ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Rakkaat lukijani!

Minun piti täyttää blogini sivut ruokatarinoilla joululoman aikaan. Valitettavasti olemme kylpeneet koko perheen voimin kaameassa flunssakuumeessa. Jatkan tarinointia heti kunhan vain tokenen! Oli miten oli, hanhenmaksa, viikunahillo ja hyvät juustot maistuvat uudenvuodenaattona myös sairaana, ja vieläkin parempaa, saavat olon hetkeksi tuntumaan liki kelvolliselta. Joku toinen vuosi juhlitaan sitten railakkaammin.

Lasissa on tämän joulun juomahitti: Marlin glögitiivistettä ja kuivaa kuohuviiniä. Maistuu vallan mainiolta myös kivennäisveden kera.

JOULUJUTUNJUURTA

Tämän jouluaiheisen ruokakirjoituksen julkaisi Eeva vuoden 2010 joulunumerossaan...

 

 






Ostereiden edelle Suomen oloissa kiirii tosin lohi ja silli. Maassa maan tavalla, ei siitä pääse yli eikä ympäri.


 

 

ITSENÄISYYSAATON KEKKERIT

Eli LAMPAANPAISTI JA KOLME KAKKUA

Lampaanviulu ennen paistoa...

...ja paistamisen jälkeen.




Itsenäisyyspäivän aaton kekkerit olivat kohdallani tänävuonna kolminkertaiset. Ne alkoivat kotona, jossa väkersin illaksi vuoden ensimmäisen jouluhalon. Suklainen halko valmistui viidestä munasta, ja tilavuudeltaan samasta määrästä sokeria, 3 rkl kaakaojauhetta ja lisäksi vehnäjauhoja senverran, että yhteensä niitä oli tilavuudeltaan yhtä paljon kuin sokeria ja muniakin. 2 tl leivinjauhetta tuli päälle. Taikina leviteltiin uunipellille leivinpaperin päälle ja paistettiin 180- asteessa kääretortun tapaan keskitasossa, kunnes pohja alkoi saada väriä. Viilenneen pohjan täytin purkillisella vatkattua kermaa, johon lisäsin 100 grammaa Fazerin tummaa suklaata sekä 3-4 tippaa piparminttuöljyä. Käärin tortun rullalle ja siirsin viileään hieman vetäytymään. Sulatin vielä 150 g. samaista tummaa suklaata yhdessä 1 rkl ruokaöljyn kera. Valelin sulan suklaan tortulle ja koristelin Fazerin sinisellä, jota höyläsin pinnalle niin että roiskui.


 Laitoin uuniin myös sinappihunnutetun lampaanreiden, jota ryyditin lorauksella soijakastiketta, pippuria ja karkeaa suolaa. Erityisaromi tuli kuitenkin estragonista (vai oliko se sittenkin tarragon?), jota leijui sinapin pinnalle runsaan teelusikallisen verran. Sivuille istutin pari valkosipulin kynttä, joiden roolista lisää tuonnempana.

Sitten alkoikin olla kiirettä koululle Vuosaareen, jonne leivoin 17 munan täytekakun. Kakkuun meni tilavuudeltaan sama määrä sokeria ja vehnäjauhoja. Paistoin pohjat kolmella eri pellillä jo edellisenä päivänä. Täytteeseen tuli perinteisesti kilo banaaneja, purkki mansikkahilloa, puoli litraa vaniljakermaa johon sekoitin 200 g maitorahkaa. Kostutukseen kävi säilykepersikkalientä ja sekamehua. Kakku kuorrutettiin komeasti persikkapuolikkailla ja hedelmäaakkosilla. Sain parahiksi leikattua kakun huomatakseni, että kakku riitti 45 hengelle mainiosti.

 Ehdin nipin napin vaihtamaan mustat housut ja paidan sekä villatakin ruutujakkuun, huomatakseni, että bussi starttasi koulun edestä jättäen minut tarpomaan kantamuksineni metrolle. Kiireessä toinen lahkeen alataitoksista irtosi, ja repsotti sietämättömästi kengän alle. Löysin matkalta onnekseni "Eurokankaan", josta sain pelastavan hakaneulan. Myöhästyin Smolnalla tarjoiltavasta ULPU:n (ulkoministeriön puolisoiden) perinteisestä jouluteestä senverran, että Cantores Minoresin hulmuavat helmat liihottivat ovesta ulos samalla kun minä itse sisälle. Maistoin ylellisen palan suklaasta tahmeaa kakkua korvaukseksi siitä, että en ennättänyt nauttia jättitäytekakusta murusen vertaa.Tapasin vanhoja tuttuja ja sain uusia niin, että kun läksin kotia kohti kurni vatsassani jo kohtalainen nälkä.

Varsinainen ja paras juhlinta pääsi valloilleen kotioloissa lasten ja mieheni sekä hänen vanhimman tyttärensä kera. Teimme lyhyen arvonnan jälkeen glögi-kir coktaileita. Pohjalle glögitiivistettä maun mukaan ja kuohuviiniä myös. Sitten lampaan kimppuun. Mieheni oli lisännyt juurekset: punajuuret, salottisipulit ja porkkanat runsasta tuntia ennen paistamisen loppua, pellille lihan vierelle nesteen kera. Neste ei saa haihtua, muuten liha kuivuu tarpeettoman paljon. Kaikenkaikkiaan 3,5 kilon viulu sai hautua uunissa 150 asteessa miltei 5 tuntia.  (Ensimmäiset 20 minuttia 200 asteessa lisäksi)

Mieheni teki lisäksi murskatulla valkosipulilla, balsamicolla, sinapilla ja öljyllä, suolalla ja pippurilla ryyditetuyn viherän salaatin. Paistin kera nautimme erinomaisesti sopivaa Valpolicella Ripasso "CAMPOLIETI" -punaviiniä. Mintun viileys taittoi suklaan tuhtia otetta. Olo aterian jälkeen oli kuitenkin kuin halolla lyöty. Itsenäisyyspäivän juhlintaan riitti siksi mainiosti edellisen päivän rippeet "Tuntematonta sotilasta" katsellessa.



Jouluhalko ennen syöntiä...

...ja juuri kun syönti on käynnissä!

P.S. Ai niin, lupasin palata valkosipulin rooliin. Käyttämättä eli syömättä kahdesta päästä jäi yksi. Pursotin sisukset yhteen "Creme Bonjour"- valkosipulijuuston joukkoon. Maustoin ripauksella chilipaprikaa. Tämä taivaallinen ja maailman herkullisin valkosipuliseos maistuu niin leivänpäällysenä kuin spagetin yksinkertaisena lisänäkin. Bon Apetit!
 

PIKKUJOULUTUNNELMIA

"Kiehu pata, kiehu (taikka nurkkaan liehu)"

 

Ihanaa joulunodotusta kaikille! Tuskin saatan vieläkään uskoa, että marraskuun viimeisenä päivänä lumimyrsky pyyhälsi Helsingin kadut paksuihin kinoksiin samalla, kun lämpötila laski kymmenen astetta. Tyttäreni puolestaan ei ollut uskoa todeksi, kun hän pikkujouluaamuna räpsäytti valot keittiöön: Tonttu oli paitsi siivonnut keittiön, myös vaihtanut jouluastiat kaappiin. Pöydälle se oli jättänyt pienen kuusen lasipallossa sekä pienet lahjat lapsille. Ihmeellisiä asioita tapahtuu jouluaikaan! Aamun tunnelmissa nautimme talven ensimmäiset riisipuurot ja myöhemmin päivällä glögit.

 

 

 

 

Koska kylmyys tuntuu pesiytyneen kodin ulkopuolelle pidemmäksikin aikaa, ajattelimme mieheni kanssa juhlistaa asiaa tänään sipulikeiton voimin. Sipulikeiton syntyä ei ole vaikea kuvitella. Sitä on varmasti valmistettu niistä ammoisista ajoista lähtien, jolloin sipulia nyt ylimalkaan keksittiin käyttää ruoaksi. Mitä pidempään keitto hautuu, sitä taivaallisemmalta se maistuu. Pitkään hautuneessa keitossa ovat umamit kohdallaan!

 

Mieheni vannoo ohjeen suhteen "Ranskalaisen keittiön salaisuudet"- kirjan nimeen. Minulla on ollut alunpitäen Paul Boccuksen mainio resepti. Nämä kaksi eroavat toisistaan lähinnä sipulin määrällä. Tämän lisäksi Paul Boccuse käyttää konjakin lisäksi portviiniä ja ehdottaa lisäksimukaanvatkattavaksi kananmunan keltuaista. Minä puolestani olen lorauttanut joskus portviinin sijasta puoli desiä punaviiniä. Sipulin makuun sopii mielestäni myös ripaus timjamia. Molempia ohjeita yhdistää sipulien pitkä hauduttamnen kahteen otteeseen: Ensin kevyesti ruskistamalla ja lopuksi nesteen kera hauduttamalla. Ranskalainen ystäväni tosin tulkitsee asian niin, että sipulit pitää käytännössä polttaa, ennenkuin saa riittävän syvän aromin. En ota kantaa hänen näkemykseensä muuten, kuin välttävällä sipulien polttamista viimeiseen saakka.

 

Oma ohjeeni poikkeaa edellisistä vielä sipulien määrässä: kun konkarit tarjoavat neljän hengen keiton raaka-aineiksi runsaat puoli kiloa sipulia, käytän minä kahden hengen annokseen sipuleita vähintään kilon! Ohje on niin pitkällinen toteuttaa, että kun se vihdoin on valmista, ei mikään ole turhauttavampaa, kuin todeta että keitto häviää parempiin suihin valoakin nopeammin. Riittävästi haudutettu sipulikeitto on totta tosiaan niin hieno ruoka, että sitä voi tarjota tärkeillekin vieraille(alkukeittona tai pikkusuolaisena iltapalana).

 

Mutta nyt ohjeeseen:

 

RANSKALAISEEN SIPULIKEITTOON Tarvitaan:

1 kg keltasipuleita (mukaan voi kernaasti lisätä muitakin sipuleita, kuten pari aromarikasta punasipulia)

50 g voita

1 - 2 rkl kasvisöljyä

ripaus timjamia

1 tl sokeria (auttaa ruskistamisessa)

1 rkl vehnäjauhjoa

1 litra vettä

suolaa maun mukaan

1/2 patonki, viipaloituna ja palaset grillattuna

150 g Gruyére -tyyppistä juustoa, kuten Emmentalia

1/2 dl konjakkia

1/2 dl portviiniä tai vahvaa punaviiniä

mustapippuria myllystä

 

Kuori ja pilko sipulit.Kuullota niitä sokerin kanssa kernaasti rautapadassa voin ja öljyn seoksessa, keskivoimakkaalla tulella, välillä käännellen noin tunti, eli kunnes ne alkavat kauttaaltaa ruskistua. Lisää alkuvaiheessa myös timjami. Lisää sitten jauhot ja jatka ruskistamista vielä heki. Lisää vesi, suola ja mustapippuri ja viini ja annan seoksen kiehahtaa. Käännä lämpö pienemmälle ja anna hautua vielä puolisen tuntia.

 

Paahda patonkiviipaleet tai muu vaalea leipä, ettei se ole enää pehmeää. Juuri ennen ruokailun alkamista, kaada keiton joukkoon konjakki ja sekoita. Nosta viipaloitu, paahdettu leipä keiton päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Gratinoi uunissa grillivastuksen lämmössä kunnes juusto alkaa ruskistua. Tarjoa mahdollisimman kuumana!

 

 



Tämä ohje piti laittaa "Edustuskeittiöön" mutta se ei enää mahtunut, kuten monta muutakin ihanaa ohjetta.