WHAT DOES A WOMAN WANT?

Äitienpäivä...

Hmm. Eilisen syntymäpäivän kakun loppu hupeni poikani ahnaaseen suuhun. Siinä tämänvuotisen äitienpäivän teema. Uninen poika mutisi miehen tuodessa aamukahvit sänkyyn: eilinen kortti pätee tänäänkin, ja paineli takaisin pehkuihin. Kauhan varteen tarttuminen auttaa kummasti näissäkin tapauksissa. Eli, sen saat, mitä teet. Tänään se oli vihreää:

Parsaa ja avkadoa pippurimakkaralla höystettynä:
Tarvitaan:
 500 g nippu vihreitä parsoja
1 suuri, syöntikypsä avokado
ilmakuivattua makkaraa (ei pakollista)
Keitä parsat pehmeiksi. Viipaloi avokado pituussuuntaan. Viipaloi myös makkaraa, pari viipaletta kullekin.

Kastikkeeseen:
2 rkl sinappia siementen kera
2 rkl balsamietikkaa
 ripaus sormisuolaa (tavallinenkin käy)
mustapippuria myllystä
ainakin kahta erilaista ruokaöljyä, esi. auringonkukka ja oliiviöljy
Sekoita keskenään sinappi ja etikka. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää öljyt ja sekoita paksuksi tahnaksi. Asettele parsat ja avokado (ja makkara) lautaselle, kaada kastiketta päälle. Nauti herkullisena äitienpäivän aamupalana.

Sitten:

Keitto kevään ensinokkosista. Nyt ei mitään tekosyitä: kevään ensi nokkoset ovat terveydelle ihan parhaita. Makuelämys korvia hivelevä!

Tarvitaan:
2 l tuoreita nokkosenversoja


Nokkoset: ihana tavata jälleen!

1 iso sipuli
öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
2 kasvist- tai kanaliemikuutiota
1 dl ranskankermaa tai smetanaa
1 dl kermaa
ripaus mustapippuria myllystä
Ryöppää nokkoset nopeasti kiehuvassa vedessä. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää jauhot, ja kääntele hetki, kunnes jauhot alkavat melkein ruskistua. Siivilöi nokkoset. Lisää 1,5 l vettä jauho-sipuliseokseen. Lisää liemikuutiot, nokkoset ja kermat. Sekoita kaikki liemikuutiolla. Nauti keitettyjen kanan- tai viiriäisenmunien kanssa, tai sulata joukkoon siivu, pari kermajuustoa. Mahdollisimman kuumana!

PATONGINTUOKSUISIA HETKIÄ

Toukokuussa Pariisi pukeutuu lilaan.

Sunnuntaina Pariisi kuulostaa hyvin hiljaiselta. Aurinko paistaa toukokuisena aamuna korkealta, ja lämmittää toista puolta kadusta. On aivan äänetöntä. Toukokuisena sunnuntaina Pariisin väri on lila. Puut ovat kukassa, syreenit ja muut koristepuut, sekä glycine, tuo violettina vaeltava, huumaavan vaniljaiselta tuoksuva köynös kiertää puisotjen aitoja. Ainut ääni joka lopulta kuuluu, on yksinäisen skootterin pärinä. Lopulta kadunkulmasta kääntyy patonkikassia kantava kulkija. Sitten toinen, lopulta kolmas. Kaikilla kiire lounasvalmisteluihin, jolloin Pariisi lopullisesti vaikenee. Sunnuntailounaan aikaan Pariisi on kaikkein tyhjimmillään. Elo palautuu iltaa kohden, kun ihmiset palaavat koteihinsa sieltä, missä ikinä viikonloppua olivatkaan viettämässä.

Maanantain äänet ovat aivan toiset. Kello seitsemältä on jo täysi kolina päällä, kun roska-autot, rekka- ja kuorma-autot kiiruhtavat täyttämään tehtäviään, ja alati hupenevia ruokakauppojen hyllyjä. Skootterien päninä on kiihkeää, torvet soivat ja jostakin avonaisesta ikkunasta astiat kilisevät.
Silloin on juuri oikea aika lähteä etsimään aukiolevaa leipomoa.( Nimittäin ne, jotka ovat auki sunnuntaina, ovat suljettuja maanantaina, ne jotka auki maanantaina, ovat suljettuja lauantaina, ne jotka ovat  auki sunnuntaina ja maanantaina, ovat suljettuja tiistaina jne. ) Minulle, ulkopaikkakuntalaiselle tämä on paljon helpompaa, kuin mitä paikallisille. Pariisilaiset ovat kehittäneet aivan omia polkujaan kulkevan logiikan siitä, mitä leipomoa kuuluu käyttää, ja minne ei pidä missään nimessä edes jalkaansa hivuttaa. Minä menen vain ensimmäiseen avonaiseen. Ulos kadulle astuessani se tuoksuu jo paistettu leipä tai voisarvi, sinne päin.

Nähdessäni ensimmäisen vastaantulevan, patonkia kantavan kansalaisen, tiedän olevani lähellä. Asutessani viileästä aamusta kaupasta sisään, humahtaa ylitseni kostea, voimakkaan viljainen tuoksu. Hyllyillä ei ole vielä mitään, mutta pyydän vienosti voisarvea. Takahuoneesta kannetaan tiskiin minua varten pellillinen vastapaistettuja leivonnaisia. Kaivan jo kolikoita lompakostani, kun myyjä kysyy, tuleeko mitään muuta. Salamana ohikiitävässä hetkessä näen mielessäni kaikki aiemmin nähneeni patkonkikansalaiset, ja päästän suustani asiaa tarkemmin edes ajattelematta: "Ja yksi patonki, kiitos". Kurkkaan koriin josta pitkulaiset leivät haetaan. Samalla näen takahuoneeseen, jossa jauhopölyinen mies nostelee rivakasti taikinapötkylöitä pellille ja paistumaan.

Ulos astuessani kuuma leipä polttaa kädessäni. Leivän lämpö kutsuu nuuhkaisemaan. Viljan täyteläinen aromi lähes nostattaa kyyneleet silmiini. Painelen rivakasti kahvinkeittoon. Hississä en voi enää vastustaa: puraisen lämpimän patongin päästä palan pois.  

Lämmintä patonkia ja kiukkuisenmakuista Camembertia: itkuhan siinä tulee!

PYHÄAAMUN RAUHAA

Päivän kuvamysteeri kuuluu: Mikä on tämä paikka?

 

Aivan oikein ; Pariisissa jälleen! Iltapala koostuu seuraavista helpoista herkuista: Tarvitaan ilmakuivattua kinkkua ta  "Bresaolaa", yhtä paljon ricottaa ja Philadelphia- tyyppistä tuorejuustoa,  sekä pieni nippu rucolaa tai basilikaa. Sekoita keskenään yhtä paljon ricottaa ja tuorejuustoa. Täytä lihasiivut juustolla ja muutamalla oksalla joko basilikaa tai rucolaa, tai sekä että. Nautitaan alkupalaksi tai sormiruokana seurustelun lomassa. 

 

 





Ruokalajin nimi on "Ambertin Mysteeri" ja sen ohje tulee ohessa.





Ambertin mysteeri näytti ostettaessa aivan nougaalta, mutta maku on kyllä paljon näköismakeistaan vivahteikkaampi! Tarvitaan kohtalainen määrä Froum d' Ambert- nimistä sinihomejuustoa, tai muuta mehevää sinihomejuustoa, 1 dl keltaisia korinttirusinoita ja saman verran saksanpähkinän puolikkaita. Leikkaa juusto viipaleiksi, niin ohuiksi kuin saat ilman, että juusto murenee. Lisää viipaleiden väliin rusinoita ja saksanpähkinänpuolikkaita, ja kokoa juusto tiiviisti painellen "kasaan" uudelleen. Anaan tekeytyä viileässä noin vuorokauden verran. Tarjoa hyvän leivän kera aterian päätteeksi.

 





 

 

Jälkiruoaksi saamme nauttia kermavaahtoa mansikkain kera (ei siis toisinpäin :)). Espanjalaisia mansikoita saa torilta viidellä eurolla/ kilo, mutta niiden ulkonäkö ei vastaa vielä makua. Kermavaahdon ja Bordeauxsilaisen valkoviinin kera makuelämys on kuitenkin taattu!