maanantai 18. helmikuuta 2013

PARIISIN KOODIT


...ynnä muita jaaritteluja.

Myös kotona voidaan valmistaa "oikeaa" kahvia. Sitä ei ole pakko hakea kahvilasta. Maito lämmitetään kasarissa, eikä sitä vaahdoteta, kuten Suomessa (ja Italiassa). 
Huomenta, rakkaat lukijani, hytisevän kylmästä Pariisista!

Uteliaille tiedoksi. Pariisin kevätväri on edelleen oranssi ja vaaleanpunainen. Myös keltaista näkyy. Tätä on kuitenkin vaikea uskoa kun katsoo kaupungin katukuvaa. Siinä, missä meillä on tyylikästä hehkua Marimekon väreissä, on Pariisn sulautumiskoodi yksinkertaiseti musta. Keskivertopariisilainen pukeutuu samaan koodiväriinsä, oli vuodenaika tai muoti mikä tahansa. Talven muodin erottaa keväästä ja syksystä ainoastaan valtava, paksu kaulaliina, joka on kiedottu moneen kertaan kaulan ympärille. Toppatakin sijaan musta villakangastakki on iki-in, ja se riisutaan vasta kesällä.
 

Luin HS: n ruokasivuilta taannoin, että suoadtinkahvi olisi Pariisissa muotia. Muoti ei kyllä näy muualla, kuin noissa muutoin tuntemattomissa osoitteissa ja HS:n kirjoituksessa. "Tarkoitatko sitä, mitä tapaamme kutsua perhekahviksi"? kysyy ystäväni minulta oudoksuen, ja lisää: "Moni juo kotona suodatinkahvia, koska sitä saa helposti valmistettua isollekin joukolle. Mutta kyllä kahvilaan mennään juomaan oikeaa kahvia." Samalla logiikalla voisi hakea Pariisin kasvisravintolat, ja mainostaa, että uusi muoti on kasvisruokailu. No mutta, saahan sitä jutun aikaiseksi mistä vain haluaa. Vaikkapa kylmästä nenästä.


 Ensimmäisenä yönä en tahtonut saada unen päästä kiinni, sillä nenää oli mahdotonta saada lämpimäksi. Eikä ihme. Plus yksi astetta ulkona, vinttihuoneessa, jossa on yksi valtava yksinkertainen ikkuna, täyttää laajasti kaikki hytisemiseen tarvittavat edellytykset. Keskuslämmitys tunnetaan nimeltä paremminkin alle sata vuotaa vanhoissa rakennuksissa, ja tämä, kuten monet muutkaan Pariisissa olevat rakennnukset, ei lukeudu niihin. Kun unen päästä sitten saa kiinni, on se syvää ja pehmeää, kuten vain sellaisella, joka on päivällä kävellyt jalkansa miltei irti. Illalla, sulkiessani ikkunaluukut, tuoksui ulkona leijaileva savun tuoksu. Nyt jos koska, on takalla käyttöä!


Aamun kohokohta olivat höyryävän kuumat, suklaasiruilla höystetyt vaaleat sämpylät. Sämpylät on leivottu patonkitaikinasta, eli käytännössä normaali pizzataikina voisi tulla kyseeseen. Suklaamurusia oli paljon, eivätkä ne olleet erityisen makeita 5kuten ei taikinakaan), joten leivän kanssa maistuu marmeladin tai kastanjasoseen lisäksi vaikkapa jokin tuore- tai muu juusto.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti