Pääsen vihdoin päivittämään kirjoitusta, jonka julkaisin toukokuussa nimellä "Mysteeriruokaa". Sain nimittäin napsastua kuvan tuosta mystisestä herkusta, ennenkuin se kokonaan katosi parempiin suihin. Ohje sopii erinomaisesti lohduttamaan pimeitä päiviämme. etenkin, kun sain Ransaksata muistutuspuhelun pari päivää sitten ilmestyneestä "Beaujolais Nouveausta". Pakkohan sitä oli kokeilla. Vuoden Beaujolais Nouveau on mielestäni herukkaisesti kevyen pirskahtelevaa marjamehua, jonka avulla tuhtikin annos sulaa "kuin vettä vain". Rakkaat ystävät, Bon Apetit!
"THE BEST EVER PASTA CARBONARA".
Oma historiikkini ohjeen kanssa juontaa kaukaiseen lapsuuteeni. Mielenkiinotni herätti lukemassani lehdessä tuolloin ruoan nimi: "Miilunpolttajan pastaa". Päätin kokeilla ohjetta heti ensi tilaisuuden tullen, ja tottavie hyvää se olikin. Tuonajan ohjetta en enää kuitenkaan muista. Tämä ohje on oma ajanmittaan vakiintunut sovellukseni pastaklassikosta.
Ennen ohjeen valmistusohjetta varoitus on kuitenkin paikallaan: ÄLÄ - AINAKAAN TÄLLÄ KERTAA- HAKSAHDA KEVYTKERMOIUHIN TAI n.s. KERMANKALTAISIIN TUOTTEISIIN. AITO KERMA TEKEE RUOASTA SEN MITÄ SE ON.
THE BEST EVER PASTA CARBONARA
Neljälle tarvitaan:
250 g pekonia (tai hätätilassa savukinkkua)
1 valkosipulinkynsi
1 tölkki kermaa tai
1/2 purkka ranskankermaa
vastarouhittua mustapippuria
250 g pastaa
Tarjoiluun: raastettua parmesania
Koristeluun: persiljaa
Ruskista pekonit kauniin värisiksi. Purista joukkoon valkosipulinkynsi sekä kerma. Mikäli käytät ranskankermaa, on tulos todella ihana. Koska se on paksumpaa kuin kuohukerma, kannattaa sitä ohentaa pienellä lorauksella maitoa. Anna seoksen kiehahtaa. Lisää parmesaniraaste ja munankeltuainen. Rouhi pinnalle mustapippuria. Suolaa tuskin tarvinnet, sillä pekonista ja parmesanista sitä erittyy riittävästi. (Valkuaisen voit käyttää johonkin toiseen ruokaan.) Tarjoile al dente-keitetyn pastan kera mahdollisimman nopeasti.
Persiljaa ei kannata unohtaa, sillä sen maku korostaa pekonin ja kerman liittoa juuri sopivasti.
P.S. En yleensä suosi diettineuvontaa, koska se on henkilökohtaista, enkä muutenkaan usko minkään dietin ihmeitätekevään voimaan erityisemmin. Armahdan poikkeuksellisesti tälläkertaa karppaajia, koska heitä on kuulopuheiden mukaan liikkeellä paljon. Pastaruokien ihanuudesta ei tarvitse kokonaan karppaajankaan luopua. Riittää, että korvaa pastan esim. vihreillä pavuilla. Kastike maistuu vastustamattomalta myös niiden kera. Tai kokeile vaikka pastaa ja papuja. Minusta pavut ja pasta yhdessä on joka tapauksessa monipuolisemman makuista kuin pelkkä pasta. Sama vinkki pätee toki kaikille muillekin pastaohjeille.