PÄIVÄNI BANAANINA

Aamuaurinko herätti minut iloiseen yllätykseen: Olin nukkunut ihanan yön. Tassutellessani keittiöön aamukahvi mielessäni, tuli tyttäreni kietomaan kätensä kaulaani ja ilmoitti: "Äiti paistaa aamupalaksi banaania". Kahviajatukset hälvenivät ihmetyksen tieltä; mistä moinen ajatus oli tyttäreni päähän pälkähtänyt.

Hyvinnukuttu yö vaikutti kuitenkin senverran, että saatoin todeta pöydällä jökötävän kypsän banaanin. Niinpä pilkoin sen, ja valmistin pettämättömän helpon paistotaikinan: Kulhon pohjalle kaadetaan haluttu määrä jauhoja. Jauhot kostutetaan vedellä senverran, että saadaan löysä, vatkattua kermaa muistuttava seos. Banaaniviipaleet kastetaan seokseen, ja "a vot": ei muuta kuin pannulle kuumaan öljyyn paistumaan. Isokokoisesta banaanista riittää paistettuna kahdelle. Banaani mahtuu pannulle paistumaan kokonaisuudessaan, joten valmistaminen käy käden käänteessä. Erinomaiselta banaanin kanssa maistuu mm. vanniljajäätelö, jota tyttäreni sai omituisen pyyntönsä johdosta sitäkin tänä harvinaisen kauniina kesäaamuna aamupalakseen.



 

PAPRIKA-AATELIA

Väri voi olla erittäin pätevä syy ruoanvalmistuksen innokkeeksi. Paprika on juuri sellainen kasvis, josta on helppo lähteä valmistamaan ruokaa juuri sen hienojen värisävyjen vuoksi.

Ohje muistui mieleeni portugalin ajaltani, vuosilta 2005-2009. Kasviskeittojen perinne on Portugalissa syvältä keskiajalta juurensa juontava. T.s. kasvikset muodostavat pohjan, energia saadaan leipäkannikasta ja oliiviöljystä. Tämä paprikakeitto valmistetaan hieman samalla periaatteella, kuin ranskalainen sipulikeitto: Valmiiseen keittoon lisätään paahdettua leipää. Mutta palataanpa keiton valmistuksen alkuosaan. Paprikat on nimittäin kuorittava. Muuten makoisan kasviksen kuori tekee keitosta kitkerän. Helpointa kuoresta on päästä eroon grillaamalla paprikat kokonaisina ulkogrillissä. Uunin grillivastoukset käyvät tosin yhtälailla. Sitten ohuenohuet kuoret irrotetaan vielä mahdollisimman lämpimästä paprikasta pienen veitsen avulla.
Keitto käy alkukeittona juhlavallekin aterialle, tai esim. rapujuhlien lomassa tarjottavaksi.

KESÄINEN PAPRIKAKEITTO neljälle:

Tarvitaan.
4-6 eriväristä, kaltattua paprikaa
1-2 uutta sipulia
2 kaltattua tomaattia
3 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Tarjoiluun:
viipaloitua hiivaleipää
valkosipulinkynsi
kermajuustoa

Kuullota pilkotut sipulit öljyssä. Lisää kuutioitu paprikanliha ja anna hautua hetki. Lisää tomaaatit ja peitä seos vedellä. Anna hautua 15 minuttia. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lorauta valmiiseen keittoon senverran oliiviöljyä kun luonto antaa periksi. Kypsentämätön oliiviöljy kun antaa portugalilaisen perimätiedon mukaan liemelle pehmeyttä ja sävyjä eri tavoin kuin kuumennettu öljy.

 Paista leipäviipaleet oliiviöljyssä tai paahda leivänpaahtimessa. Hiero viipaleet sitten valkosipulinkynnellä. Aseta yksi leipäviipale kunkin keittolautasen pohjalle. Voit lisätä halutessasi myös pari viipaletta kermajuustoa. Kauho päälle keittoa ja tarjoile. Nautitaan mahdollisimman pian.

METSÄN PARHAAT MAUT

Kesän parhaat maut ovat tässä ja nyt: Metsä tarjoilee runsaskätisesti aarteitaan, ja availevat tuoreiden aromien uudent ulottuvuudet.

Aamulla leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, ja koko aamupäivän ja lounaaksikin maistui vain se piiras. Vielä nytkin, kun siirrän kuvia koneelle, tekee mieleni mennä hipsimään jääkaapille, missä pari palaa odottaa kiltisti huomista aamukahvia.


Mustikkapiirakan vaatimukset tulivat tälläkertaa perheraadilta, ja ne olivat: Piiraassa on oltava ristikko päällä, eikä mustikoissa saa pinnata. Toisin sanoen niitä tulee olla selvästi enemmän kuin taikinaa.

Näiden kahden vaatimuksen voimin tein pullataikinan, (vaikka taikinastakin oli kädenvääntöä, siis siitä, mihin taikinaan piiras tehdään). Ohje on muuten klassinen, mutta poikkeuksen tekee perunajauhon puuttuminen, sekä orvokkisokeri, jota ripottelin ristikon pinnalle. Perunajauhon poisjättäminen on melkoinen riski. Ajatuksenani oli kuitenkin saada aikaan piiras, joka on erittäin mehevä. Tuloksena muutama keskipala oli niin kostea, että se piti nauttia lusikan avulla. Kaikenkaikkiaan marjojen aromi oli piiraassa ihana autenttinen, kun siitä puuttui perunajauhon mukanaan tuoma, jollakin tapaa jauhoinen koostumus.

MEHEVÄ MUSTIKKAPIIRAKKA (hyvin riittoisa)
Tarvitaan:
2,5 dl kädenlämpöistä maitoa
1/2 pkt tuorehiivaa
 ripaus kardemummaa
1/2 tl suolaa
1 dl sokeria
1 kananmuna
vehnäjauhoja
50 gr sulaa voita

Pinnalle: 1-1,5 litraa mustikoita
2-3 dl hillosokeria
munaa voiteluun

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, suola ja muna ja sekoita. Sekoita mukaan jauhoja senverran, että saat vaivattua siihen sitkon, joka irtoaa käsistä. Laita jauhoja kuitenkin mielummin hieman liian vähän kuin paljon. Vaivaa käsin noin kymmenen minuutin ajan, koneella aikaa kuluu vähemmän. Lisää vaivaamisen loppuvaiheessa sula, hieman jäähtynyt rasva. Peitä liinalla ja anna kohota vedottomassa paikassa noin tunti.
Esilämmitä uuni 180 asteeseen.

Levittele taikinasta 3/4 pellille leivinpaperin päälle. Hiero jäljellejäävä taikina kämmenten välissä ohuiksi nauhoiksi koristelua varten. Kaada ja levittele peratut mustikat tasaisesti taikinan päälle. Voit painella niitä kevyesti alaspäin. Nostele koristeristikot paikalleen ja voitele munalla. Ripottele pinnalle reilusti sokeria ja paista uunin alatasossa, kunnes pohjakin saa kauniin, kullanruskean värin. Ripottele uunista nostetulle piiraalle vielä hieman hienoa sokeria ja anna piiraan jäähtyä /vetäytyä täysin.


SIENESTÄJÄN LEIKE
No sitten illalla alkoi ajatus jostakin muusta kuin mustikkapiiraasta tuntua jo houkuttelevalta. Kultainen mieheni oli löytänyt mustikoiden lisäksi paarmojen kiusatessa myös pikkiriikkisiä uusia kanttarelleja ja pari orakasta. Paiston sisäfilepihvit runsaassa oliiviöljyssä. Nostin pihvit syrjään, ja paistoin samassa, lihan maustamassa öljyssä uuden sipulin ja runsaat pari kourallista pikkusieniä. päälle ruokalusikallinen ranskankermaa, ja voi kuinka herkulliselta yhdistelmä maistuikaan! Sienistä tuli juuri senverran nestettä, että yhdessä öljyn ja ranskankerman kanssa muodostui juuri senverran kastiketta, että pihviä sai erinomaisen päällystakin.

TYYLIPUHDASTA JA VAALEASÄVYISTÄ

Tyylipuhdasta...

mm.Rizenhoffin keräilylaseja saa tätänykyä mm. Kodin Ykkösestä ja Stockmannilta.

Esimmäiset kokemukseni tyyliteltyihin samppanjalaseihin juontavat juurensa... mitä ihmettä, liki kymmenen vuoden taakse, Luxembourgiin. Sain ensimmäiset keräilylasit 30-vuotislahjaksi. Väliin mahtuu ainakin kaksi romaanillista ihmiselämää, mutta lasit ovat säilyneet mukanani. Materian ehdottomasti paras puoli on se, että joskus se kestää pidempään kuin ihmiselämä. Sinällään, materalla ei ole muuta arvoa kuin mitäå sille annamme. Mutta toisinaan se voi tuoda jo keskuudesta poistuneen läheisen tai hetken muiston takaisin luoksemme...

Kun kymmenen vuotta sitten juhlin riehakkaasti 30-vuotispäiviäni, oli tarjolla nimikoituja  Jeroboam-pulloja samppanjaa, oli meksikolaiset bileet, puheita, musiikkia, laulua, oli opastettu kierros linnan puutarhaan ja yöllistä säkkipillimusiikkia kynttilän valossa. Hiki oikein nousee pintaan, kun ajattelen, että ensikeväisten nelikymppisten pitäisi vetää vertoja noille skaboille...

Sittemmin tyyliteltyjä samppanjalaseja on kertynyt kaappiin kohtalainen kokoelma. Jokaisella uudella laisilla on oma historiansa.

Minusta on tärkeää, että meitä ympäröivillä esineillä on jokin henkilökohtainen merkitys. Muuten ne ovat pelkkää roinaa, josta olisi suotava päästä eroon mitä pikimmin. Tämän vuoksi uskallankin mainostaa rakkaille lukijoilleni keräilylaseja iloisen elämän linnakkeina. Merkit eletystä elämästä antavat arvoa paitsi menneelle, myös nykyiselle!

...ja vaaleaa:

Ai niin, helteen ja ukkosen poltteessa mitä ihanin iltapala, oli raastetusta kotimaisesta uudesta kukkakkaalista ja parmesaanista valmistettu salaatti. Lisäksi ei tarvita kuin loraus oliiviöljyä. Halutessa salaatin voi ryydittää oliiveilla, sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla, oman maun mukaan. Tarjoa alkupalana viherän salaatin sijaan. Nauti valmistamisen jälkeen mahdollisimman pian.

KESÄ VIERAISILLA

Tervetuloa, kesä, Tervetuloa!!



Käy peremmälle, tee olosi kotoiseksi. Viiyä voi yli yön, kernaasti ensi viikkoonkin!


 Kun kesä on käymässä, aikaa ei keittiössä kannata tuhlata hetkeäkään. Ulos vain, minne tahansa, parvekkeelle, terassille, luontoon, uima-altaalle tai joenmutkaan, pian, ennenkuin vieras jälleen palaa etelään.

Otin kauan kaivatun kesävieraan vastaan parvekkeellamme. Helteen seurana maistuvat viileät naposteltavat. Muistelin kauan sitten Turkissa viettämääni iltapäivää, jossa helteellä minulle tarjottiin meloonia feta-tyyppisen vuohenjuuston kera, oliiveja ja pehmeää, valkoista leipää. Tuona helteisenä hetkenä en olisi voinut kuvitella mitään sen sopivampaa tai maistuvampaa virvoketta.

Kypsän vesimeloonin ja tuoreen feta-juuston liitton on taivaallinen kuin ensisuudelma. Pirkka-feta valittiin taannoin HS-raadissa markkinoiden parhaaksi. Muukin käy, kunhan ei haksahda muovisiin "kevyt"-juustoihin.

Juomana maistuu sitruunalla ryyditetty kivennäisevesi. Jos alkoholia tekee mieli, kannattaa sekin lantrata pikemmin kuin humaltua, onhan kesähetki on liian lyhyt viettää sumentunein aistein.

Auringon laskiessa voi toki kokeilla vaikkapa venetsialaista Spriziä tai punaista colaviini-coktailia: Täytä lasi ensin jääkuutioilla. Kaada se sitten puolilleen kevyttä punaviiniä, ja täytä toinen mokoma cola-juomalla, sitruunalohkoa unohtamatta. Mittasuhteita voi kernaasti vaihdella oman maun mukaan.

PIIRASMEDITATIOTA

                                    "Elämän tilkkutäkki on pienillä nautinnoilla kokoon kursittu"

Kotimaiset flavinoidit ovat täällä taas! Ensimmäisistä mustikoista saa tosin kaupoissa maksaa niin huikeita summia, että selkäpiitä karsii. jos taas mielii pöheikköön saa marjaa ilmaiseksi, ja selkäpiitä karsii korkeintaan paarmat tai satunnainen karhu.

Miltei kaikki perinteiset ohjeet ovat aivan yhtä ihania, mutta uusilla tavoillakin marjoista saa makoisuudellaan hätkähdyttäviä herkkuja. Oikein hyvän piiraan äärellä huolet kaikkoavat ja aika häviää. Silmänräpäyksessä unohtaa olevansa sadannella dietillään ja muuttuu hetkestä iloitsevaksi lapseksi jälleen. Omatuntokin kolkuttelee lopulta vähemmän, koska me kaikki tiedämme, kuinka lyhyt Suomen kesä on. Ja nyt kun kerrakin saa tuorreita mustikoita ja siitä tehtyä piirasta, voi loputkin itsesyytökset hyvällä syyllä ravistaa yltään kuin hanhi joka ravistaa vesipisarat niskastaan.

 TARTE TATIN AUX MYRTILLES- MUSTIKKAKEIKAUSKAKKU

Tarvitaan:
3 munaa
2 dl sokeria

1, 5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
75 g sulaa voita

3 dl mustikoita

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään vaniljasokeri, leivinjauhe ja jauhot. Siivilöi jauhot muna-sokeriseokseen varovasti käännellen. Kaada mustikat kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle pari ruokalusikallista sokeria. Kaada marjojen päälle tasaisesti taikina. Kaada sula rasva taikinan päälle. Paista 180 asteisen uunin keskiosassa noin 25 minuttia, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa kun sillä kokeilee kakun keskiosaa. Anna jäähtyä haaleaksi ennen kumoamista tarjoilulautaselle. Tarjoa haaleana tai kylmänä kahvin tai minkä tahansa muun maistuvan juoman kera.  

BASILIKAKUU

Tähän aikaan vuodesta on aika siirtää kesän elinvoima talvivarastoihin; niin purkkeihin kuin suoraan elimistöön. On uuden sadon juuresta, kasvista ja mansikkaa, vain mielikuvitus ja makunystyrät ovat eri yhdistelmien rajana.

Basilika katselee yöllistä kuuta.

Basilika on eräs niitä herkkuja, joiden avulla on helppo tuntea itsensä mestarilliseksi monella tapaa. Aloitetaanpa viljelystä: Tarvitaan vai banaali kaupan basilika ruukussa, hieman suurempi kasvatusruukku ja multaa sekä aurinkoinen ikkunalauta. Basilika on tosi kiitollinen päästessään eroon kaupan muoviruukusta, josta juuret rönsyilevät ulos kuin hengen hädässä. Palkkioksi kunnon mullasta se sinkoaa pian kohti taivasta kuin raketti. Ja ah mikä autuus ovatkaan itse vaalimansa basilikan lehdistä valmistetut herkut, kuten esimerkiksi pesto.

 Minä olen syönyt pestoa niin paljon , että voisi jo kuvitella sen alkavan jossakin vaiheessa alkavan tökkiä. Mutta ei, ainoo mikä mieltäni tökkii, ovat talven pitkät kuukaudet nenä valjuissa valmispestopurkeissa. Ei niin, etteikö pestoa talvellakin voisi valmistaa. Nuukuuden takapiru se vain kuiskii säästämään tuorepeston valmistamisen kesäkuukausille.  Mutta nyt takapiru on hiirehhiljaa, ja pestoa valmistetaan kustannuksista huolimatta. Niinpä nautinkin pestoa kaiken mahdollisen kanssa. Loput lusikoidaan suoraan purkista ja viimeisistä rippeistä käydään kauhea taistelu. Minkä kaiken kanssa pesto sitten oikein käy, kuulen lukijan hämmästelevän. Jos jätetään luvuista perinteiset pastat ja brushetat, käy tuorepesto mm. grillatun lihan tai kalan päälle. Sitä voidaan myös helposti muunnella läsnäolevien raaka-aineiden mukaan.

Perusohjeeni on kulho puolillaan basilikalehtiä, parisataa grammaa raastettua italialaista juustoa, joista ainakin puolet parmesaania, kourallinen pinjansiemeniä (tai muuta pähkinää, jos pinjansiemenet ovat päässeet loppumaan) kernaasti kaksi murskattua valkosipulinkynttä, ripaus sitruunamehua, sekä tarpeen mukaan suolaa ja mustapippuria. Ja tietenkin erinomaista oliiviöljyä niin paljon että seos on notkeaa.

PESTON AIKA!

MUUTAMIA PESTOVINKKEJÄ:

- Tiputa pestoainesten sekaan puolikkaan sitruunan mehu; näin pestosi säilyy ihastuttavan, raikkaan vihreänä läpi tarjoilun.

- Juustoja voi käyttää monenmoisia, kunhan parmeggiano säilyy yhtenä niistä. kokeile muita italialaisia kovia juustoja kuten "Pecorinoa",  gruyereä tai muuta voimakasta rasvaista j akovaa juustolajiketta.

-Vaihtele eri pähkinöitä pinjansiementen sijaan tai lisäksi.

-Pestosta saat ranskalaisversiota, "Pistouta" jauhamalla joukkoon 1-2 anjovisfilettä ja kaltatun tomaatin hedelmälihan. Laiska kokki survoo joukkoon koko tomaatin.



HIENO PESTO-KURPITSAKASTIKE PASTALLE:
Kahdelle tarvitaan:

150 gr pastaa
1 karkeaksi raastettu kesäkurpitsa
1/2 dl pestoa hauduttamiseen
1/2 dl pestoa pinnalle.

Paista kesäkurpitsaa kevyesti pannulla pestossa kunnes siitä ei enää erity nestettä. Aikaa tähän kuluu viitisen minuttia. Keitä samaan aikaan pasta paketin ohjeen mukaan ja valuta se. Lisää kesäkurpitsapaistos sekä loput pestosta. Tarjoa välittömästi.

pesto-halloum-paistos:

Valtavan hyvä yhdistelmä herkkua- ja seurusteluruokaa on tämä pesto-halloum-paistos.

Viipaloi halloumjuusto ohuiksi viipaleiksi, ja liota sitä hetki vedessä, että suolaisuus hieman häviää. Mikäli pidät suolan mausta, liotus ei ole välttämätön. Huuhtele ja kuivaa viipaleet. Sekoita joukkoon pari ruokalusikallista kotitekoista pestoa, ja anna marinoitua kymmenisen minuttia. Paista seos pannulla, kunnes pestoviipaleet ruskistuvat kauniisti. Pannulle mahdollisesti kerääntyvän ylimääräisen öljyn voi kaataa vaikkapa salaattikkastikkeen mausteeksi.

 Tarjoa alkupalana siten, että kukin ruokailija voi nostella palaset suoraan suuhunsa esim. coktailtikkujen avulla. Yhdestä halloum-paketista herkuttelee noin kaksi henkeä.

Juomaksi sopii erittäin kylmänä tarjoiltava Kir-coktail tai lievästi makeahko valkoviini.



Pestomarinoidun, paistetun halloumin kera maistuu kesänkukkea tomaatti ja tuore basilika.