ehdoton suosikkini. Kalliimmpien kuningas on vanhimpiin merkkeihin kuuluva Ruinart.
Eilen juhlittiin allekirjoittaneen 39- vuotistaivalta. Menu sisälsi monenemoisia juhlan aineksia, joista vähäisimpiin ei kuulunut samppanja-aamiaisen nauttiminen sängyssä. No, samppanja oli kyllä tarjottimella, mutta toistaiseksi en ole luopunut mannereurooppalaisesta tavasta olla nauttimatta alkoholia ennen puoltapäivää. Sain ihastuttavat lahjat, muun muassa korvakorut. Internetissä väitetään että kaikkein hienoimmat luksusjuomat sisältävät timantteja, lehtikultaa ja korvakoruja. Minusta idea on tosin erittäin lattea, ettei suorastaan kitch. Cocktail ei taatusti muutu sen hienommaksi jos se tarjotaan uusien korvakorujeni lilluessa lasinpohjalla, oli timantteja tai ei. Parhaat samppanjat eivät myöskään maistu yhtään sen paremmalta vaikka kuinka uittaisin niissä, sanotaan nyt vaikka vihkisormustani. En viitsi edes yrittää. Joko olen juhlijana epänonnistunut, tai sitten baarimikot huijaavat äkkirikkaita (ja niiksi pyrkiviä) niin että ropisee.
Syntymäpäivä on yksi niitä harvoja hetkiä, jolloin voi antautua hemmoteltavaksi ilman omantunnontuskia. Myös itseään kannattaa hemmotella! Tämän vuoksi olin tuonut Pariisista purkin parasta hanhenmaksaa jo keväällä. Jälleen noudatimme lapsiperheelle käytännöllistä kaavaa tarjota alku- ja pääruoka samalla kertaa. Niinpä hanhenmaksa tarjottiin tälläkertaa, ei alkupalana, vaan lastuina parsan ja pihvin ja voissa pasitetun sipulin kera. Samppanja maistui tälläisen tuhdin aterian kera mainiosti.
SUKLAATA SEN OLLA PITÄÄ
(Voisi luulla Fazerin mainokseksi.)
Kakun valmistaminen kaikessa rauhassa on minulle ehdottomasti parempi lahja, kuin kaupan lisäaineita sisältävät valmiskakut. Loin kakun tätä päivää varten aivan erikoisesti, ja sen nimeksi voisi käydä vaikka seuraava:
PERSIKKAINEN PINJA-SUKLAAKAKKU
Tarvitaan:
100 g tummaa suklaata (niin tummaa kuin mahdollista)
100 g voita
1 dl sokeria
3 munaa
täytteeseen tulee:
1 prk persikan- tai aprikoosinpuolikkaita sokeriliemessä
2 rkl mantelilikööriä
100 g tummaa suklaata
1 rkl ruokaöljyä
Esilämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele pyöreä kakkuvuoka.
Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sulata suklaa vesihauteessa tai hiljaisella tulella. Lisää muna-voiseokseen jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe ja kaulimella osittain murskatut pinjansiemenet. Paista uunin keskiosassa noin 25-30 minuttia. Kumoa ja jäähdytä. Leikkaa jäähtynyt kakku pitkällä leipäveitsellä kahtia. Viipaloi tai murskaa persikan- tai aprikoosipuolikkaat täyteeksi. Kostuta manteliliköörillä (jos sinulla ei ole mantelilikööriä, myös rommi käy). Nosta kansi päälle, ja päällystä sulatetulla suklaalla. Koristele hedelmäviipaleilla. Tarjoa jäähtyneenä.
Monen mielestä kevyt punaviini, kuten tämä burgundilainen "Grand Ordinaire" käy suklaan kanssa paremmin kuin mikään muu.
...ja jatkuu. Olen joutunut pitämään kirjoittelussa paussia flunssan iskettyä. Ruokalajit ovat vilisseet silti keittiössä, ja parsa on edelleen ajan kestosuosikki. Seuraava lounas tai kevyt iltaruoka on helppo ja nopea ja aivan ihana.
PARSAA PAAHDETUN PASTAN KERA:
Neljälle tarvitset:
200 g pastaa
puntti parsaa
1 sipuli hienoksi kuutioituna
1 dl raastettua parmesanjuustoa
50 g voita
basilikalehtiä
Keitä pasta ja puhdistettu parsa kypsiksi yhdessä runsaassa vedessä vedessä. huuhtele kypsä pasta juoksevan kylmän veden alla ja valuta.
Pilko parsa n. 1-2 sentin palasiksi.
Annos ranskalaista salaattikastiketta valmistettu sitruunan tai paksun balsamicon kera, jossa puolikas murskattu valkosipulinkynsi. Lisää kastikkeeseen pari ruokalusikallista parmesania.
Sulata voi paistinpannulla. Kuullota voissa sipulikuutiot, ja lisää pasta. Paahda pastaa, kunnes se alkaa ruskistua. Lisää parsapalat ja kääntele nopeasti. Jaa pasta lautasille. Lusikoi pastan päälle salaattikastike, ja loppu parmesanraaste. Koristele basilikanlehdillä. Nauti välittömästi.
Lisähöysteeksi sopivat sipulin kanssa kuullotetut paprikakuutiot tai parmankinkkuviipaleet.
Tänään blogin kävijämäärä ylittyi reippaasti tuhannella kävijällä: Suurkiitos teille ensimmäiselle tuhannelle, jotka olette piipahtaneet sivuillani. Minulla on vuosikausia ollut tunne, niinkuin minun pitäisi jakaa keittiöajatuksiani jonkun kanssa. Ilmeisesti tunteelle oli olemassa tilaus, koska jaksatte käydä tutustumassa keittiöajatuksiini. Sitä juhlimaan julkaisen nyt vihdoin ensimmäisissä kirjoituksissani mainitsemani Über-salaisen Tiramisú-kakkureseptini. Se on ihanaa. Tiramisú-kakku on hieman erilainen kuin perinteinen vanukasmainen Tiramisú. Kakun muodossa se on kiinteästi leikattavissa ja kakkulautaselta tarjoiltavissa. Tiramisú kootaan siis tarjoilualustalleen.
Tiramisú- kakku
Tarvitaan:
n.20 kpl italialaistyyppisiä sormikeksejä
1-2 dl vahvaa espressokahvia (valmista Nescafé- jauheesta,
mikäli et omista espressokeitintä)
2 prk Mascarpone- juustoa
3 keltuaista
½ dl tomusokeria
kaakaojauhetta
Kahvilla kyllästetty tiramisú-kakku valuvassa kermaisuudessaan vertaistaan vailla
Sekoita keskenään keltuaiset, tomusokeri ja Mascarponejuusto.
Tarvitset mieluiten suorakaiteen
mallisen lautasen. Voit koota kakun suorakaiteen muotoon myös pyöreälle
lautaselle, jos se on halkaisijaltaan riittävän suuri. Lado sormikeksejä
vieriviereen kuutisen kappaletta. Kostuta ne reilusti kylmällä
espressokahvilla. Nostele varovasti Mascarpone-seosta täytteeksi. Tee yhteensä
kolme kerrosta, enemmänkin, mikäli aineksia (ja uskallusta) riittää. Toimi varovasti,
ettei keko ala kesken kaiken luhistua. Nosta viileään jähmettymään ainakin
tunniksi. Koristele siivilän läpi ripotellun kaakaojauheen kera. Tarjoa hyvän
kahvin seurana.
p.s. Omaperäisen kakusta saat kun teet ensimmäisen kerroksen kaurakekseistä tai Elovena-välipalakekseistä. Niiden valelu kahvilla on hitaampaa, koska ne imevät nesteen itseensä hitaammin kuin sormikeksit, mutta kahvipöydässä niiden etu on maussa erottuva lisäsäväys. Toki pelkillä sormikekseilläkin saat ihastuttavaa kahvipöydän purtavaa!
Tässä kakussa on toinen kerros kahvivaleluvaiheessa.
Retiisin aika on parhaillaan alkamassa. Omat eivät taida vielä pilkistää puutarhasta, mutta kaupasta saa jo noita ihanan rapsakoita, elinvoimaisia pikku punapalleroita. Ranskalaiset tarjoitlevat retiisejä alkupalana voin ja suolakukkasten kera. Retiisin pää leikataan auki, se kastetaan keyvesti lautaselle ripoteltuun suolaan, ja lisätään mahdollisesti veitsenkärjellinen voita päälle.
Retiisi ryydittää toki oivasti monenmoisia salaatteja, ja maistuu ehdottoman ihanalta mm. seuraavan fetasalaatin kera:
Retiisi-fetasalaatti
Neljälle
Tarvitaan:
1 nippu retiisejä, puhdistettuina ja viipaloituina
3 tomaattia kuutioina
1 pieni salottisipuli tai pari kevätsipulia varsineen
100 g fetajuustoa
Mikäli kaipaat oikein hienolle sunnuntailounaalle vaihtelua, oheinen ohje on paitsi yksinkertainen toteuttaa, myös helppo onnistua.Naudanfilee maistu mainiolta niin lounaspöydässä lämpimänä, kuin vaikkapa noutopöydässä kylmänä. Suolakuorta ei tosin kannata lähteä maistelemaan.
Neljälle tarvitaan:
800 g naudan filee, (mieluiten sisäfilee, mutta ulkofileekin käy)
500 g paketti hienoa suolaa
500 g vehnäjauhoja
1 muna
rouhittua pippuria maun mukaan
Tässä filee on nostettu levitellyn suolataikinan päälle. Reunat nostellaan vielä fileen ympärille, eikä sitten muuta, kuin liha uuniin!
Esilämmitä uuni 220 asteeseen.
Kaada suola ja jauhot kulhoon. Riko joukkoon myös muna, ja lisää vettä 1-2
dl eli sen verran, että saat käsin helposti muotoiltavissa olevan taikinan.
Tarvittaessa voit lisätä hieman lisää jauhoja. Voit kaaviloida taikinan kahden
leivinpaperin välissä tai levittää suoraan paistoalustalle: uunivuokaan tai
pellille.
Naudanfilee nostetaan sitten kaulitun taikinan keskelle, ja sen päälle
rouhitaan haluttu määrä omavalintaista pippuria. Suolataikina kääritään sitten
fileen ympärille ikään kuin paketiksi. Paketista saat kauniin ja sileän märillä
käsillä muovaamalla. Paistetaan uunin alatasossa noin 50 minuuttia. Annetaan
lihan vetäytyä 5-10 minuuttia kääreessään, jonka jälkeen suolakuori rikotaan ja
filee nostetaan leikkuulaudalle viipalointia varten. Tarjoillaan hyvässä
seurassa valittujen lisukkeiden, kuten röstiperunoiden tai
salaatin kera. Juomaksi käy vaikkapa hienostuneen George DuBoeufin ”Chiroubles”-
punaviini.
Mikäli pakastimen aarteista mielii päästä eroon ennen primeur-kasvisten lopullista hykyaaltoa, alkaa tyhjentämisellä olla jo kiire.
Minun tapauksessani vihonviimeiseksi jäivät suppilovahverot. Samoilemme vuodesta toiseen syyskauden alettua Salonseudun metsiä kuin hengen hädässä. Virsi on aina sama. Ensin tuntuu, ettei sienisadosta tule kovinkaan kummoinen. Ensimmäinen kastike tehdään lähinnä runsaasta kermasta ja pikkiriikkisestä kanttarellista. Sitten lakkeja puskee esiin niin, että lopulta kelpaavat vain komeimmat lakit. Ja sitten, kun ensimmäiset yöpakkaset kolkuttelevat ovella, iskee paniikki jälleen. Viimeiset suppilovahverot kaivoimme esiin vielä joulukuun puolella. Sillä kelpasi ylpeillä, no, lähinnä itselle ja niille, jotka viitsivät kuunnella.
Lopulta miltei puoli vuotta pakastimessa kyhjöttäneet sienipakasteet ovat toukokuussa jo aika vähän kiinnostavia. Tämän pastaohjeen voimin sienestysinto tosin alkaa palailla kuin varkain. Ohje on hyvä pitää mielessä myös syksyllä, kun sienisadon runsaus alkaa (toivottavasti) jo puuduttaa.
Kun haihdutan suppilovahveroista nestettä ennen pakastamista, lisään toisinaan pilkottua, kuullotettua sipulia joukkoon jo pakkaseen. Näin niitä on helppoa jalostaa heti pakasteesta otettaessa.
Suppilovahveropestopasta
Tarvitaan:
250 g pastaa
1 suuri sipuli
n.200 g pakastettuja, ryöpättyjä suppilovahveroita (tai 400 g tuoreita)
pari rkl voita sipulien kuullottamiseen
1-2 tomaattia
1 prk punaista pestoa
vastarouhittua mustapippuria
Kuori ja pilko sipuli, ja kuullota sitä hetki voissa. Kun sipuli alkaa ruskistua, lisää sulatetut (tai tuoreet, puhdistetut) suppilovahverot. Hauduta kymmenisen minuttia. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan al dente. Pilko sipuli-vahveroseokseen tomaatit, ja lisää purkillinen punaista pestoa. Kiehauta seos nopeasti. Rouhi pinnalle reilusti mustapippuria. Valuta pasta ja tarjoile heti.
Vinkki: Helpomman version saat kuumentamalla suppilovahverot (tai muut pakastesienet) pannulla, ja kun neste on miltei haihtunut, lisää joukkoon punainen pesto.
Tänään en enään malttanut mieltäni, vaan pyyhälsimme tyttäreni kanssa takapihalle ensimmäisten nokkosversojen kimppuun. Ne ovat niin viattoman vihertäviä ja elinvoimaa purusuavia, että tuosta riemusta on päästävä osalliseksi pikinmiten! Tuskin mikään ateria voi maistua yhtä keväiseltä.
Nokkoskeitosta saa monta eri versiota vaihtamalla suurukseksi käytettävää raaka-ainetta. Perinteisen jauhorasvasuuruksen voi vaihtaa helposti perunaan tai vaikkapa parsakaaliin, jääkaapin sisällöstä ja mieliteosta riippuen.
Ylävasemmalla nokkosparsakeittoa, alhaalla lettutaikina, alaoikealla paistuva nokkoslettu ja sen yläpuolella valmiita lettuja.
NOKKOSKEITTO
Tarvitset:
200 g nokkosenversoja
1 sipuli
öljyä kuullottamiseen
1-2 kasvisliemikuutiota
250 g perunaa tai parsakaalia
mustapippuria
Ryöppää nokkoset runsaassa vedessä. Kullota kuoritut ja pilkotut sipulit öljytilkassa. Lisää kuoritut, pilkotut perunat tai palasteltu parsakaali sekä noin 1 litra nestettä. anna kiehua, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Lisää liemikuutio ja hyvin valutetut nokkoset. Soseuta ja anna kiehahtaa. Lisää mustapippuria, se sopii nokkosen aromiin todella hienosti. Tarkista vielä suolan määrä. Tarjoa lounas- tai alkukeittona.
NOKKOSLETUT
Todettakoon, että nokkoslettujen maku on vertaansa vailla nimeomaan voilla paistettuina. Älä lisää lettutaikinaan sokeria. Näin voit muutaman alle esim. juustoraasteen kera. Jälkiruoaksi tarjottaessa jäätelö ja vadelma - tai mansikkahillo tekevät terää!
Tätä parempaa kuhaa tuskin tunnetaan. Tarina saa alkunsa opiskeluvuosieni Pariisista. Lähellä Panthéonia on pieni, mutta aina täpösentäynnä oleva gourmet-ravintola, jonka nimen olen autuaasti un ohtanut. Ylellisin makumuisto useasta vierailusta tuon pienen, mutta pipppurisen ravintolan sydämessä, oli kuha mausteisessa voissa. Ohjetta en tietenkään saanut.
Lähdin jäljittämään vuosikausien takaa makuvivahteita, jotka olivat minut vuosikymmeniä sitten hurmanneet. Ja lähelle pääsinkin. Tai, oikeammin sanottuna, maku on vieläkin parempi kuin se, minkä tuolloin muistan kokeneeni.
Oleellista tämän ohjeen onnistumisessa on kolme seikkaa: a) tuore kala b) riittävä voimäärä ja c) äärimmäinen varovaisuus maustettaessa. Voimakkaat mausteet liiallisesti käytettynä tekevät enemmän hallaa kui niiden pois jättäminen kokonaisuudessaan.
Tarvitaan:
Niin monta kuhafilettä, kuin mitä on ruokailijoita, sekä yksi pieni lohko appelsiinia per filee.
Ripsauta mausteet kalan pinnalle muistaen, että vähemmän on tälläkertaa enemmän. Kuumenna n. 25 g voita per kalafilee, kunnes voi poreilee panussa. Lisää hienonnettu sipuli. Aseta kalafileet pannuun. Paista molemmilta puolilta kunnes fileet ovat läpikotaisin kypsiä. Purista appelsiinimehu päälle ja aseta tarjolle. Voista ja kalasta koostuvat liemi kaadetaan tarkoin kalan päälle ennen tarjoilua, se on uskomattoman suussasulavaa.
Tarjoile esimerkiksi haudutettujen kasvisten ja riisin kera.
