Blogissa valmistetaan ruokaa joka käy yhtälailla arkeen kuin
juhlaankin.
Miksi tyytyä
keskinkertaisuuteen, kun vähällä vaivalla voi nousta sen yläpuolelle?
Arkea ei pääse pakoon. Juhlaa sen sijaan voi välttää. Elämän
pienistä nautinnoista tulee suuria, kun niihin alkaa suhtautua kunnioituksella.
Näin vanhempani viimeksi jouluna. Tänään he pyrähtävät
luoksemme matkallaan Eteläranskaan, kevään kelmeyttä pakoon. Minä puolestani
näkisin heitä useamminkin. Muutettuamme Suomeen liki kolme vuotta sitten,
elättelin toiveita vilkkaasta sosiaalisesta elämästä. Enkä nyt tarkoita mitään jaarittelua keskinkertaisen viinin kera, vaan antoisien ihmisten aitoa
kohtaamista. Nyt, kolme vuotta myöhemmin
totean, että niiden kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka vietin ulkomailla,
Suomi on tottunut elämään ilman perhettämme. Tai, ehkä me vain olemme oppineet
elämään omissa oloissamme, niin tai näin. Tätä valoa vasten vanhempieni
pyrähdys on kullanarvoinen hetki. Vierailua juhlistamaan virkistän muistiani vasta kehittelemästäni, juhlava-aromisesta uunibroilerireseptistä.
Tämä uunibroilerireseptini on oikea kaksinaismoralismin riemuvoitto. Olen Suomessa boikotoinut tehobroilereita pitkään ja sitkeästi. Minun on vaikea kuvitella, miksei Suomen sivistystasoa vastaavassa maassa ole mahdollista ostaa broileria tai kanaa, jota ei ole kasvatettu tehotuotannossa. Miten esi-isämme siihen ovat kyenneet, mutta me emme? Mieheni ylipuhui minut kuitenkin pari viikkoa sitten ostamaan broilerinkoipia ”pitkästä aikaa, ihan vaihtelun vuoksi”. Valmistin silloin koivet tällä reseptillä, joka oli nelihenkisen perheraadin mielestä menestys. Tämä ei silti tarkoita, että olisin vapauttanut broilerituotannon pannasta. Osallistunhan itsekin tehotuotannon suosimiseen jo pelkällä kirjoituksellani. Olkoon tämä se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Tämä uunibroilerireseptini on oikea kaksinaismoralismin riemuvoitto. Olen Suomessa boikotoinut tehobroilereita pitkään ja sitkeästi. Minun on vaikea kuvitella, miksei Suomen sivistystasoa vastaavassa maassa ole mahdollista ostaa broileria tai kanaa, jota ei ole kasvatettu tehotuotannossa. Miten esi-isämme siihen ovat kyenneet, mutta me emme? Mieheni ylipuhui minut kuitenkin pari viikkoa sitten ostamaan broilerinkoipia ”pitkästä aikaa, ihan vaihtelun vuoksi”. Valmistin silloin koivet tällä reseptillä, joka oli nelihenkisen perheraadin mielestä menestys. Tämä ei silti tarkoita, että olisin vapauttanut broilerituotannon pannasta. Osallistunhan itsekin tehotuotannon suosimiseen jo pelkällä kirjoituksellani. Olkoon tämä se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Suussasulava Uunibroileri:
Neljälle tarvitaan
4 koipipalaa
1 sipuli
2 dl riisiiä
1 tl raastettua inkivääriä (saatavana myös valmiiksi purkitettuna)
1 tl paprikajauhetta tai kanelia
1 tl currya
1 tl viherpippureita
1 pieni purkki tomaattipyreetä
2 rkl soijaa
1 appelsiini, puolikas kuori raastettuna ja mehu puristettuna
1 sipuli
2 dl riisiiä
1 tl raastettua inkivääriä (saatavana myös valmiiksi purkitettuna)
1 tl paprikajauhetta tai kanelia
1 tl currya
1 tl viherpippureita
1 pieni purkki tomaattipyreetä
2 rkl soijaa
1 appelsiini, puolikas kuori raastettuna ja mehu puristettuna
Marinoi
koipia appelsiinimehusta, tomaattipyreestä ja mausteista sekoitetulla tahnalla
vähintään tunti, mieluiten yön yli.
Nostele koipipalat marinadin kera uunipellille luisempi puoli ylöspäin.
Pilko sipuli, kiehauta 1 litra vettä. Lisää kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen pilkottu sipuli ja riisi, ja odota, kunnes vesi alkaa uudestaan kiehua. Kaada vesi riiseineen ja sipuleineen päivineen uunipellille koipien seuraksi. Paista esilämmitetyssä uunissa n. 20 minuuttia 200 asteessa. Laske sitten lämpötila 150 asteeseen, ja anna hautua noin puolitoista tuntia. Käännä palat lihaisempi osa ylöspäin paistamisen puolivälissä.
Tarjoile siivutetuista tomaateista, pilkotuista aurinkokuivatuista tomaateista sekä ohueksi siivutetusta jäävuorisalaatista valmistetun salaatin kera. Mausta salaatti balsamicosta, aurinkokuivattujen tomaattien öljystä ja suolasta maustetulla kastikkeella.
Nostele koipipalat marinadin kera uunipellille luisempi puoli ylöspäin.
Pilko sipuli, kiehauta 1 litra vettä. Lisää kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen pilkottu sipuli ja riisi, ja odota, kunnes vesi alkaa uudestaan kiehua. Kaada vesi riiseineen ja sipuleineen päivineen uunipellille koipien seuraksi. Paista esilämmitetyssä uunissa n. 20 minuuttia 200 asteessa. Laske sitten lämpötila 150 asteeseen, ja anna hautua noin puolitoista tuntia. Käännä palat lihaisempi osa ylöspäin paistamisen puolivälissä.
Tarjoile siivutetuista tomaateista, pilkotuista aurinkokuivatuista tomaateista sekä ohueksi siivutetusta jäävuorisalaatista valmistetun salaatin kera. Mausta salaatti balsamicosta, aurinkokuivattujen tomaattien öljystä ja suolasta maustetulla kastikkeella.
Makujen alkemiaa:
Maustettaessa ruokia tulee muistaa, että jokainen mausteyhdistelmä luo uuden kombinaation. Vähän, niin kuin currylajikin muuttuu siinä piilevien ainesosien ansiosta. Jos oheiseen ohjeeseen lisätään vaikkapa desi tai pari omenamehua (kannattaa muuten kokeilla), ei lopputuloksessa maistu omena. Sen sijaan mehu tuo makuun jännittävää happaman ja makean yhdistelmän mukanaan tuomaa syvyyttä.
Erikoisen maukkaaksi oheisen broileriruoan tekee hidas hauduttaminen, jonka aikana riisi ja broilerista tihkuva neste sulautuvat suussa sulavaksi yhdistelmäksi. Uunissa valmistetun riisin koostumus on samalla sitkeä, rapea ja suussasulavan pehmeä.
Ruoka pysyi mehevänä uunissa siitäkin huolimatta, että lopputalven voimainnäytös, sakea lumipyry, viivästytti vanhempieni saapumista pahemman kerran. Kun he lopulta pääsivät perille nälkäisinä kuin sudet, hävisi ruoka pelliltä yhdessä hujauksessa "parempiin suihin". Kahvin kanssa herkuttelimme pakastemustikka-hillopiiraalla. Ehkä laitan sen ohjeen tänne ensikerralla...
Lopuksi vielä kiitokset Teija Korpelalle, joka auliisti ohjasi minut haparoimaan tälle blogimaailman tielle, sekä sisarelleni Miljalle, joka vastasi puhelimeen, kun hukkasin muokkausasetukset!
