TYYLIPUHDASTA JA VAALEASÄVYISTÄ

Tyylipuhdasta...

mm.Rizenhoffin keräilylaseja saa tätänykyä mm. Kodin Ykkösestä ja Stockmannilta.

Esimmäiset kokemukseni tyyliteltyihin samppanjalaseihin juontavat juurensa... mitä ihmettä, liki kymmenen vuoden taakse, Luxembourgiin. Sain ensimmäiset keräilylasit 30-vuotislahjaksi. Väliin mahtuu ainakin kaksi romaanillista ihmiselämää, mutta lasit ovat säilyneet mukanani. Materian ehdottomasti paras puoli on se, että joskus se kestää pidempään kuin ihmiselämä. Sinällään, materalla ei ole muuta arvoa kuin mitäå sille annamme. Mutta toisinaan se voi tuoda jo keskuudesta poistuneen läheisen tai hetken muiston takaisin luoksemme...

Kun kymmenen vuotta sitten juhlin riehakkaasti 30-vuotispäiviäni, oli tarjolla nimikoituja  Jeroboam-pulloja samppanjaa, oli meksikolaiset bileet, puheita, musiikkia, laulua, oli opastettu kierros linnan puutarhaan ja yöllistä säkkipillimusiikkia kynttilän valossa. Hiki oikein nousee pintaan, kun ajattelen, että ensikeväisten nelikymppisten pitäisi vetää vertoja noille skaboille...

Sittemmin tyyliteltyjä samppanjalaseja on kertynyt kaappiin kohtalainen kokoelma. Jokaisella uudella laisilla on oma historiansa.

Minusta on tärkeää, että meitä ympäröivillä esineillä on jokin henkilökohtainen merkitys. Muuten ne ovat pelkkää roinaa, josta olisi suotava päästä eroon mitä pikimmin. Tämän vuoksi uskallankin mainostaa rakkaille lukijoilleni keräilylaseja iloisen elämän linnakkeina. Merkit eletystä elämästä antavat arvoa paitsi menneelle, myös nykyiselle!

...ja vaaleaa:

Ai niin, helteen ja ukkosen poltteessa mitä ihanin iltapala, oli raastetusta kotimaisesta uudesta kukkakkaalista ja parmesaanista valmistettu salaatti. Lisäksi ei tarvita kuin loraus oliiviöljyä. Halutessa salaatin voi ryydittää oliiveilla, sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla, oman maun mukaan. Tarjoa alkupalana viherän salaatin sijaan. Nauti valmistamisen jälkeen mahdollisimman pian.

KESÄ VIERAISILLA

Tervetuloa, kesä, Tervetuloa!!



Käy peremmälle, tee olosi kotoiseksi. Viiyä voi yli yön, kernaasti ensi viikkoonkin!


 Kun kesä on käymässä, aikaa ei keittiössä kannata tuhlata hetkeäkään. Ulos vain, minne tahansa, parvekkeelle, terassille, luontoon, uima-altaalle tai joenmutkaan, pian, ennenkuin vieras jälleen palaa etelään.

Otin kauan kaivatun kesävieraan vastaan parvekkeellamme. Helteen seurana maistuvat viileät naposteltavat. Muistelin kauan sitten Turkissa viettämääni iltapäivää, jossa helteellä minulle tarjottiin meloonia feta-tyyppisen vuohenjuuston kera, oliiveja ja pehmeää, valkoista leipää. Tuona helteisenä hetkenä en olisi voinut kuvitella mitään sen sopivampaa tai maistuvampaa virvoketta.

Kypsän vesimeloonin ja tuoreen feta-juuston liitton on taivaallinen kuin ensisuudelma. Pirkka-feta valittiin taannoin HS-raadissa markkinoiden parhaaksi. Muukin käy, kunhan ei haksahda muovisiin "kevyt"-juustoihin.

Juomana maistuu sitruunalla ryyditetty kivennäisevesi. Jos alkoholia tekee mieli, kannattaa sekin lantrata pikemmin kuin humaltua, onhan kesähetki on liian lyhyt viettää sumentunein aistein.

Auringon laskiessa voi toki kokeilla vaikkapa venetsialaista Spriziä tai punaista colaviini-coktailia: Täytä lasi ensin jääkuutioilla. Kaada se sitten puolilleen kevyttä punaviiniä, ja täytä toinen mokoma cola-juomalla, sitruunalohkoa unohtamatta. Mittasuhteita voi kernaasti vaihdella oman maun mukaan.

PIIRASMEDITATIOTA

                                    "Elämän tilkkutäkki on pienillä nautinnoilla kokoon kursittu"

Kotimaiset flavinoidit ovat täällä taas! Ensimmäisistä mustikoista saa tosin kaupoissa maksaa niin huikeita summia, että selkäpiitä karsii. jos taas mielii pöheikköön saa marjaa ilmaiseksi, ja selkäpiitä karsii korkeintaan paarmat tai satunnainen karhu.

Miltei kaikki perinteiset ohjeet ovat aivan yhtä ihania, mutta uusilla tavoillakin marjoista saa makoisuudellaan hätkähdyttäviä herkkuja. Oikein hyvän piiraan äärellä huolet kaikkoavat ja aika häviää. Silmänräpäyksessä unohtaa olevansa sadannella dietillään ja muuttuu hetkestä iloitsevaksi lapseksi jälleen. Omatuntokin kolkuttelee lopulta vähemmän, koska me kaikki tiedämme, kuinka lyhyt Suomen kesä on. Ja nyt kun kerrakin saa tuorreita mustikoita ja siitä tehtyä piirasta, voi loputkin itsesyytökset hyvällä syyllä ravistaa yltään kuin hanhi joka ravistaa vesipisarat niskastaan.

 TARTE TATIN AUX MYRTILLES- MUSTIKKAKEIKAUSKAKKU

Tarvitaan:
3 munaa
2 dl sokeria

1, 5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
75 g sulaa voita

3 dl mustikoita

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään vaniljasokeri, leivinjauhe ja jauhot. Siivilöi jauhot muna-sokeriseokseen varovasti käännellen. Kaada mustikat kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle pari ruokalusikallista sokeria. Kaada marjojen päälle tasaisesti taikina. Kaada sula rasva taikinan päälle. Paista 180 asteisen uunin keskiosassa noin 25 minuttia, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa kun sillä kokeilee kakun keskiosaa. Anna jäähtyä haaleaksi ennen kumoamista tarjoilulautaselle. Tarjoa haaleana tai kylmänä kahvin tai minkä tahansa muun maistuvan juoman kera.  

BASILIKAKUU

Tähän aikaan vuodesta on aika siirtää kesän elinvoima talvivarastoihin; niin purkkeihin kuin suoraan elimistöön. On uuden sadon juuresta, kasvista ja mansikkaa, vain mielikuvitus ja makunystyrät ovat eri yhdistelmien rajana.

Basilika katselee yöllistä kuuta.

Basilika on eräs niitä herkkuja, joiden avulla on helppo tuntea itsensä mestarilliseksi monella tapaa. Aloitetaanpa viljelystä: Tarvitaan vai banaali kaupan basilika ruukussa, hieman suurempi kasvatusruukku ja multaa sekä aurinkoinen ikkunalauta. Basilika on tosi kiitollinen päästessään eroon kaupan muoviruukusta, josta juuret rönsyilevät ulos kuin hengen hädässä. Palkkioksi kunnon mullasta se sinkoaa pian kohti taivasta kuin raketti. Ja ah mikä autuus ovatkaan itse vaalimansa basilikan lehdistä valmistetut herkut, kuten esimerkiksi pesto.

 Minä olen syönyt pestoa niin paljon , että voisi jo kuvitella sen alkavan jossakin vaiheessa alkavan tökkiä. Mutta ei, ainoo mikä mieltäni tökkii, ovat talven pitkät kuukaudet nenä valjuissa valmispestopurkeissa. Ei niin, etteikö pestoa talvellakin voisi valmistaa. Nuukuuden takapiru se vain kuiskii säästämään tuorepeston valmistamisen kesäkuukausille.  Mutta nyt takapiru on hiirehhiljaa, ja pestoa valmistetaan kustannuksista huolimatta. Niinpä nautinkin pestoa kaiken mahdollisen kanssa. Loput lusikoidaan suoraan purkista ja viimeisistä rippeistä käydään kauhea taistelu. Minkä kaiken kanssa pesto sitten oikein käy, kuulen lukijan hämmästelevän. Jos jätetään luvuista perinteiset pastat ja brushetat, käy tuorepesto mm. grillatun lihan tai kalan päälle. Sitä voidaan myös helposti muunnella läsnäolevien raaka-aineiden mukaan.

Perusohjeeni on kulho puolillaan basilikalehtiä, parisataa grammaa raastettua italialaista juustoa, joista ainakin puolet parmesaania, kourallinen pinjansiemeniä (tai muuta pähkinää, jos pinjansiemenet ovat päässeet loppumaan) kernaasti kaksi murskattua valkosipulinkynttä, ripaus sitruunamehua, sekä tarpeen mukaan suolaa ja mustapippuria. Ja tietenkin erinomaista oliiviöljyä niin paljon että seos on notkeaa.

PESTON AIKA!

MUUTAMIA PESTOVINKKEJÄ:

- Tiputa pestoainesten sekaan puolikkaan sitruunan mehu; näin pestosi säilyy ihastuttavan, raikkaan vihreänä läpi tarjoilun.

- Juustoja voi käyttää monenmoisia, kunhan parmeggiano säilyy yhtenä niistä. kokeile muita italialaisia kovia juustoja kuten "Pecorinoa",  gruyereä tai muuta voimakasta rasvaista j akovaa juustolajiketta.

-Vaihtele eri pähkinöitä pinjansiementen sijaan tai lisäksi.

-Pestosta saat ranskalaisversiota, "Pistouta" jauhamalla joukkoon 1-2 anjovisfilettä ja kaltatun tomaatin hedelmälihan. Laiska kokki survoo joukkoon koko tomaatin.



HIENO PESTO-KURPITSAKASTIKE PASTALLE:
Kahdelle tarvitaan:

150 gr pastaa
1 karkeaksi raastettu kesäkurpitsa
1/2 dl pestoa hauduttamiseen
1/2 dl pestoa pinnalle.

Paista kesäkurpitsaa kevyesti pannulla pestossa kunnes siitä ei enää erity nestettä. Aikaa tähän kuluu viitisen minuttia. Keitä samaan aikaan pasta paketin ohjeen mukaan ja valuta se. Lisää kesäkurpitsapaistos sekä loput pestosta. Tarjoa välittömästi.

pesto-halloum-paistos:

Valtavan hyvä yhdistelmä herkkua- ja seurusteluruokaa on tämä pesto-halloum-paistos.

Viipaloi halloumjuusto ohuiksi viipaleiksi, ja liota sitä hetki vedessä, että suolaisuus hieman häviää. Mikäli pidät suolan mausta, liotus ei ole välttämätön. Huuhtele ja kuivaa viipaleet. Sekoita joukkoon pari ruokalusikallista kotitekoista pestoa, ja anna marinoitua kymmenisen minuttia. Paista seos pannulla, kunnes pestoviipaleet ruskistuvat kauniisti. Pannulle mahdollisesti kerääntyvän ylimääräisen öljyn voi kaataa vaikkapa salaattikkastikkeen mausteeksi.

 Tarjoa alkupalana siten, että kukin ruokailija voi nostella palaset suoraan suuhunsa esim. coktailtikkujen avulla. Yhdestä halloum-paketista herkuttelee noin kaksi henkeä.

Juomaksi sopii erittäin kylmänä tarjoiltava Kir-coktail tai lievästi makeahko valkoviini.



Pestomarinoidun, paistetun halloumin kera maistuu kesänkukkea tomaatti ja tuore basilika.



PIZZAKUMMAJAISET

Kesä on nielaissut minut mukanaan erilaisiin, nimeltämainitsemattomiin projekteihin. En kuitenkaan malta olla jakamatta kanssanne kesän synnyttämää aihetta parilla rivillä:

Etanapizza sisältää erittäin runsaasti valkosipulia ja niukasti persiljahakkelusta, tomaattikastiketta, mozzarellajuustoa ja parisenkymmentä etanaa.

Kesään kuuluvat monet uudet maut kun vieraat kunnat tulevat tutuksi tai aikaa löytyy uuden kokeilemiselle. Ihmeellisin tämän kesän kokemuksistani - so far- lienee etanapizza, johon törmäsin taannoisella Ranskanreissullani etanatuotannon keskiössä Burgundiassa. Mieheni mielestä se vetää vertoja kotimaiselle erikoisuudelle, nakkipizzalle, johon hän pääkaupunkiseudulla pääsi tutustumaan. Samaan syssyyn voisi lisätä sen kasvispizzan, jota Tampereella muistan nauttineeni. Siinä asiakas löytää pizzastaan raastettua porkkanaa ja soijakastiketta. En voi susositella kokemusta kenellekään.

Onko rakkailla lukijoillani erinomaisia pizzeriakokemuksia Suomesta tai Euroopasta?

Elämäni parhaan pizzan (joka oli muuten Frutti di Maren) muistelen syöneeni, en Italiassa, vaikka sielläkin niitä olen päässyt nauttimaan, vaan Pariisin hienostoesikaupunkialueella "Neuillyssä" jo yli kymmenen vuotta sitten. Jätimme pizzeriassakäynnin, koska mieheni mielestä tarjoilijat kävivät liian tuttavallisiksi. Ravintolan voisi periaatteessa etsiä jälleen käsiinsä, koska tässä ajassa tarjoilijatkin ovat mahdollisesti jo vaihtuneet. Tai ainakin voisi tarkistaa, ovatko he edelleen yhtä liian tuttavallisia kuin ennen.

Koska diettiuskonnosta puhuminen on kohdallaa aina ja kaikkialla, aion ilahduttaa mm.karppi-intoisia jakamalla heidän kanssaan päivän aiheeseen sopivan ohjeen. Se tosin joutaa samaan kategoriaan etanapizzan, nakkipizzan- ja porkkanaraastepizzan kera siinä mielessä, että sanan "pizza" voisi kaikissa tapauksissa pudottaa pois. Mutta jotenkin hatarasti liikutaan siis tavalla tai toisella pizza-ajatuksen ympärillä.

PIZZAPANNU:

Mikä on lempipizzasi? Onko se Frutti di Mare, vai kinkku-salami-herkkusieni-oliivi-tuplatriplajuusto? Periaatteessahan kaikki edellämainitut täytteet käyvät vehnänkarttajille mainiosti, kun ei ole sitä pohjaa! Ohje sopii myös sellaiselle, joka ei jaksa tai ehdi valmistaa pohjaa, tai sellaiselle, joka haluaa nostella täytteet vaikkapa muuten hyvän, tuoreen leivän päälle.
Kokoa kaikki suosikkipizzasi ainekset teflonpinnoitetulle paistinpannulle ja lämmitä hiljaisella tulella, kunnes raaka-aineiden kyspyysaste on haluamasi. Kääntele aineksia tarvittaessa Lorauta loppuvaiheessa päälle tomaattikastike oreganoa unohtmatta! Nauti runsaan ja makoisan salaatin sekä valitsemasi juoman sekä erinomaisen seuran kera.

VOISARVEN MORFOLOGIA

Voi tuntua kaukaa haetulta väittää, että syy matkata yli tuhat kilometriä yhteen suuntaan olisi aamupala laadukkaan voisarven kera. Kun paikan päälle lopulta pääsee, ei kysymys kuitenkaan ole niin omituinen. Voisarvi on nimittäin paljon enemmän, kuin aamiaisleipä, se on Rituaali. Ensinnäkin, ei ole laisinkaan yhdentekevää, minkälaisesta paikasta voisarvensa hankkii. Päästessämme lomaosoitteeseemme, käännyimme täysin tyytyväisinä ensimmäisen vastaantulevan kauppiaan puoleen ja ne maistuivat mainioilta. Kunnes sitten eräänä päivänä niitä ei enää ollutkaan. Kysellessämme syytä, vastasi kauppias, ettei hän nyt niin hölmö ole, että lähtisi kilpailemaan kulmakunnan paakarin kanssa, nyt kun tämä jälleen aukaisi ovensa. Ja totta tosiaan, paakarissa vierailtuamme ymmärsimme, kuinka hyvästä saa vielä parempaa.

Leipomon nurkka oli aamuisin täynnä metrin halkoja. Päivän kuluessa halkopino väheni samaa tahtia kun leipää paistui, ja lämpötila nousi. Miehet huhkivat takahuoneessa hihattomissa valkoisissa paidoissa samalla kun paakarin puoliso myi vastaleivotut tuotteet.

Aloitetaanpa jauhoista. Ne ovat nimittäin ei vain ranskalaista, vaan peräti burgundilaista tuotantoa, siis lähipellolta. Toisekseen, voisarvia on käsiteltävä äärimmäisen varoen. Rapeasta ulkokuorestaan huolimatta vastapaistettu croissant on äärimmäisen helposti litistyvää sorttia, eikä kerran litistynyt pulla virkoa litteästä olomuodostaan enää laisinkaan. Tämä on tärkeää, kun ottaa huomioon että pahoin litistyneenä nauttiminen rajoittuu. Kullakin on tosin oma tapansa toimittaa tuoksuva, samanaiakasesti pehmeä ja rapea, kova ja kuohkea leivonnainen parempiin suihin.

Oheiset valokuvat otin paperipussin kyljestä, jonka syliin voisarvet aamuisin kiedottiin.

 Kuka halkaisee sarven kahtia, kuka kovertaa sisuksen päästä ulos, kuka makeuttaa suupalansa hillolla, kuka nauttii sellaisenaan. Minä kuorin rapean kerroksen aluksi ilman marmeladia, näin voin ja viljan makuyhdistelmä herahtaa parhaiten kielelle. Seuraavaksi vedän pehmeän sisuksen ulos keskeltä ja nautin niinikään sellaisenaan. Lopuksi jäävät pohja sekä päädyt, jotka maistuvat mielestäni parhaimmilta appelsiinimarmeladin kera.

Tämän rituaalin toimitamme hartaasti jok´ikinen aamu. Mutta tässä ei vielä kylliksi. Voisarvi kuuluu ranskalaistradition mukaan "viennoiserie"-leivonnaisten sarjaan yhdessä "pain au chocolat", "chausson au pomme" ja "pain au raisin"-leipien (tai pullien, riippuen tulkintatavasta) kanssa. Vaikka olemmekin omaksuneet voisarvet aamiaisrutiineihimme, kilpailevat nämä muut hyväkkäät joka aamu paremmuudestaan leipomon hyllyillä.  

Vaatiikin todellista luonnetta olla seuraamatta tyttäremme esimerkkiä, ja valita näitä eri vaihtoehtoja vuorotellen. Mutta ehei. Esimerkillistä luonteenlujuutta toinen toisillemme osoittaen tutkimme voisarven morfologian perusteellisesti aamu toisensa perään. Siinähän menisi aivan sekaisin, jos joutuisi joka aamu ratkaisemaan näin monimutkaisia pulmia. Niinpä tyydymme meditoimaan voisarvennauttimishetkistämme yksinkertaisesti hiljaisuuden vallitessa, ja kahvia ryystäessämme.

Vinkki: Parhaat voisarvet tunnistaa siitä, ettei niiden syöntiä kertakaikkiaan voi lopettaa, ennenkuin viimeinenkin murena on nautittu.

TULIAISLEIVONNAISIA

Palaan hetkeksi vielä tuohon sunnuntaiseen lounaaseen. Saadessaan kutsun sellaiselle lounaalle, jonka osapuolet tuntevat jo toisensa tavalla tai toisella, on täysin korrektia ehdottaa viedä tuliaisiksi jälkiruoka. Niissä tapauksissa jälkiruoka on luonnollisesti kakku tai torttu. Joko hyvälaatuinen ja ostettu, tai omatekoinen. Meidän tapauksessamme tuttavuus on monivuotinen. Ehdotin siis, että voisin tuoda omenapiiraan, suklaakakun tai clafoutin. Kuten kuvista ilmeni, valinta osui aprikoosiclafoutiin. Arvatenkin, koska Ranska aivan kylpee punaposkiaprikooseissa, nektariineissa ja persikoissa.

Hedelmäpannukakku Clafoutis on maailman helpoimpia onnistuttavia. Mittana käytetään kuppia tai lasia.

Hedelmäpannukakku clafoutista varten tarvitaan:

lasillinen munia (n. 3)
lasillinen sokeria
lasillinen maitoa
lasillinen jauhoja
puoli lasillista sulaa voita
ripaus vaniljasokeria
6-10 aprikoosia

Vatkaa munat ja sokeri, sulata rasva. Vatkaa joukkoon jauhot ja maito ja lopuksi rasva ja vaniljasokeri. Halkaise aprikoosit kahtia ja poista kivet. Voitele laakea torttuvuoka. Aseta aprikoosit halkaistu puoli alaspäin. Kaada päälle taikina. Paista 200 asteisen uunin keskitasossa puolisen tuntia, kunnes pohjakin alkaa saada väriä. Ripottele pinnalle sokeria heti kun clafoutis on kypsä. Tarjoile haaleana tai kylmänä.

Aprikoosien sijaan voi käyttää nektariineja, luumuja tai kirsikoita käsiteltynä ohjeen aprikoosien tapaan.