TYÖMIEHEN RUOKALISTA

Eli kesälomatunnelmia.

Terveiset syvästä Ranskasta, Aveyronin kukkuloiden keskeltä!


Käyskenneltyäni ruokahalua herättävän kävelylenkin kukkuloilla, osui silmiini majapaikkani, Villecomtalin keskustassa sijaitsevan kuppilan lounasmenu. Mielenkiintoni heräsi välittömästi luettuani lounaan teeman: Sen nimi oli "Työmiehen lounas". Tälläinen se oli:

Pääruoan, eli taikinaan upotetut, friteeratut porsaankyljykset, sai myös makaroneilla (ks.kuvan takaosa), tai pelkän salaatin kera.

Cantal, Tomme ja Roquefort-alueella tuotettu sinihomejuusto joka kuitenkin kantoi nimeä Bleu d' Auvergne olivat suosikkejani.

"Muscat de Rivesaltes" sointui suklaamoussen vahvoihin aromeihin.

Hinta ei päätä huimannut. 

Kyllä näillä työmies seuraavaan ateriaan hyvin pärjää!

KESÄN HITAAT JA HERKULLISET

Rakkaat lukijani, terveisiä kesälaitumilta!

Kerrankin on aikaa valita kaupasta parhaat kasvikset, käännellä ja nuuhkia, kantaa painavaa ostoskoria eestaas. Vanha kunnon RATATOUILLEhan se siitä syntyi.

Liikuvan legendan mukaan Ratatouillen laitossa on pari kirjoittamatonta sääntöä. Ei sipulia. Ei mössöjä kasviksia. Riittävästi aikaa valmistukseen.

Varaa 500 g kutakin:
munakoisoja
kesäkurpitsaa
erivärisiä paprikoita
tomaattia
1 valkosipulinkynsi
1 dl hienoksi hakattua persiljaa
oliiviöljyä paistamiseen
1/2 sitruunan mehu
suolaa ja vastajauhettua mustaapippuria maun mukaan

Pilko ainekset kuutioiksi. Paista kukin kasvisryhmä erikseen pienissä erissä oliiviöljyssä. Siirrä paistetut kasvikset sitten pataan tai kattilaan. Hauduta hiljaisella lämmöllä puolesta tunnista tuntiin. Maustalopuksi suolalla ja pippurilla, hakatulla persiljalla ja sitruunamehulla. Palanpainikkeiksi käyvät tuore vaalea leipä ja/tai raastettu juusto sekä hyvä, kylmä roséviini.

Kesän tuomaa luksusta

          Luksus-carbonara ja kesän vihrein kaalisalaatti

Freesaa sipulit oliiviöljyssä niitä kuitenkaan ruskistamatta

Lisää sipuleihin kuutioitu kinkku, ruskista paloja kevyesti. Lisää sitten kermat ja mausta parmesanilla ja pippurilla. Annan hautua hetki ja tarjoa keitetyn pastan lisänä.

 Päivää ennen kesälaitumille pyrähtämistä nautimme perheen kesken kesän antimista leppeän kesätuulen puhaltaessa lohdullista lämpöä parvekkeelta sisään ja ulos.

Luksus-carbonara syntyy, kun pohjalle käytetään oliiviöljyssä freesattuna kahta eri sipulia: murskattua valkosipulia (yksi) ja uutta sipulia (yksi tai kaksi) , suunnilleen yhtä paljon (n. 50 g per ruokailija) kuutioituna kahta eri lajia kinkkua, joko pekonia tai presuntoa sekä oikein hyvälaatuista palvikinkkua, sekä kahta eri kermaa:(1 dl) kuohu- ja (pieni purkki) ranskankermaa. Suolan sijaan lisätään ripaus (pari rkl) raastettua parmesania, vastarouhittua mustapippuria unohtamatta. Eikä sitten puutukaan muuta, kuin pastat kiehumaan!

 

 

 

 

Kesän vihrein kaalisalaatti kannattaa tehdä juuri nyt. Miksikö? Uusi kaali vie voiton vielä perin hennoista ruukkusalaateista. Siivuta puolikas keskikokoista valkokaalia hyvin ohuiksi viipaleiksi. Lisää uusien sipulien varsia ja tilliä, mausta sitruunamehulla tai oikein hyvällä viinietikalla, lorauksella oliiviöljyä, kalamata-oliiveilla ja ensiluokkaisella feta-juustolla.

Kuumalla näiden ruokien siivittäjäksi käy vaikka perinteinen, jääkaappikylmä kreikkalainen Retsina-viini kuivine pihkaisine aromeineen. Ihanaa kesäpäivää kaikille lukijoilleni!

KESÄN TERNDIKKÄIN KAKKU

Ranskalainen ex-anoppini mainosti minulle taannoin, että tämän kesän ehdoton trendikakku on mascarpone-mansikkatorttu. Tänä kesänä kuulemma kuuluu tehdä ainoastaan tätä torttua. Vaihtelua saa vaihtamalla mansikat kirsikkoihin  tai vanha vanilja-jäätelöön.

MASCARPONE-MANSIKKATORTTU

Mansikat tuovat unelmat kesästä lähelle. Tämä torttu on helppo toteuttaa, ja tuo vaihtelua klassiselle täytekakulle. Tortusta riittää on noin 12 hengelle

Pohjaa varten tarvitset:

150 g pehmennyttä voita

1 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

Vatkaa muna ja sokeri. Yhdistä munaseos jauhoihin. Nypi joukkoon pehmennyt rasva. Anna jähmettyä viileässä. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja paista 225 asteisessa uunissa kunnes se on kullanruskea. Anna jäähtyä kokonaan.

Täytteeseen tulee

250 g puhtaita mansikoita

250 g mascarponejuustoa

tomusokeria n 2 rkl tai maun mukaan

1 tl vaniljasokeria

Sekoita täytettä varten keskenään tomusokeri, vaniljasokeri ja Mascarpone. Levittele täysin jäähtyneen piirasvuoan pohjalle. Koristele torttu viipaloiduilla mansikoilla. Säilytä viileässä tarjoiluun saakka.

KESÄPESTOA, LOMAILOA!

Kesän tunnistaa mm. siitä, että laadukkaita pestotarvikkeita, kuten isolehtisiä, hurjan vihreitä basilikalehtiä löytää helpolla. Koska rakastan kotikutoista pestoa, saavat kauden kasvikset nyt pestokyytiä kyllästymiseen asti. Niin sitä pitääkin, nimittäin kyllästyä kausiruokiin. Kun vuodenaika muuttuu, niitä ehtii jälleen kaipaamaan yllin kyllin. Ja sekin on hyvä, se.

Loman kunniaksi herkutellaan siis PARSAPESTOPASTALLA.

 Tarvitaan:
Yhtä paljon pastaa ja vihreitä parsatankoja
1/2 dl pestoa per henki
Tabascoa tai muuta chilikastiketta maun mukaan

Valmista pesto. Ohje on peräisin blogikirjoituksestani nimeltä "Basilikakuu":
Perusohjeeni on kulho puolillaan basilikalehtiä, parisataa grammaa raastettua italialaista juustoa, joista ainakin puolet parmesaania, kourallinen pinjansiemeniä (tao muuta pähkinää, jos pinjansiemenet ovat päässeet loppumaan) kernaasti kaksi murskattua valkosipulinkynttä, ripaus sitruunamehua, sekä tarpeen mukaan suolaa ja mustapippuria. Ja tietenkin erinomaista oliiviöljyä niin paljon että seos on notkeaa.

Kiehauta reilusti suolalla maustettua vettä ja lisää sinne pastat ja parsat, joista on kovat kannat poistettu ja tarpeen mukaan kantaosia mahdollisesti myös hieman kuorittu. Voit myös katkaista parsat kahtia ennen keittämistä, näin kannattaa toimia etenkin, jos parsat ovat kovin paksuja.

 Keitä, kunnes pastat ovat kypsiä. Valuta. Ota puolet pestosta paistinpannulle ja lämmitä, kunnes pesto alkaa kuplia. Lisää pastat ja parsat ja kääntele, kunnes pesto on sekoittunut tasaisesti parsapastaan. Sekoita sitten toinen puoli pestosta, sekä haluamasi määrä chilikastiketta, mikäli käytät sitä.

Tarjoa mahdollisimman kuumana. Juomaksi käy vaikkapa kevennetty "Pompier"- drinkki: yhtä paljon punaviiniä ja vettä höystettynä centilitralla tai parilla mustaherukkamehua- tai likööriä sekä jääpaloja. Namskis.

 

 

WHAT DOES A WOMAN WANT?

Äitienpäivä...

Hmm. Eilisen syntymäpäivän kakun loppu hupeni poikani ahnaaseen suuhun. Siinä tämänvuotisen äitienpäivän teema. Uninen poika mutisi miehen tuodessa aamukahvit sänkyyn: eilinen kortti pätee tänäänkin, ja paineli takaisin pehkuihin. Kauhan varteen tarttuminen auttaa kummasti näissäkin tapauksissa. Eli, sen saat, mitä teet. Tänään se oli vihreää:

Parsaa ja avkadoa pippurimakkaralla höystettynä:
Tarvitaan:
 500 g nippu vihreitä parsoja
1 suuri, syöntikypsä avokado
ilmakuivattua makkaraa (ei pakollista)
Keitä parsat pehmeiksi. Viipaloi avokado pituussuuntaan. Viipaloi myös makkaraa, pari viipaletta kullekin.

Kastikkeeseen:
2 rkl sinappia siementen kera
2 rkl balsamietikkaa
 ripaus sormisuolaa (tavallinenkin käy)
mustapippuria myllystä
ainakin kahta erilaista ruokaöljyä, esi. auringonkukka ja oliiviöljy
Sekoita keskenään sinappi ja etikka. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää öljyt ja sekoita paksuksi tahnaksi. Asettele parsat ja avokado (ja makkara) lautaselle, kaada kastiketta päälle. Nauti herkullisena äitienpäivän aamupalana.

Sitten:

Keitto kevään ensinokkosista. Nyt ei mitään tekosyitä: kevään ensi nokkoset ovat terveydelle ihan parhaita. Makuelämys korvia hivelevä!

Tarvitaan:
2 l tuoreita nokkosenversoja


Nokkoset: ihana tavata jälleen!

1 iso sipuli
öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
2 kasvist- tai kanaliemikuutiota
1 dl ranskankermaa tai smetanaa
1 dl kermaa
ripaus mustapippuria myllystä
Ryöppää nokkoset nopeasti kiehuvassa vedessä. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää jauhot, ja kääntele hetki, kunnes jauhot alkavat melkein ruskistua. Siivilöi nokkoset. Lisää 1,5 l vettä jauho-sipuliseokseen. Lisää liemikuutiot, nokkoset ja kermat. Sekoita kaikki liemikuutiolla. Nauti keitettyjen kanan- tai viiriäisenmunien kanssa, tai sulata joukkoon siivu, pari kermajuustoa. Mahdollisimman kuumana!

PATONGINTUOKSUISIA HETKIÄ

Toukokuussa Pariisi pukeutuu lilaan.

Sunnuntaina Pariisi kuulostaa hyvin hiljaiselta. Aurinko paistaa toukokuisena aamuna korkealta, ja lämmittää toista puolta kadusta. On aivan äänetöntä. Toukokuisena sunnuntaina Pariisin väri on lila. Puut ovat kukassa, syreenit ja muut koristepuut, sekä glycine, tuo violettina vaeltava, huumaavan vaniljaiselta tuoksuva köynös kiertää puisotjen aitoja. Ainut ääni joka lopulta kuuluu, on yksinäisen skootterin pärinä. Lopulta kadunkulmasta kääntyy patonkikassia kantava kulkija. Sitten toinen, lopulta kolmas. Kaikilla kiire lounasvalmisteluihin, jolloin Pariisi lopullisesti vaikenee. Sunnuntailounaan aikaan Pariisi on kaikkein tyhjimmillään. Elo palautuu iltaa kohden, kun ihmiset palaavat koteihinsa sieltä, missä ikinä viikonloppua olivatkaan viettämässä.

Maanantain äänet ovat aivan toiset. Kello seitsemältä on jo täysi kolina päällä, kun roska-autot, rekka- ja kuorma-autot kiiruhtavat täyttämään tehtäviään, ja alati hupenevia ruokakauppojen hyllyjä. Skootterien päninä on kiihkeää, torvet soivat ja jostakin avonaisesta ikkunasta astiat kilisevät.
Silloin on juuri oikea aika lähteä etsimään aukiolevaa leipomoa.( Nimittäin ne, jotka ovat auki sunnuntaina, ovat suljettuja maanantaina, ne jotka auki maanantaina, ovat suljettuja lauantaina, ne jotka ovat  auki sunnuntaina ja maanantaina, ovat suljettuja tiistaina jne. ) Minulle, ulkopaikkakuntalaiselle tämä on paljon helpompaa, kuin mitä paikallisille. Pariisilaiset ovat kehittäneet aivan omia polkujaan kulkevan logiikan siitä, mitä leipomoa kuuluu käyttää, ja minne ei pidä missään nimessä edes jalkaansa hivuttaa. Minä menen vain ensimmäiseen avonaiseen. Ulos kadulle astuessani se tuoksuu jo paistettu leipä tai voisarvi, sinne päin.

Nähdessäni ensimmäisen vastaantulevan, patonkia kantavan kansalaisen, tiedän olevani lähellä. Asutessani viileästä aamusta kaupasta sisään, humahtaa ylitseni kostea, voimakkaan viljainen tuoksu. Hyllyillä ei ole vielä mitään, mutta pyydän vienosti voisarvea. Takahuoneesta kannetaan tiskiin minua varten pellillinen vastapaistettuja leivonnaisia. Kaivan jo kolikoita lompakostani, kun myyjä kysyy, tuleeko mitään muuta. Salamana ohikiitävässä hetkessä näen mielessäni kaikki aiemmin nähneeni patkonkikansalaiset, ja päästän suustani asiaa tarkemmin edes ajattelematta: "Ja yksi patonki, kiitos". Kurkkaan koriin josta pitkulaiset leivät haetaan. Samalla näen takahuoneeseen, jossa jauhopölyinen mies nostelee rivakasti taikinapötkylöitä pellille ja paistumaan.

Ulos astuessani kuuma leipä polttaa kädessäni. Leivän lämpö kutsuu nuuhkaisemaan. Viljan täyteläinen aromi lähes nostattaa kyyneleet silmiini. Painelen rivakasti kahvinkeittoon. Hississä en voi enää vastustaa: puraisen lämpimän patongin päästä palan pois.  

Lämmintä patonkia ja kiukkuisenmakuista Camembertia: itkuhan siinä tulee!