KOULUNALKAJAIS-LOHTUSUKLAAKAKKU



Ote Maikki Harjanteen kirjasta "Minttu Mökillä".

Viimeiset päivät ennen koulujen alkua kulkevat kuin siivillä. Jokainen uusi tapa rohkaista nuorisoa - ja miksei hieman vanhempaakin väkeä, on mitä pikimmin otettava käyttöön. Maikki Harjanteen kirjoittamassa "Minttu Kesämökillä"- kirjassa paistetaan viimeisenä lomapäivänä kasa lettuja.


Ei muuta kuin nyt mielikuvitusta peliin! Vanuvien vaahtokarkkien syleily on nyt paikallan. Kaikki keinot ovat sallittuja, ja tässä yksi niistä:

Oheinen kakku on melko makea, ja maistuu kaikille lapsille ja lapsenmielisille, sokerihiirille ja suklaasiepoille.

Tarvitaan:
200 g tummaa suklaata
100 g sulaa voita
100 g sokeria
4 munaa
2 rkl jauhoja
2 rkl kiehuvaa vettä

Sulata suklaa yhdessä voin kera. Vatkaa joukkoon lopuksi kiehuva vesi. Erottele valkuaiset keltuaisista. Vaahdota valkuaiset ja aseta syrjään odottamaan. Muistathan, että valkuaiset vaahtoutuvat vain kuivien vatkaimien ja kulhon avulla. Vatkaa keskenään myös keltuaiset ja sokeri. Yhdistä suklaa ja keltuaisvaahto. Lisää jauhot vaahtoon siivilän läpi ja kääntele ainekset sekaisin varoen. Yhdistä lopuksi valkuais- ja suklaavaahdot. Paista 180 asteisessa uunissa 20 minuttia.

Voit raastaa vielä kuuman kakun pinnalle n. 50 g haluamaasi suklaata.
Leikkaa kakun pinnalle vaahtokarkkeja, kun kakku on vielä kuuma. Näin ne sulavat ihanasti kiinni kakkuun.

Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä.

TERVEISIÄ TAMPEREELTA!

Kesäloma lähestyy loppuaan. Kesä kruunataan sukulaisvieriluilla. Vain parin päivän aikana näemme siskot ja veljet, tädit ja serkut, kaikki käydään läpi pitkän kaavan mukaan. Johtuneeko harvoista vierailukerroista vai mistä, mutta tunnemme olomme todella tervetulleiksi. Lapset koluavat Särkänniemen joka kolkan, mutta parhaimmiksi muistoiksi nousevat yökyläilyt jännissä oloissa, loputtomat uintiretket Tampereen seudun runsaissa vesissä, Ja kuinka mukava onkaan tavata serkkuja!



Tietyssä ympäristössä perunat tarjoiltuna suoraan kattilasta ovat paitsi "a must", myös erittäin "chic".



Nokian suunnalla vastaanotto on skandinavissävytteinen. Alkujuomana on tosin Fresita-kuohuviiniä. Fresita maistuu aivan coktailita, mutta alkoholia siinä on vain 9%. Voissa paistettujen muikkujen lisäksi nautitaan kilokaupalla uusia perunoita ja Ruotsalaissillejä. Pala painuu snapsilla, kunhan joku vain muistaa huutaa: "Titta, en elk!"(se kuulemma on helpompi ja nopeampi kuin päättymättömät juomalaulut). Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan.
Yöllisen saunan jälkeen maistuvat vielä kahvi ja suklaat, ja keskiyön jälkeen pizza.



Aamu valkenee toki liian varhain, mutta erittäin herkullisten mansikkavoisarvien ja ansiosta erinomaisissa olosuhteissa.



ÄLÄ TULE PAHA KAKKU...

Mitä, onko se OIKEA PRINSESSA!! Voiko sitä syödä? Voi sitä innostuksen määrää, kun kakkuun pukeutunut prinsessa nostettiin esille.

Olen aivan poikki. Kuusivuotissynttärit ovat kyllä vaativuudessaan aivan omaa luokkaansa. Jotenkin tunikäiset tytöt haaveilevat kuusta taivaalta vielä uskoen saavansa sen- kunhan siitä muistaa muistuttaa vanhempia vähintään kuuden kuukauden ajan päivittäin, mieluiten useita kertoja päivässä. Tyttäreni on haikaillut mm prinsessakakun perään siitä lähtien, kun vahingossa menin näyttämään hänelle sellaisen kuvan you tubessa. Oheisesta linkinstä pääsette tutustumaan hairahdukseeni.

http://www.youtube.com/watch?v=vwqaF8f3VW0

Howdini.comin videoilla kakku syntyy kuitenkin kauhean helposti. Kyllähän minun pitäisi se jo tietää, että riittävien esivalmistelujen kera kakku kuin kakku syntyy seitsemässä minutissa. Minun matkassani oli kuitenkin pari muttaa.

-Ensinnäkin, en vaivautunut ottamaan selvää, mitä videon kakkukuorrutus piti sisällään.Juduin keksimään oman ratkaisun.

-Toisekseen, arvelin, että yläosaan käy yhtä hyvin kuivakakkuvuoka kuin esimerkin salaattivuoka. Ei käynyt. Kuivakakkuvuoan reikä keskellä on aivan liian suuri, eikä reikää tahtonut saada millään täytettyä tai peitettyä.

-Kolmannekseen, leivinjauheeni oli lopussa, mutta havaitsin sen vasta kun jauhot piti sekoittaa munavaahtoon. Tästä seurauksena ensimmäiset pohjani jäivät matalammiksi kuin olisi pitänyt, ja jouduin valmistamaan (kaupassakäynnin jälkeen, of course) vielä kolmannen pohjan.

-Neljännekseen, videon ratkaisu niukoista täytteistä ei vaikuttanut houkuttelevalta. Reilusti kostuttaessa kakku kuitenkin lopulta painui matalammaksi, minkä johdosta prinsessa oli vaikea saada mahtumaan kakun sisään.

Väsäsin kakkua lopulta niin monta tuntia, että en viitsi edes kertoa. Lopputulos oli kuitenkin vaivan väärtti. Molemmat lapseni olivat vilpittömästi sitä mieltä, että kakku oli kaunein heidän koskaan näkemänsä, mutta myös maukkain. Moisen arvion jälkeen väsertämiseen kuluneet tunnit vaikuttivat kutistuvan kasaan.

Mitä siis tein, oli
PRINSESSAKAKKU:

Tarvitaan 3 x neljän munan sokerikakkupohja. Kaksi tavalliseen kakkuvuokaan valmistettuina, yksi saman läpimitän omaavaan uuninkestävään salaattikulhoon.
Minä tein pohjat klassisen kaavan mukaan, eli saman verran sokeria kuin muniakin, vaahdotetaan erittäin paksuksi vaahdoksi, siivilöidään tilavuudeltaan yhtä paljon jauhoja kuin mitä oli sokeria. Jauhoista puolet on peruna- puolet vehäjauhoja plus 1 tl leivinjauhetta. Paistetaan kukin kakku 180 asteessa ala-keskitasossa, kunnes tikkuun ei enää tartu taikinaa, eli n. 30 min.

1 uusi barbinukke, jalat ja rintamus muovikelmuun käärittyinä.

500 g vispikermaa vaahdotettuna
1 dl mansikkahilloa
250 g tuoreita mansikoita

2 dl tuoreita mustikoita

2 pakettia värjättyä marsipaania
1 paketti vaaleanpunaista mansikkatomusokeria
valmiita tai itsetehtyjä kakunkoristeita

Lävistä kuhunkin kakkupohjaan reikä esim. pienellä lasilla tai (lehmänsarvella). Halkaise kukin pohja kahtia. Kostuta puolikkaat esim. vadelma, päärynä- sitruuna- tai viinimarjamehulla. (Minä käytin kaikkia neljää, mikä toi hauskoja makuvivahteita valmiiseen kakkuun) Kokoa pohjsta keko. Väliin tulee kevyesti sokeroitua kermavaahtoa, hilloa ja marjoja, kutakin vuorotellen.

Kauli värjätyt marsipaanipaketit kahden leivinpaperin välissä leivinpaperin kokoiseksi ohueksi levyksi. Leikkaa keskelle samalla lehmänsarvella reikä, kuin kakkuihinkin. Poista toinen leivinpaperi, ja kumoa toisen paperin avulla marsipaani kakun peittäväksi "mekoksi".

Valmista tomusokerista ja tilkasta vettä verraten paksu tahna.

Nosta huolellisesti suojattu barbinukke reiän keskelle. "Pue" barbin miehusta jäljellejääneeseen marsipaaniin. Koristele komeus joko/tai vaaleanpunaisella /(tai muun värisellä) tomusokeritahnalla.
Koristele lopuksi kukkaislla tai muilla koristeilla.

Säilytä kakku viileässä, jossa se jähmettyy sopivasti. Tarjoile prinsessakutsujen kohokohtana. 

PÄIVÄNI BANAANINA

Aamuaurinko herätti minut iloiseen yllätykseen: Olin nukkunut ihanan yön. Tassutellessani keittiöön aamukahvi mielessäni, tuli tyttäreni kietomaan kätensä kaulaani ja ilmoitti: "Äiti paistaa aamupalaksi banaania". Kahviajatukset hälvenivät ihmetyksen tieltä; mistä moinen ajatus oli tyttäreni päähän pälkähtänyt.

Hyvinnukuttu yö vaikutti kuitenkin senverran, että saatoin todeta pöydällä jökötävän kypsän banaanin. Niinpä pilkoin sen, ja valmistin pettämättömän helpon paistotaikinan: Kulhon pohjalle kaadetaan haluttu määrä jauhoja. Jauhot kostutetaan vedellä senverran, että saadaan löysä, vatkattua kermaa muistuttava seos. Banaaniviipaleet kastetaan seokseen, ja "a vot": ei muuta kuin pannulle kuumaan öljyyn paistumaan. Isokokoisesta banaanista riittää paistettuna kahdelle. Banaani mahtuu pannulle paistumaan kokonaisuudessaan, joten valmistaminen käy käden käänteessä. Erinomaiselta banaanin kanssa maistuu mm. vanniljajäätelö, jota tyttäreni sai omituisen pyyntönsä johdosta sitäkin tänä harvinaisen kauniina kesäaamuna aamupalakseen.



 

PAPRIKA-AATELIA

Väri voi olla erittäin pätevä syy ruoanvalmistuksen innokkeeksi. Paprika on juuri sellainen kasvis, josta on helppo lähteä valmistamaan ruokaa juuri sen hienojen värisävyjen vuoksi.

Ohje muistui mieleeni portugalin ajaltani, vuosilta 2005-2009. Kasviskeittojen perinne on Portugalissa syvältä keskiajalta juurensa juontava. T.s. kasvikset muodostavat pohjan, energia saadaan leipäkannikasta ja oliiviöljystä. Tämä paprikakeitto valmistetaan hieman samalla periaatteella, kuin ranskalainen sipulikeitto: Valmiiseen keittoon lisätään paahdettua leipää. Mutta palataanpa keiton valmistuksen alkuosaan. Paprikat on nimittäin kuorittava. Muuten makoisan kasviksen kuori tekee keitosta kitkerän. Helpointa kuoresta on päästä eroon grillaamalla paprikat kokonaisina ulkogrillissä. Uunin grillivastoukset käyvät tosin yhtälailla. Sitten ohuenohuet kuoret irrotetaan vielä mahdollisimman lämpimästä paprikasta pienen veitsen avulla.
Keitto käy alkukeittona juhlavallekin aterialle, tai esim. rapujuhlien lomassa tarjottavaksi.

KESÄINEN PAPRIKAKEITTO neljälle:

Tarvitaan.
4-6 eriväristä, kaltattua paprikaa
1-2 uutta sipulia
2 kaltattua tomaattia
3 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Tarjoiluun:
viipaloitua hiivaleipää
valkosipulinkynsi
kermajuustoa

Kuullota pilkotut sipulit öljyssä. Lisää kuutioitu paprikanliha ja anna hautua hetki. Lisää tomaaatit ja peitä seos vedellä. Anna hautua 15 minuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta valmiiseen keittoon senverran oliiviöljyä kun luonto antaa periksi. Kypsentämätön oliiviöljy kun antaa portugalilaisen perimätiedon mukaan liemelle pehmeyttä ja sävyjä eri tavoin kuin kuumennettu öljy.

 Paista leipäviipaleet oliiviöljyssä tai paahda leivänpaahtimessa. Hiero viipaleet sitten valkosipulinkynnellä. Aseta yksi leipäviipale kunkin keittolautasen pohjalle. Voit lisätä halutessasi myös pari viipaletta kermajuustoa. Kauho päälle keittoa ja tarjoile. Nautitaan mahdollisimman pian.

METSÄN PARHAAT MAUT

Kesän parhaat maut ovat tässä ja nyt: Metsä tarjoilee runsaskätisesti aarteitaan, ja availevat tuoreiden aromien uudent ulottuvuudet.

Aamulla leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, ja koko aamupäivän ja lounaaksikin maistui vain se piiras. Vielä nytkin, kun siirrän kuvia koneelle, tekee mieleni mennä hipsimään jääkaapille, missä pari palaa odottaa kiltisti huomista aamukahvia.


Mustikkapiirakan vaatimukset tulivat tälläkertaa perheraadilta, ja ne olivat: Piiraassa on oltava ristikko päällä, eikä mustikoissa saa pinnata. Toisin sanoen niitä tulee olla selvästi enemmän kuin taikinaa.

Näiden kahden vaatimuksen voimin tein pullataikinan, (vaikka taikinastakin oli kädenvääntöä, siis siitä, mihin taikinaan piiras tehdään). Ohje on muuten klassinen, mutta poikkeuksen tekee perunajauhon puuttuminen, sekä orvokkisokeri, jota ripottelin ristikon pinnalle. Perunajauhon poisjättäminen on melkoinen riski. Ajatuksenani oli kuitenkin saada aikaan piiras, joka on erittäin mehevä. Tuloksena muutama keskipala oli niin kostea, että se piti nauttia lusikan avulla. Kaikenkaikkiaan marjojen aromi oli piiraassa ihana autenttinen, kun siitä puuttui perunajauhon mukanaan tuoma, jollakin tapaa jauhoinen koostumus.

MEHEVÄ MUSTIKKAPIIRAKKA (hyvin riittoisa)
Tarvitaan:
2,5 dl kädenlämpöistä maitoa
1/2 pkt tuorehiivaa
 ripaus kardemummaa
1/2 tl suolaa
1 dl sokeria
1 kananmuna
vehnäjauhoja
50 gr sulaa voita

Pinnalle: 1-1,5 litraa mustikoita
2-3 dl hillosokeria
munaa voiteluun

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, suola ja muna ja sekoita. Sekoita mukaan jauhoja senverran, että saat vaivattua siihen sitkon, joka irtoaa käsistä. Laita jauhoja kuitenkin mielummin hieman liian vähän kuin paljon. Vaivaa käsin noin kymmenen minuutin ajan, koneella aikaa kuluu vähemmän. Lisää vaivaamisen loppuvaiheessa sula, hieman jäähtynyt rasva. Peitä liinalla ja anna kohota vedottomassa paikassa noin tunti.
Esilämmitä uuni 180 asteeseen.

Levittele taikinasta 3/4 pellille leivinpaperin päälle. Hiero jäljellejäävä taikina kämmenten välissä ohuiksi nauhoiksi koristelua varten. Kaada ja levittele peratut mustikat tasaisesti taikinan päälle. Voit painella niitä kevyesti alaspäin. Nostele koristeristikot paikalleen ja voitele munalla. Ripottele pinnalle reilusti sokeria ja paista uunin alatasossa, kunnes pohjakin saa kauniin, kullanruskean värin. Ripottele uunista nostetulle piiraalle vielä hieman hienoa sokeria ja anna piiraan jäähtyä /vetäytyä täysin.


SIENESTÄJÄN LEIKE
No sitten illalla alkoi ajatus jostakin muusta kuin mustikkapiiraasta tuntua jo houkuttelevalta. Kultainen mieheni oli löytänyt mustikoiden lisäksi paarmojen kiusatessa myös pikkiriikkisiä uusia kanttarelleja ja pari orakasta. Paiston sisäfilepihvit runsaassa oliiviöljyssä. Nostin pihvit syrjään, ja paistoin samassa, lihan maustamassa öljyssä uuden sipulin ja runsaat pari kourallista pikkusieniä. päälle ruokalusikallinen ranskankermaa, ja voi kuinka herkulliselta yhdistelmä maistuikaan! Sienistä tuli juuri senverran nestettä, että yhdessä öljyn ja ranskankerman kanssa muodostui juuri senverran kastiketta, että pihviä sai erinomaisen päällystakin.