ITSENÄISYYSAATON KEKKERIT

Eli LAMPAANPAISTI JA KOLME KAKKUA

Lampaanviulu ennen paistoa...

...ja paistamisen jälkeen.




Itsenäisyyspäivän aaton kekkerit olivat kohdallani tänävuonna kolminkertaiset. Ne alkoivat kotona, jossa väkersin illaksi vuoden ensimmäisen jouluhalon. Suklainen halko valmistui viidestä munasta, ja tilavuudeltaan samasta määrästä sokeria, 3 rkl kaakaojauhetta ja lisäksi vehnäjauhoja senverran, että yhteensä niitä oli tilavuudeltaan yhtä paljon kuin sokeria ja muniakin. 2 tl leivinjauhetta tuli päälle. Taikina leviteltiin uunipellille leivinpaperin päälle ja paistettiin 180- asteessa kääretortun tapaan keskitasossa, kunnes pohja alkoi saada väriä. Viilenneen pohjan täytin purkillisella vatkattua kermaa, johon lisäsin 100 grammaa Fazerin tummaa suklaata sekä 3-4 tippaa piparminttuöljyä. Käärin tortun rullalle ja siirsin viileään hieman vetäytymään. Sulatin vielä 150 g. samaista tummaa suklaata yhdessä 1 rkl ruokaöljyn kera. Valelin sulan suklaan tortulle ja koristelin Fazerin sinisellä, jota höyläsin pinnalle niin että roiskui.


 Laitoin uuniin myös sinappihunnutetun lampaanreiden, jota ryyditin lorauksella soijakastiketta, pippuria ja karkeaa suolaa. Erityisaromi tuli kuitenkin estragonista (vai oliko se sittenkin tarragon?), jota leijui sinapin pinnalle runsaan teelusikallisen verran. Sivuille istutin pari valkosipulin kynttä, joiden roolista lisää tuonnempana.

Sitten alkoikin olla kiirettä koululle Vuosaareen, jonne leivoin 17 munan täytekakun. Kakkuun meni tilavuudeltaan sama määrä sokeria ja vehnäjauhoja. Paistoin pohjat kolmella eri pellillä jo edellisenä päivänä. Täytteeseen tuli perinteisesti kilo banaaneja, purkki mansikkahilloa, puoli litraa vaniljakermaa johon sekoitin 200 g maitorahkaa. Kostutukseen kävi säilykepersikkalientä ja sekamehua. Kakku kuorrutettiin komeasti persikkapuolikkailla ja hedelmäaakkosilla. Sain parahiksi leikattua kakun huomatakseni, että kakku riitti 45 hengelle mainiosti.

 Ehdin nipin napin vaihtamaan mustat housut ja paidan sekä villatakin ruutujakkuun, huomatakseni, että bussi starttasi koulun edestä jättäen minut tarpomaan kantamuksineni metrolle. Kiireessä toinen lahkeen alataitoksista irtosi, ja repsotti sietämättömästi kengän alle. Löysin matkalta onnekseni "Eurokankaan", josta sain pelastavan hakaneulan. Myöhästyin Smolnalla tarjoiltavasta ULPU:n (ulkoministeriön puolisoiden) perinteisestä jouluteestä senverran, että Cantores Minoresin hulmuavat helmat liihottivat ovesta ulos samalla kun minä itse sisälle. Maistoin ylellisen palan suklaasta tahmeaa kakkua korvaukseksi siitä, että en ennättänyt nauttia jättitäytekakusta murusen vertaa.Tapasin vanhoja tuttuja ja sain uusia niin, että kun läksin kotia kohti kurni vatsassani jo kohtalainen nälkä.

Varsinainen ja paras juhlinta pääsi valloilleen kotioloissa lasten ja mieheni sekä hänen vanhimman tyttärensä kera. Teimme lyhyen arvonnan jälkeen glögi-kir coktaileita. Pohjalle glögitiivistettä maun mukaan ja kuohuviiniä myös. Sitten lampaan kimppuun. Mieheni oli lisännyt juurekset: punajuuret, salottisipulit ja porkkanat runsasta tuntia ennen paistamisen loppua, pellille lihan vierelle nesteen kera. Neste ei saa haihtua, muuten liha kuivuu tarpeettoman paljon. Kaikenkaikkiaan 3,5 kilon viulu sai hautua uunissa 150 asteessa miltei 5 tuntia.  (Ensimmäiset 20 minuttia 200 asteessa lisäksi)

Mieheni teki lisäksi murskatulla valkosipulilla, balsamicolla, sinapilla ja öljyllä, suolalla ja pippurilla ryyditetuyn viherän salaatin. Paistin kera nautimme erinomaisesti sopivaa Valpolicella Ripasso "CAMPOLIETI" -punaviiniä. Mintun viileys taittoi suklaan tuhtia otetta. Olo aterian jälkeen oli kuitenkin kuin halolla lyöty. Itsenäisyyspäivän juhlintaan riitti siksi mainiosti edellisen päivän rippeet "Tuntematonta sotilasta" katsellessa.



Jouluhalko ennen syöntiä...

...ja juuri kun syönti on käynnissä!

P.S. Ai niin, lupasin palata valkosipulin rooliin. Käyttämättä eli syömättä kahdesta päästä jäi yksi. Pursotin sisukset yhteen "Creme Bonjour"- valkosipulijuuston joukkoon. Maustoin ripauksella chilipaprikaa. Tämä taivaallinen ja maailman herkullisin valkosipuliseos maistuu niin leivänpäällysenä kuin spagetin yksinkertaisena lisänäkin. Bon Apetit!