ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Rakkaat lukijani!

Minun piti täyttää blogini sivut ruokatarinoilla joululoman aikaan. Valitettavasti olemme kylpeneet koko perheen voimin kaameassa flunssakuumeessa. Jatkan tarinointia heti kunhan vain tokenen! Oli miten oli, hanhenmaksa, viikunahillo ja hyvät juustot maistuvat uudenvuodenaattona myös sairaana, ja vieläkin parempaa, saavat olon hetkeksi tuntumaan liki kelvolliselta. Joku toinen vuosi juhlitaan sitten railakkaammin.

Lasissa on tämän joulun juomahitti: Marlin glögitiivistettä ja kuivaa kuohuviiniä. Maistuu vallan mainiolta myös kivennäisveden kera.

JOULUJUTUNJUURTA

Tämän jouluaiheisen ruokakirjoituksen julkaisi Eeva vuoden 2010 joulunumerossaan...

 

 






Ostereiden edelle Suomen oloissa kiirii tosin lohi ja silli. Maassa maan tavalla, ei siitä pääse yli eikä ympäri.


 

 

ITSENÄISYYSAATON KEKKERIT

Eli LAMPAANPAISTI JA KOLME KAKKUA

Lampaanviulu ennen paistoa...

...ja paistamisen jälkeen.




Itsenäisyyspäivän aaton kekkerit olivat kohdallani tänävuonna kolminkertaiset. Ne alkoivat kotona, jossa väkersin illaksi vuoden ensimmäisen jouluhalon. Suklainen halko valmistui viidestä munasta, ja tilavuudeltaan samasta määrästä sokeria, 3 rkl kaakaojauhetta ja lisäksi vehnäjauhoja senverran, että yhteensä niitä oli tilavuudeltaan yhtä paljon kuin sokeria ja muniakin. 2 tl leivinjauhetta tuli päälle. Taikina leviteltiin uunipellille leivinpaperin päälle ja paistettiin 180- asteessa kääretortun tapaan keskitasossa, kunnes pohja alkoi saada väriä. Viilenneen pohjan täytin purkillisella vatkattua kermaa, johon lisäsin 100 grammaa Fazerin tummaa suklaata sekä 3-4 tippaa piparminttuöljyä. Käärin tortun rullalle ja siirsin viileään hieman vetäytymään. Sulatin vielä 150 g. samaista tummaa suklaata yhdessä 1 rkl ruokaöljyn kera. Valelin sulan suklaan tortulle ja koristelin Fazerin sinisellä, jota höyläsin pinnalle niin että roiskui.


 Laitoin uuniin myös sinappihunnutetun lampaanreiden, jota ryyditin lorauksella soijakastiketta, pippuria ja karkeaa suolaa. Erityisaromi tuli kuitenkin estragonista (vai oliko se sittenkin tarragon?), jota leijui sinapin pinnalle runsaan teelusikallisen verran. Sivuille istutin pari valkosipulin kynttä, joiden roolista lisää tuonnempana.

Sitten alkoikin olla kiirettä koululle Vuosaareen, jonne leivoin 17 munan täytekakun. Kakkuun meni tilavuudeltaan sama määrä sokeria ja vehnäjauhoja. Paistoin pohjat kolmella eri pellillä jo edellisenä päivänä. Täytteeseen tuli perinteisesti kilo banaaneja, purkki mansikkahilloa, puoli litraa vaniljakermaa johon sekoitin 200 g maitorahkaa. Kostutukseen kävi säilykepersikkalientä ja sekamehua. Kakku kuorrutettiin komeasti persikkapuolikkailla ja hedelmäaakkosilla. Sain parahiksi leikattua kakun huomatakseni, että kakku riitti 45 hengelle mainiosti.

 Ehdin nipin napin vaihtamaan mustat housut ja paidan sekä villatakin ruutujakkuun, huomatakseni, että bussi starttasi koulun edestä jättäen minut tarpomaan kantamuksineni metrolle. Kiireessä toinen lahkeen alataitoksista irtosi, ja repsotti sietämättömästi kengän alle. Löysin matkalta onnekseni "Eurokankaan", josta sain pelastavan hakaneulan. Myöhästyin Smolnalla tarjoiltavasta ULPU:n (ulkoministeriön puolisoiden) perinteisestä jouluteestä senverran, että Cantores Minoresin hulmuavat helmat liihottivat ovesta ulos samalla kun minä itse sisälle. Maistoin ylellisen palan suklaasta tahmeaa kakkua korvaukseksi siitä, että en ennättänyt nauttia jättitäytekakusta murusen vertaa.Tapasin vanhoja tuttuja ja sain uusia niin, että kun läksin kotia kohti kurni vatsassani jo kohtalainen nälkä.

Varsinainen ja paras juhlinta pääsi valloilleen kotioloissa lasten ja mieheni sekä hänen vanhimman tyttärensä kera. Teimme lyhyen arvonnan jälkeen glögi-kir coktaileita. Pohjalle glögitiivistettä maun mukaan ja kuohuviiniä myös. Sitten lampaan kimppuun. Mieheni oli lisännyt juurekset: punajuuret, salottisipulit ja porkkanat runsasta tuntia ennen paistamisen loppua, pellille lihan vierelle nesteen kera. Neste ei saa haihtua, muuten liha kuivuu tarpeettoman paljon. Kaikenkaikkiaan 3,5 kilon viulu sai hautua uunissa 150 asteessa miltei 5 tuntia.  (Ensimmäiset 20 minuttia 200 asteessa lisäksi)

Mieheni teki lisäksi murskatulla valkosipulilla, balsamicolla, sinapilla ja öljyllä, suolalla ja pippurilla ryyditetuyn viherän salaatin. Paistin kera nautimme erinomaisesti sopivaa Valpolicella Ripasso "CAMPOLIETI" -punaviiniä. Mintun viileys taittoi suklaan tuhtia otetta. Olo aterian jälkeen oli kuitenkin kuin halolla lyöty. Itsenäisyyspäivän juhlintaan riitti siksi mainiosti edellisen päivän rippeet "Tuntematonta sotilasta" katsellessa.



Jouluhalko ennen syöntiä...

...ja juuri kun syönti on käynnissä!

P.S. Ai niin, lupasin palata valkosipulin rooliin. Käyttämättä eli syömättä kahdesta päästä jäi yksi. Pursotin sisukset yhteen "Creme Bonjour"- valkosipulijuuston joukkoon. Maustoin ripauksella chilipaprikaa. Tämä taivaallinen ja maailman herkullisin valkosipuliseos maistuu niin leivänpäällysenä kuin spagetin yksinkertaisena lisänäkin. Bon Apetit!
 

PIKKUJOULUTUNNELMIA

"Kiehu pata, kiehu (taikka nurkkaan liehu)"

 

Ihanaa joulunodotusta kaikille! Tuskin saatan vieläkään uskoa, että marraskuun viimeisenä päivänä lumimyrsky pyyhälsi Helsingin kadut paksuihin kinoksiin samalla, kun lämpötila laski kymmenen astetta. Tyttäreni puolestaan ei ollut uskoa todeksi, kun hän pikkujouluaamuna räpsäytti valot keittiöön: Tonttu oli paitsi siivonnut keittiön, myös vaihtanut jouluastiat kaappiin. Pöydälle se oli jättänyt pienen kuusen lasipallossa sekä pienet lahjat lapsille. Ihmeellisiä asioita tapahtuu jouluaikaan! Aamun tunnelmissa nautimme talven ensimmäiset riisipuurot ja myöhemmin päivällä glögit.

 

 

 

 

Koska kylmyys tuntuu pesiytyneen kodin ulkopuolelle pidemmäksikin aikaa, ajattelimme mieheni kanssa juhlistaa asiaa tänään sipulikeiton voimin. Sipulikeiton syntyä ei ole vaikea kuvitella. Sitä on varmasti valmistettu niistä ammoisista ajoista lähtien, jolloin sipulia nyt ylimalkaan keksittiin käyttää ruoaksi. Mitä pidempään keitto hautuu, sitä taivaallisemmalta se maistuu. Pitkään hautuneessa keitossa ovat umamit kohdallaan!

 

Mieheni vannoo ohjeen suhteen "Ranskalaisen keittiön salaisuudet"- kirjan nimeen. Minulla on ollut alunpitäen Paul Boccuksen mainio resepti. Nämä kaksi eroavat toisistaan lähinnä sipulin määrällä. Tämän lisäksi Paul Boccuse käyttää konjakin lisäksi portviiniä ja ehdottaa lisäksimukaanvatkattavaksi kananmunan keltuaista. Minä puolestani olen lorauttanut joskus portviinin sijasta puoli desiä punaviiniä. Sipulin makuun sopii mielestäni myös ripaus timjamia. Molempia ohjeita yhdistää sipulien pitkä hauduttamnen kahteen otteeseen: Ensin kevyesti ruskistamalla ja lopuksi nesteen kera hauduttamalla. Ranskalainen ystäväni tosin tulkitsee asian niin, että sipulit pitää käytännössä polttaa, ennenkuin saa riittävän syvän aromin. En ota kantaa hänen näkemykseensä muuten, kuin välttävällä sipulien polttamista viimeiseen saakka.

 

Oma ohjeeni poikkeaa edellisistä vielä sipulien määrässä: kun konkarit tarjoavat neljän hengen keiton raaka-aineiksi runsaat puoli kiloa sipulia, käytän minä kahden hengen annokseen sipuleita vähintään kilon! Ohje on niin pitkällinen toteuttaa, että kun se vihdoin on valmista, ei mikään ole turhauttavampaa, kuin todeta että keitto häviää parempiin suihin valoakin nopeammin. Riittävästi haudutettu sipulikeitto on totta tosiaan niin hieno ruoka, että sitä voi tarjota tärkeillekin vieraille(alkukeittona tai pikkusuolaisena iltapalana).

 

Mutta nyt ohjeeseen:

 

RANSKALAISEEN SIPULIKEITTOON Tarvitaan:

1 kg keltasipuleita (mukaan voi kernaasti lisätä muitakin sipuleita, kuten pari aromarikasta punasipulia)

50 g voita

1 - 2 rkl kasvisöljyä

ripaus timjamia

1 tl sokeria (auttaa ruskistamisessa)

1 rkl vehnäjauhjoa

1 litra vettä

suolaa maun mukaan

1/2 patonki, viipaloituna ja palaset grillattuna

150 g Gruyére -tyyppistä juustoa, kuten Emmentalia

1/2 dl konjakkia

1/2 dl portviiniä tai vahvaa punaviiniä

mustapippuria myllystä

 

Kuori ja pilko sipulit.Kuullota niitä sokerin kanssa kernaasti rautapadassa voin ja öljyn seoksessa, keskivoimakkaalla tulella, välillä käännellen noin tunti, eli kunnes ne alkavat kauttaaltaa ruskistua. Lisää alkuvaiheessa myös timjami. Lisää sitten jauhot ja jatka ruskistamista vielä heki. Lisää vesi, suola ja mustapippuri ja viini ja annan seoksen kiehahtaa. Käännä lämpö pienemmälle ja anna hautua vielä puolisen tuntia.

 

Paahda patonkiviipaleet tai muu vaalea leipä, ettei se ole enää pehmeää. Juuri ennen ruokailun alkamista, kaada keiton joukkoon konjakki ja sekoita. Nosta viipaloitu, paahdettu leipä keiton päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Gratinoi uunissa grillivastuksen lämmössä kunnes juusto alkaa ruskistua. Tarjoa mahdollisimman kuumana!

 

 



Tämä ohje piti laittaa "Edustuskeittiöön" mutta se ei enää mahtunut, kuten monta muutakin ihanaa ohjetta.

MARRASKUUN PELASTAJAT

Pääsen vihdoin päivittämään kirjoitusta, jonka julkaisin toukokuussa nimellä "Mysteeriruokaa". Sain nimittäin napsastua kuvan tuosta mystisestä herkusta, ennenkuin se kokonaan katosi parempiin suihin. Ohje sopii erinomaisesti lohduttamaan pimeitä päiviämme. etenkin, kun sain Ransaksata muistutuspuhelun pari päivää sitten ilmestyneestä "Beaujolais Nouveausta". Pakkohan sitä oli kokeilla. Vuoden Beaujolais Nouveau on mielestäni herukkaisesti kevyen pirskahtelevaa marjamehua, jonka avulla tuhtikin annos sulaa "kuin vettä vain". Rakkaat ystävät, Bon Apetit!




"THE BEST EVER PASTA CARBONARA".

Oma historiikkini ohjeen kanssa juontaa kaukaiseen lapsuuteeni. Mielenkiinotni herätti lukemassani lehdessä tuolloin ruoan nimi: "Miilunpolttajan pastaa". Päätin kokeilla ohjetta heti ensi tilaisuuden tullen, ja tottavie hyvää se olikin. Tuonajan ohjetta en enää kuitenkaan muista. Tämä ohje on oma ajanmittaan vakiintunut sovellukseni pastaklassikosta.

Ennen ohjeen valmistusohjetta varoitus on kuitenkin paikallaan: ÄLÄ - AINAKAAN TÄLLÄ KERTAA- HAKSAHDA KEVYTKERMOIUHIN TAI n.s. KERMANKALTAISIIN TUOTTEISIIN. AITO KERMA TEKEE RUOASTA SEN MITÄ SE ON.

Siispä pidemmittä puheitta, hyvät naiset ja herrat:
THE BEST EVER PASTA CARBONARA

Neljälle tarvitaan:
250 g pekonia (tai hätätilassa savukinkkua)
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl parmesaniraastetta
1 tölkki kermaa tai
1/2 purkka ranskankermaa
vastarouhittua mustapippuria

250 g pastaa

Tarjoiluun: raastettua parmesania
Koristeluun: persiljaa

Ruskista pekonit kauniin värisiksi. Purista joukkoon valkosipulinkynsi sekä kerma. Mikäli käytät ranskankermaa, on tulos todella ihana. Koska se on paksumpaa kuin kuohukerma, kannattaa sitä ohentaa pienellä lorauksella maitoa. Anna seoksen kiehahtaa. Lisää parmesaniraaste ja munankeltuainen. Rouhi pinnalle mustapippuria. Suolaa tuskin tarvinnet, sillä pekonista ja parmesanista sitä erittyy riittävästi. (Valkuaisen voit käyttää johonkin toiseen ruokaan.) Tarjoile al dente-keitetyn pastan kera mahdollisimman nopeasti.

Persiljaa ei kannata unohtaa, sillä sen maku korostaa pekonin ja kerman liittoa juuri sopivasti.

P.S. En yleensä suosi diettineuvontaa, koska se on henkilökohtaista, enkä muutenkaan usko minkään dietin ihmeitätekevään voimaan erityisemmin. Armahdan poikkeuksellisesti tälläkertaa karppaajia, koska heitä on kuulopuheiden mukaan liikkeellä paljon. Pastaruokien ihanuudesta ei tarvitse kokonaan karppaajankaan luopua. Riittää, että korvaa pastan esim. vihreillä pavuilla. Kastike maistuu vastustamattomalta myös niiden kera. Tai kokeile vaikka pastaa ja papuja. Minusta pavut ja pasta yhdessä on joka tapauksessa monipuolisemman makuista kuin pelkkä pasta. Sama vinkki pätee toki kaikille muillekin pastaohjeille.

TANGOT FOR TWO

 

Voi tätä Marraskuun kurimusta! Kuka tai mikä pelastaisi meidät pimeältä kuulta? Viikon päästä on Joulukadun avajaiset ja voi varovasti alkaa lämmitellä ensimmäisiä glögejä.( Eilen tosin näin bussissa joulukuusenkoristeisiin sonnustautuneen iloluonteisen ladyn, ilmeisesti matkalla pikkujouluihin.) Mutta kaikkeen tuohon on vielä ainakin se viikko aikaa, ja pimeys senkuin tiukentaa otettaan.

Hyvät neuvot ovat kalliita! Tai, ehkä sittenkään ei ihan välttämättä...

TANGOT FOR TWO
Pizzataikinasta voisi löytyä lohdutuksenpoikanen. Valmista pizzataikina Durum-vehnäjauhopakkauksen ohjeen mukaan. Muista kohottaa taikinaa useita tunteja tai edellisestä päivästä viileässä. Lisää kohonneeseen taikinaan 1/2 dl hienoksi hakattuja mustia oliiveja, joista on kivet juuri poistettu, 1-2 rkl hienonnettuja kapriksia, 1-2 murskattua valkosipulin kynttä, ripsaus oreganoa, 3-4 hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia sekä raastettua emmentaljuustoa niin paljon kuin sielu sietää. Leivo taikina n. sentin paksuisiksi tangoiksi ja paista 200 asteessa uunin keskitasossa n. 10 minuttia, tai kunnes tangot ovat kullanruskeita.

tämän jälkeen loppu riippuu sinusta:

 

 

-Voit tarjota tangot sellaisenaan tai esim. Rucola-salaatin kera

-Tarjoa tangot lämpiminä hedelmäaromisen teen kera

- Voit kääräistä tangot parmankinkkuviipaleiden ympäri, ja tarjota Prosecco-kuohuviinin kera.

-Dippaa tangot kylmään tai lämpimään tomaattidippiin tai keittoon

KOHTALOKKAIDEN KURPITSOIDEN YÖ!

 

 

Kurpitsa hymyili tyytyväisenä juuri ennenkuin iski harvat hampaansa mehevään piirakkaan!

 

Voi sentään, mitä tulinkaan pyhäinpäivän iltana tehneeksi! Muokkaisn klassista, hieman piparilta maistuvaa kurpitsapiirasta suklaalta maistuvaksi. Mikä hirveä (kalori)hyökkäys! Mikä henkien taisto (viimeisestä palasta)! Mikä sulaisen samettinen hurmio! Oi minua poloista!

No, pysytäänpä rauhallisina. Mutta suklaa sopii kuin sopiikin kurpitsapiiraan maustajaksi todella fantastisen hyvin- ainakin allekirjoittaneen mielestä. Monihan inhoaa sekä kurpitsaa- että suklaata. Joten otetaanpa ihan iisisti. Laitan teille kuitenkin tähän reseptin- ainakin niin tarkoin kuin muistan sen eilen tehneeni.


TAIVAALLINEN KURPITSASUKLAAPIIRAS:

Pohjaan tarvitaan:

150 g huoneenlämpöistä voita

1 dl sokeria

2,5 dl  vehnäjauhoja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vehnäjauhot. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja pane viileään kovettumaan. Valmista sillä aikaa täyte.

 Täytteeseen tarvitset

 4,5 dl kypsää, soseutettua kurpitsaa.

1 dl fariinisokeria

1 sitruunan raastettu kuori

1 appelsiinin raastettu kuori

½ sitruunan ja appelsiinin mehut

1 tl vaniljasokeria

50 g erittäin tummaa suklaata (minä käytin 81%)

1 muna

Kun pohja on jäähtymässä valmista täyte. Sulata suklaa vesihauteessa tai alhaisessa lämpötilassa suoraan kattilassa.
Sekoita kaikki ainekset suklaata lukuunottamatta sauvasekoittimella tai tehosekoittimen avulla. Lisää sula suklaa aivan lopuksi. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja paista 180 asteisessa uunin alatasossa n. 45-50 minuuttia, kunnes täyte on kokonaan hyytynyt. Tarjoillaan mieluiten jäähtyneenä. Torttu lienee parhaillaan seuraavana päivänä, mitä on vaikea pitävästi todistaa, sillä sitä jäi seuraavaan päivään vain erittäin pieni palanen.

 

 

 

P.S. Mikäli joku mielii kokeilla klassista, siis suklaatonta versiotam niin jätä suklaa ja vanija pois ja lisää niiden tilalle 2 tl kanelia, 1tl inkivääriä ja 1/4 tl muskottipähkinää sekä 1 rkl hunajaa. Klassinen versio maistuu aavistuksen jouluisen pipariselta, mikä ei ole laisinkaan hullumpaa sekään...

 

PYHÄINPÄIVÄN KUNNIAKSI

 

 

 

Ennenvanhaan pyhäinpäivän tilalla oli Kekri. Sadonkorjuun juhla taipui luontevasti kirkkopyhäksi keskiajalla. Nykyään pyhäinpäivä näyttää voittavan jälleen jalansijaa Halloween-riitteineen. Minä en koe mitään ristiriitaa siinä, että kaikkia edellämainittuja juhlittaisiin vaikka samanaikaisesti. Mikään ei estä kunnioittamasta vainajien muistoa ja nauttimasta koverrettua Halloween-kurpitsan antimia samana päivänä.
Tänä aamuna kovertamani kurpitsa oli syksyn toinen. Viisi-kuusikiloisesta kurpitsasta saa keskimäärin yhden keiton, yhden gratiinin ja yhden kurpitsapiirakan. Ne kaikki maistuvat ihanasti sadonkorjuulle, ja kurpitsalyhdyn valossa syksyn väreissä hehkuva keitto tai juustoinen gratiini maistuvat myös perheen pienimmille...

 

KURPITSGRATIINI:

Kurpitsasose maistuu mainiolta liha- ja riistaruokein särpimenä perunasoseen tapaan. Kurpitsasoseesta valmistetun gratiinin ohjeen opin aikoinaan Ranskassa. Gratiini on siitä erikoinen, että sitä voidaan tarjota sekä suolaisena, että makeana ruokana ruokailijasta riippuen. Ranskassa gratiinia tarjoillaan iltapalana. Tuolloin pöytään katetaan sekä sokeriastia, että kulhollinen juustoraastetta. kukin ruokailija valitsee näin gratiininsa seuraksi omia mieltymyksiään vastaavat särpimet.

Tarvitaan n. 1 kg kurpitsaa kuorittuna ja lohkottuna.

n.1 dl kuohukermaa

suolaa

(ripaus muskottipähkinää).

Hauduta kurpitsa kypsäksi pienessä tilkassa (n. 1 dl) vettä vartin ajan. Soseuta, mausta suolalla ja notkista kermalla.

 1 kananmuna (tai 2 mikäli kurpitsasose on kovin löysää)

voiteluun ja pinnalle voinokareita

ripaus muskottipähkinää

 Tarjoiluun;

200 g emmental-juustoraastetta tai sokeria ja mahdollisesti kanelia

Kypsennä kurpitsa soseeksi yllä olevan ohjeen mukaan, mutta jatka sosetta . Vatkaa munan rakenne haarukalla rikki, ja sekoita muna huolellisesti kurpitsasoseeseen. Voit sekoittaa joukkoon myös ripauksen muskottipähkinää. Nostele pinnalle lopuksi voinokareita.Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa n.20- 30 minuuttia. Tarjoile vähän jäähtyneenä.

OMENAN VIIMEINEN PARFYYMI

Rakkaat ystävät! Vesi jäätyi lasissa parvekkeella. Talvi on ehdottomasti alkanut. Joillakin meistä on vielä kassi tai pari omenoita, jotka alakavat surullisesti osoittaa nuutumisen merkkejä. Nyt on aika yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Nyt on hyvälle musiikille käyttöä. Ei muuta kuin kuorimaveitsi suihkimaan.
Lähes legendaariset mittasuhteet saavuttanut nuoruudenystäväni Alinette oli meillä kylässä Ranskasta lähes viikon. Tuona aikana kävin hänen kanssaan keratuskurssin siitä, kuinka käsittämättömän herkullista on kotitekoiset omenamakeiset, vanhan ajan omenamarmeladit.

Ohje sinällään on yksinkertainen, joskin aikaa vievä. Kuoritaan ja pilkotaan viiden litran kattila täyteen omenalohkoja. Kattilan pohjalle lorautetaan tilkka vettä, millä estetään alimmaisten lohkojen  pohjaanpalaminen. Omenat keitetään täysin kypsiksi hiljaisella tulella aika ajoin hämmennellen. Kun kaikki omenat ovat täysin kypsiä, ne soseutetaan esim. sauvasekoittimen avulla. Keittämistä jatketaan, kunnes neste on haihtunut puoleen.




Omenasose lopullista haihduttamista vaille.

Sitten lisätään 1 kg sokeria ja yhden sitruunan mehu sekä niin haluttaessa kahtia pituussuuntaan halkaistu vaniljatanko. Keittämistä jatketaan edelleen, kunnes omenasoseesta tulee todella paksua. Poistetaan vaniljatanko. Paksu sose kaadetaan sitten kahdelle leivinpaperilla päällystetylle pellille. Pellit siirretään 150 -asteiseen uuniin mieluiten kiertoilmavalinnalle. Paistetaan hiljakseen useita tunteja, kunnes omenasose tuntuu lähes kuivalta. Uunivaiheen voi ohittaa siirtämällä pellit esimerkiksi saunan jälkilämpöön. Soseen annetaan kuivua pellin päällä vielä kernaasti parisen päivää. Näin valmiit omenamarmeladimakeiset leikellään halutun muotoisiksi ja kieritellään tarjoilua varten esim. sokerissa. Sokeriin voi lisätä haluttuja mausteita, kuten ripaus inkiväärijauhetta tai kanelia. Eräs vaihtoehto on kastaa palat suklaaseen. 
Omenamarmeladit säilyvät hyvin viileässä pellillä tai sokerikuorrutteisina purkeissa viikkokausia. Otathan huomioon, että peittämättömänä niihin tarttuu helposti muita makuja ja aromeja.


 

LÄMPIMÄN SALAATIN PALUU, TONNIKALAPASTA

... Sekä muita pyhäpäivän arkiherkkuja.

Sunnuntai sujui sukkelaan siivouksen suihkeessa. Ranskalaisystäväni ylvästelivät netin kautta hienoilla monen ruokalajin istuvilla päivällisillään, mutta meillä oli ohjelmassa pelkkää raatamista. Onhan meidän jokaisen toisinaan katsottava peiliin- tai ainakin peilin kautta näkyviä villakoiria, ja otettava itsiämme kiinni niskasta jne.

Yöt alkavat lähestyä hälyyttävästi nollarajaa. Viimeistään nyt alkavat salaatinlehdet näyttää valjuilta kaupoissa yhtä hyvin, kuin jääkaapin uumenissa. Kylmiä, kelmeitä salaatinlehtiä ei erityisemmin tee edes mieli. Jotakin vihreää pitäisi kuitenkin saada. Eräs perustoimiva välimuoto ovat salaatin muotoon valmistetut, höyrytetyt kasvikset.

Ne maistuivat tänään, kirpeän ilman puhaltaessa avoimesta ikkunasta, siivouksen jälkeen ja tonnikalapastan kanssa todella mainiolta. Laitankin samalla kertaa tämän yksinkertaisen, mutta herkullisen pastaohjeeni arkea sulostuttamaan.

LÄMPIMÄÄN HÖYRYTETTYYN SALAATTIIN TARVITSET:
Viheritä kasviksia, kuten
kesäkurpitsoita
parsakaalia
myös kukkakaali käy.

Annos ranskalaista salaattikastiketta
pari ruokalusikallista karkeasksi raastettua parmesania
suolaa
pippuria

Palastele kasvikset kuutioiksi ja höyrytä rapsakoiksi.Valmista samalla kastike. Kaada Kasvikset kuumina salaaattikulhoon. Kaada päälle kastike. Voit sekoittaa joukkoon tomaattilohkoja tai kirsikkatomaatteja sekä yrttejä maun mukaan.
tarjoa lämpimänä tai haaleana esim. liha tai kalaruokien lisänä tai sellaisenaan salaatin sijasta.

TONNIKALAKASTIKE PASTALLE (tosi helppo)
Tarvitaan:
1-2 salottisipulia
1 valkosipulin kynsi
1 purkki tonnikalaa öljyssä
300 g paseerattua tomaattia
1 rkl sokeria
hyppysellinen kuivattuja yrttejä maun mukaan
suolaa
pippuria (myös chilipaprikaa, mikäli pidät siitä)

Kuullota hienoksi hakatut salottisipulit tonnikalan öljyssä kullanruskeiksi. Lisää paseerattu tomaatti, tonnikalahiutaleet, sokeri ja yrtit. Yrteiksi käyvät esim. oregano, timjami ja rosmariini. Purista myös valkosipulinkynsi joukkoon. Anna hautua hiljaisella tulella sen aikaa, kun keität pastan.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä al dente. Valuta ja tarjoile tonnikalakastikkeen, ja höyrytettyjen kasvisten kera.

UMAMIN MAKU

Nykymääritelmistä ristiriitaisimpiin kuulunee usein kuultu Umamin nimitys "lihaisa". Määritelmä on outo mm. siksi, että umami on helposti tunnistettavissa myös täysin lihattomista ruoka-aineista, joihin kuuluvat mm. sienet, soijakastike ja parmesan-juusto.

 Japanilaisesta käännöksestä määrittelevä Wikipedian sanakirjakäännös puolestaan on sitä mieltä, että umami on suomeksi "maukas maku".

Helpommin avautuvaa määritelmää odotellessamme voimme pohtia umamin yleismaailmallista olemusta yksinkertaisesti keittiöstä käsin. Kuinka maukkaalta tarkemmin ottaen maistuu umamipitoinen ruoka?

Oheisella aterialla on yhdistelty umamirikkaita aineksia. Maistelemalla itse kukin päässee lähemmäs termiä kuin viisastelemalla konsanaan.

SALAMISIENIMUHENNOS

kahdelle tarvitaan:
1 sipuli silppuna
50 g salamia tai metvurstia
1/2 l sekasieniä (esim. suppilovahveroita, kanttarelleja, rouskuja tms.)
loraus kermaa
50 g parmesania
öljyä kuullottamiseen
suolaa
pippuria
persiljasilppua

 

Kuullota sipulit pienessä määrässä öljyä. Silppua salami tai metvursti ja lisää pannulle sipulien joukkoon. Lisää puhdistetut (ja tarpeen tullen ryöpätyt) sienet, ja lisää pannulle. Kääntele, kunnes enin neste on haihtunut. Korvaa neste lorauksella kermaa, ja mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Höylää ennen tarjoamista pinnalle parmesanlastuja.

Tarjoa
hyvän leivän, tai esim. pastan kera.

OMENAVALLANKUMOUS

Olen leuhkinut oikealle ja vasemmalle kuinka hyviä uusia omenaohjeita minulle taas onkaan siunaantunut. Alkaa jo nolottaa, kun aikaa omakehuista on, mutta mitään näkyvää ei ole ennen tätä päivää ilmentynyt.

Uuniomenamurupaistos maistuu taatusti vaniljajäätelön tai kermavaahdon kera. Kokeile seuralaiseksi myös turkkilaista jogurttia!

Perusohjeita minulla on tänä syksynä ollut kolme. Koska omenasato on ollut runsas, olen yrittänyt löytää ohjeita, joihin saisi uppoamaan mahdollisimman paljon ohjeita.

Uuniomenapohjaiseen piiraaseen tai paistokseen menee helposti kaksikin litraa omenakuutioita. Seuraava niistä lienee helpoin.

UUNIOMENAPAISTOS:

1 kilo omenakuutioita kotimaisista omenoista (myös happamat lajikkeet käyvät). Kuoria ei tarvitse kotimaisista poistaa, riittää että pesee omenat hyvin.

1,5-2 dl (fariini) sokeria

1 rkl kanelia

½ tl kardemummaa

50 gr voita

Sekoita voita lukuunottamatta kaikki ainekset, ja kaada voideltuun lasagne- tai muun suurikokoisen vuoan pohjalle. Paloittele voi nokareiksi pinnalle, ja paista 180 asteisessa uunissa n. 30-40 minuttia välillä sekoitellen, kunnes palaset ovat pehmeitä ja alkavat saada väriä.

Omenoiden paistuessa valmista muruseos

Muruseokseen tarvitset:

100 gr voita

2,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl sokeria

3 dl vehnä –tai grahamjauhoja

½ tl vaniljasokeria

Ripaus suolaa

Nypi sokeri voihin, ja yhdistä muutkin aineet nyppimällä. Kaada seos pehmenneiden omenapalojen päälle ja painele vuokaan tasaiseksi. Jatka paistamista n.25 minuttia, kunnes pinta on paistunut kauniin kullanruskeaksi. Tarjoa vähän jäähtyneenä mieluiten vaniljajäätelön kera.

 

Vinkki: Vaihtelua paistoksen makuun saat lisäämällä omenoiden joukkoon esim. desin puolukoita tai tölkillisen valutettuja ananaskuutioita. Korvaa ananaskuutioita käyttäessäsi osa kaurahiutaleista kookosraasteella ja korvaa kaneli vaniljasokerilla.

SADONKORJUULTA MAISTUVIA SYYSTERVEISIÄ!

 

 

Aivan aluksi pyydän kovasti anteeksi viimeaikojen pitkiä kirjoitusvälejä. Opetan tällä hetkellä viulua ja musiikkia enemmän kuin Suomessaoloaikanani milloinkaan ennen. Minulla on onneksi monta herkullista ohjetta "plakkarissa". Kenties niiden avulla saan anteeksi tämän julkaisuverkkasisuuteni. Vaikka toisaalta, ilahduttavan moni on käynyt sivuillani sitkeästi päivästä toiseen, jopa siinä määrin, että kahden tuhannen kävijän määrä on kirkkaasti ylittynyt.



Syksy on kyllä ruokamielessä taivaallisen ihanaa aikaa. Omenat, sienet ja juurekset kilpailevat keskenään keittiön kuninkuudesta. Lisänsä tuo myös herkulliset lammasohjeet, joista keittömme täyttyy nyt, kun jälleen haimme Nietosvaaran luomutilalta vuotuisat, valmiiksi paloitellut ja vakuumipakatut karitsanlihatoimituksemme.

Ehkä aloitankin katumusohjeideni tulvan juuri ensimmäisestä lammasherkustamme:

HAPANIMELÄÄ LAMPAANPOTKAA KIIKALAN TAPAAN
Tarvitaan:

1 iso lampaanpotka tai muuta luista lihaa, yhteensä n. 1 kg
1-2 sipulia
1-2 porkkanaa
monta valkosipulinkynttä
provencelaista yrttisekoitusta
1 rkl sellerisuolaa tai vaihtoehtoisesti kasvisliemikuutio murskattuna
1 rkl sweet chili-kastiketta
(ripaus inkivääriä)

Uuni esilämmitetään 200 asteeseen.
Sipulit pilkotaan ja valkosipulit kuoritaan. Potkan päälle hierotaan suola tai murskattu kasvisliemikuutio ja levitellään makea chilikastike, sekä lopuksi ripotellaan yrttiseos (ja ripaus kuivattua inkivääriä, ei välttämätöntä). Sipulit ja kokonaiset valkosipulit heitetään uunivuoan pohjalle. Vuoan pohjalle lisätään kupillinen vettä. Paistamisen aikana pidetään huoli, ettei neste pääse kokonaan kuivumaan pohjalta. Potkaa paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia, minkä jälkeen lämpötila lasketaan n. 160 asteeseen. Lihan annetaan hautua kernaasti pari tuntia. Siivutetut porkkanat lisätään sipulien joukkoon noin tunti ennen haudutuksen loppua. Tarjotaan sellaisenaan esim. siivutettuna hyvän patongin välistä  tai mukana haudutettujen kasvisten, puolukkaisen kaaliraasteen ja oluen kera.

 

 

TUILNEN KIRJE

 

 

 

 

 

Kun sain eilen tuliaisiksi kirjekuorellisen itsekasvatettua Naga Morichia, muistui mieleeni, että  poissa ovat ne ajat, jolloin "pippuri" ruokaohjeessa tarkoitti maustepippuria,( paitsi kalalle, jolloin tarkoitettiin aina valkopippuria). Omakohtaisesti olen kokenut chilivalmisteiden tuovan sopivati iloa arkisiin päiviin kuin kuuluukin: Ensin sitä haukkoo hetken henkeä, sitten ilokseen huomaa olevansa elossa hivenen entistä enemmän. Mutta penkoessani jääkaapin syövereitä ja miettiessäni minkä ruoka-aineiden avulla pääsisin kokeilemaan kirjekuoren aarteita, sain paitsi löytää uuden mahtavan makuyhdistelmän, myös sen, että chileilläkin on todellakin väliä. Tämä "kotikutoinen" Naga Morich oli maultaan erittäin hienostunut eikä missään nimessä "liian" tulinen. Toki tulisuuttakin löytyy, etenkin, mikäli intoutuu käyttämään koko paprikan sisustoineen kaikkineen.

Ennenkuin jatkan kirjoitusta pidemmälle, pieni varoituksen sana. "Kunnon" chilejä käsitellessä kannattaa suojautua asiaankuuluvasti. Vältä koskemasta chileihin käsilläsi. Käytä vain sellaista leikkuulautaa ja veistä, joita ei käytetä mihinkään muuhun. Puhdista leikkuuväölineet huolellisesti välittömästi chilin leikkuun jälkeen.Vaikka et koskisikaan chileihin käsilläsi, pese ja kuivaa ne huolellisesti pilkkomistoimenpiteen jälkeen.

Älä vahingossakaan hiero silmiäsi chiliä koskeneilla käsillä!

Chili-iloiltapala
Kokosin pöydälle seuraavat ainekset:

1 suuri keltasipuli
1 l kanttarelleja
1 tölkki tonnikalaa öljyssä
1 tl sitruunapippuria (vaihtoehtoisesti ripaus mustapippuria sekä 1 rkl sitruunamehua)
suolaa
1/2 Naga Morich pieneksi pilkottuna
1 mozzarellapallo

Kuullota hienoksi hakattu sipuli öljyssä kymmenisen minuttia. Lisää hienonnetut kanttarellit ja chili ja hauduta, kunnes enin neste on haihtunut. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Viipaloi lopuksi pinnalle mozzarella. Anna hautua, kunnes Mozzarella vaikuttaa kokonaan sulaneelta. Tarjoa hyvän leivän päältä tai pastan tai riisin lisukkeena.

Arjen iloja:
Tonnikala ja kanttarelli on taivaallinen yhdistelmä!

PALUU KEITTOAVARUUSAIKAAN

Nyt se ilo alkaa; vettä, tuulta, pimeää. Vaikka syyspäivänseisaukseen on vielä muutaman viikon matka, ovat syksyn elementit konkreettisestikin "ilmassa". Lohturuoille alkaa olla käyttöä. Nyt (taas) äkkiä kauhanvarteen!

Sateen vihmoessa kynttilöillekin alkaa olla taas käyttöä.

 

 

Alkusyksyn kaalikeiton vaatimattoman ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Maku on todella herkullinen!

Syksyn ensimmäinen keitto syntyy oikeastaan vielä melko kesäisestä aineksesta: Kesäkaalista. Perusohje on hävyttömän helppo, äärimmäisen muuntautumiskykyinen ja todella lohtuvoimainen. Vatsa pullollaan lämmintä keittoa alkaa olla ihan sama, miltä ilma ulkona näyttää!

ALKUSYKSYN VALKOKAALIKEITTO
Tarvitaan:

1/2 kg nuorta valkokaalia
1-2 porkkanaa
1 purjosipuli
1/2 rkl merisuolaa
1-2 lihaliemikuutiota
tl joitakin seuraavista yrteistä: Meiramia, kirveliä ja/tai lipstikkaa
1 rkl punaista currytahnaa

Pilko kaikki ainekset ja lisää kattilaan yhdessä veden ja suolan kanssa. Vettä tulee senverran, että kaikki kasvikset kernaasti peittyvät. Lisää tässävaiheessa myös yrttejä maun mukaan. (Ilman yrttejäkin toki pärjää) Keitä kasviksia noin tunnin verran. Lisää loppuvaiheessa lihaliemikuutio/t riippuen siitä, kuinka suolaista keitostasi haluat, sekä currytahna. Sekoita hyvin ja anna vielä kiehahtaa.

Kaalimakkarakeitto:
Lisää lohkottuja perunoita ja makkaroita. Keitä perunalohkoja vielä kymmenisen minuttia.

Kesikiaikainen kaalikeitto: Paahda suuri leipäviipale ja voitele se, ja pilko joukkoon. Myös vähemmän keskiaikaiset krutongit käyvät.

Juustolla ryyditetty kaalikeitto: Leikkaa kaksi suurta viipaletta mielijuustoasi tulikuumankeiton pinnalle kunkin ruokailijan lautaselle. Odota hetki, kunnes juusto alkaa sulaa ja nauti. Tämä viimeksimainittu on oma suosikkini.

KOULUNALKAJAIS-LOHTUSUKLAAKAKKU



Ote Maikki Harjanteen kirjasta "Minttu Mökillä".

Viimeiset päivät ennen koulujen alkua kulkevat kuin siivillä. Jokainen uusi tapa rohkaista nuorisoa - ja miksei hieman vanhempaakin väkeä, on mitä pikimmin otettava käyttöön. Maikki Harjanteen kirjoittamassa "Minttu Kesämökillä"- kirjassa paistetaan viimeisenä lomapäivänä kasa lettuja.


Ei muuta kuin nyt mielikuvitusta peliin! Vanuvien vaahtokarkkien syleily on nyt paikallan. Kaikki keinot ovat sallittuja, ja tässä yksi niistä:

Oheinen kakku on melko makea, ja maistuu kaikille lapsille ja lapsenmielisille, sokerihiirille ja suklaasiepoille.

Tarvitaan:
200 g tummaa suklaata
100 g sulaa voita
100 g sokeria
4 munaa
2 rkl jauhoja
2 rkl kiehuvaa vettä

Sulata suklaa yhdessä voin kera. Vatkaa joukkoon lopuksi kiehuva vesi. Erottele valkuaiset keltuaisista. Vaahdota valkuaiset ja aseta syrjään odottamaan. Muistathan, että valkuaiset vaahtoutuvat vain kuivien vatkaimien ja kulhon avulla. Vatkaa keskenään myös keltuaiset ja sokeri. Yhdistä suklaa ja keltuaisvaahto. Lisää jauhot vaahtoon siivilän läpi ja kääntele ainekset sekaisin varoen. Yhdistä lopuksi valkuais- ja suklaavaahdot. Paista 180 asteisessa uunissa 20 minuttia.

Voit raastaa vielä kuuman kakun pinnalle n. 50 g haluamaasi suklaata.
Leikkaa kakun pinnalle vaahtokarkkeja, kun kakku on vielä kuuma. Näin ne sulavat ihanasti kiinni kakkuun.

Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä.

TERVEISIÄ TAMPEREELTA!

Kesäloma lähestyy loppuaan. Kesä kruunataan sukulaisvieriluilla. Vain parin päivän aikana näemme siskot ja veljet, tädit ja serkut, kaikki käydään läpi pitkän kaavan mukaan. Johtuneeko harvoista vierailukerroista vai mistä, mutta tunnemme olomme todella tervetulleiksi. Lapset koluavat Särkänniemen joka kolkan, mutta parhaimmiksi muistoiksi nousevat yökyläilyt jännissä oloissa, loputtomat uintiretket Tampereen seudun runsaissa vesissä, Ja kuinka mukava onkaan tavata serkkuja!



Tietyssä ympäristössä perunat tarjoiltuna suoraan kattilasta ovat paitsi "a must", myös erittäin "chic".



Nokian suunnalla vastaanotto on skandinavissävytteinen. Alkujuomana on tosin Fresita-kuohuviiniä. Fresita maistuu aivan coktailita, mutta alkoholia siinä on vain 9%. Voissa paistettujen muikkujen lisäksi nautitaan kilokaupalla uusia perunoita ja Ruotsalaissillejä. Pala painuu snapsilla, kunhan joku vain muistaa huutaa: "Titta, en elk!"(se kuulemma on helpompi ja nopeampi kuin päättymättömät juomalaulut). Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan.
Yöllisen saunan jälkeen maistuvat vielä kahvi ja suklaat, ja keskiyön jälkeen pizza.



Aamu valkenee toki liian varhain, mutta erittäin herkullisten mansikkavoisarvien ja ansiosta erinomaisissa olosuhteissa.



ÄLÄ TULE PAHA KAKKU...

Mitä, onko se OIKEA PRINSESSA!! Voiko sitä syödä? Voi sitä innostuksen määrää, kun kakkuun pukeutunut prinsessa nostettiin esille.

Olen aivan poikki. Kuusivuotissynttärit ovat kyllä vaativuudessaan aivan omaa luokkaansa. Jotenkin tunikäiset tytöt haaveilevat kuusta taivaalta vielä uskoen saavansa sen- kunhan siitä muistaa muistuttaa vanhempia vähintään kuuden kuukauden ajan päivittäin, mieluiten useita kertoja päivässä. Tyttäreni on haikaillut mm prinsessakakun perään siitä lähtien, kun vahingossa menin näyttämään hänelle sellaisen kuvan you tubessa. Oheisesta linkinstä pääsette tutustumaan hairahdukseeni.

http://www.youtube.com/watch?v=vwqaF8f3VW0

Howdini.comin videoilla kakku syntyy kuitenkin kauhean helposti. Kyllähän minun pitäisi se jo tietää, että riittävien esivalmistelujen kera kakku kuin kakku syntyy seitsemässä minutissa. Minun matkassani oli kuitenkin pari muttaa.

-Ensinnäkin, en vaivautunut ottamaan selvää, mitä videon kakkukuorrutus piti sisällään.Juduin keksimään oman ratkaisun.

-Toisekseen, arvelin, että yläosaan käy yhtä hyvin kuivakakkuvuoka kuin esimerkin salaattivuoka. Ei käynyt. Kuivakakkuvuoan reikä keskellä on aivan liian suuri, eikä reikää tahtonut saada millään täytettyä tai peitettyä.

-Kolmannekseen, leivinjauheeni oli lopussa, mutta havaitsin sen vasta kun jauhot piti sekoittaa munavaahtoon. Tästä seurauksena ensimmäiset pohjani jäivät matalammiksi kuin olisi pitänyt, ja jouduin valmistamaan (kaupassakäynnin jälkeen, of course) vielä kolmannen pohjan.

-Neljännekseen, videon ratkaisu niukoista täytteistä ei vaikuttanut houkuttelevalta. Reilusti kostuttaessa kakku kuitenkin lopulta painui matalammaksi, minkä johdosta prinsessa oli vaikea saada mahtumaan kakun sisään.

Väsäsin kakkua lopulta niin monta tuntia, että en viitsi edes kertoa. Lopputulos oli kuitenkin vaivan väärtti. Molemmat lapseni olivat vilpittömästi sitä mieltä, että kakku oli kaunein heidän koskaan näkemänsä, mutta myös maukkain. Moisen arvion jälkeen väsertämiseen kuluneet tunnit vaikuttivat kutistuvan kasaan.

Mitä siis tein, oli
PRINSESSAKAKKU:

Tarvitaan 3 x neljän munan sokerikakkupohja. Kaksi tavalliseen kakkuvuokaan valmistettuina, yksi saman läpimitän omaavaan uuninkestävään salaattikulhoon.
Minä tein pohjat klassisen kaavan mukaan, eli saman verran sokeria kuin muniakin, vaahdotetaan erittäin paksuksi vaahdoksi, siivilöidään tilavuudeltaan yhtä paljon jauhoja kuin mitä oli sokeria. Jauhoista puolet on peruna- puolet vehäjauhoja plus 1 tl leivinjauhetta. Paistetaan kukin kakku 180 asteessa ala-keskitasossa, kunnes tikkuun ei enää tartu taikinaa, eli n. 30 min.

1 uusi barbinukke, jalat ja rintamus muovikelmuun käärittyinä.

500 g vispikermaa vaahdotettuna
1 dl mansikkahilloa
250 g tuoreita mansikoita

2 dl tuoreita mustikoita

2 pakettia värjättyä marsipaania
1 paketti vaaleanpunaista mansikkatomusokeria
valmiita tai itsetehtyjä kakunkoristeita

Lävistä kuhunkin kakkupohjaan reikä esim. pienellä lasilla tai (lehmänsarvella). Halkaise kukin pohja kahtia. Kostuta puolikkaat esim. vadelma, päärynä- sitruuna- tai viinimarjamehulla. (Minä käytin kaikkia neljää, mikä toi hauskoja makuvivahteita valmiiseen kakkuun) Kokoa pohjsta keko. Väliin tulee kevyesti sokeroitua kermavaahtoa, hilloa ja marjoja, kutakin vuorotellen.

Kauli värjätyt marsipaanipaketit kahden leivinpaperin välissä leivinpaperin kokoiseksi ohueksi levyksi. Leikkaa keskelle samalla lehmänsarvella reikä, kuin kakkuihinkin. Poista toinen leivinpaperi, ja kumoa toisen paperin avulla marsipaani kakun peittäväksi "mekoksi".

Valmista tomusokerista ja tilkasta vettä verraten paksu tahna.

Nosta huolellisesti suojattu barbinukke reiän keskelle. "Pue" barbin miehusta jäljellejääneeseen marsipaaniin. Koristele komeus joko/tai vaaleanpunaisella /(tai muun värisellä) tomusokeritahnalla.
Koristele lopuksi kukkaislla tai muilla koristeilla.

Säilytä kakku viileässä, jossa se jähmettyy sopivasti. Tarjoile prinsessakutsujen kohokohtana.