Kesäaurinko antaa ihanan sävyn aterialle kuin aterialle.
Nokkonen on tällä hetkellä kerrassaan mahtavimmillaan. Sen lehdet ovat hurjimmillaan kämmenenkokoisia, eikä puumainen ominaisuus pääse haittaamaan nyt vielä kun kukinnot eivät ole esillä. Nokkoskeiton- ja lettujen lisäksi nokkonen maistuu vaikkapa frikadellina. Maistele nokkosfrikadelleja uusien perunoiden ja heloposkitomaattien kera.
Tarvitaan:
400 g jauhelihaa (kokeile vaihteeksi kanaa tai vasikkaa)
200 g keitettyjä nokkosenversoja
1 muna
mustapippuria
1 raastettu sipuli
korppujauhoja
Hienonna ryöpätty nokkonen niin pieneksi kuin suinkin. Sekoita yhdessä munan, sipuliraasteen ja jauhelihan kera. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Muodosta taikinasta pihvejä. Leivitä pihvit korppujauhossa. Paista öljyssä pannulla kauniin ruskeiksi. Kun kaikki on paistettu, lisää frikadellit takaisin pannulle yhdessä keskenään sekoitetun kerman ja sinapin kera. Kuumenna kunnes liemi kuplii. Ripottele pinnalle juustoraaste ja tarjoile heti.
Ihana keltainen meri velloo jälleen niityillä. Eikä ainoastaan niityillä, vaan se on hiipinyt myös takapihoille ja teiden varteen. Eikä sille voi olla edes kauhean vihainen. Voikukka kun on miltei lääkekasvin arvoinen hyötykasvi. Nuoruudessani kaivoin ylös paksuja juuriakin, paahdoin niitä pannulla ja keitin samettiseksi keitoksi voikukkateemaisen aterian alkuun. Voikukat kukinnot maustavat siman erinomaisesti: kunhan muistat käyttää tuoreiden kukintojen ainoastaan keltaiset osat. Käytä viiteen litraan simaa noin litran verran kukintoja. Lisää ne nesteeseen samaan aikaan hiivan kanssa. Muista siivilöidä ennen pullotusta.
Vihreä tuo mukanaan karvautta. Voikukkasalaattia sekoittaessaan voi olla ylpeä omasta sitkeydestään: keskusruodit on syytä poistaa ja valita lehtiä, joiden tyvestä ei vielä pilkistä kukintoja: tämä vähentää lehtien karvautta niin ikään. Voikukan lehtiä olen valmistanut salaatiksi kesän läpeensä, kukinnoista huolimatta. Tällöin lehtiruodit on ehdottomasti poistettava. Parhaan lopputuloksen saa sekoittamalla voikukanlehtien joukkoon jotakin toista salaattilajiketta. Salaattikastike on myös tärkeää: parhaiten sopii ranskalainen, sinappipohjainen kastike, jota jatketaan punaviinietikalla tai sitruunalla, maustetaan suolalla ja pippurilla sekä murskatulla valkosipulinkynnellä, ja saostetaan lopuksi oliiviöljyllä.
Kokeile salaatin joukkoon fetajuustoa tai nauti ihan sinällään raikkaan kesäpäivän kunniaksi. Mitä kukintoihin tulee, niistä tulee myös erinomaista munakasta:
Perkaa puolesta litrasta kukintoja kaikki vihreä pois. Huuhtele kukinnot ja sekoita neljän, kvyesti vatkatun munan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, leikkaa joukkoon halutessasi ruohosipulia. Paista voissa kuumalla pannulla kunnes muna on melkein hyytynyttä. Raasta keskelle desinverran miedon makuista juustoa, ja taita munakas kahtia. Tarjoile vaikka... no voikukkasalaatin kera!
Siitä ei pääse yli eikä ympäri; Helsingissä on kesä. Eikä vain Helsingissä, mikäli sääkarttoja on uskominen. Yhtäkkiä kaikki kauan kaivattu on jälleen täällä: maukkaat, heloposkitomaatit, vihreänrouskeat kurkut ja hävyttömän makeat paprikat. Varhaisperunat hivuttautuvat torille ja kauppoihin, pääskyset viilettävät taivaalla ja pakastealtaat viilettävät jäätelöiden kirjoa. Ah. Mitä siis tekee viikon uuvuttama keskivertokansalainen? Haalii kaupasta herkkuja, joissa yhdistyvät kesän riemu, taloudellisuus ja omat makumieltymykset. Minä nappaan kaikki herkut jälleen kerran saman lautasen äärelle, ettei tarvitse koko iltaa juosta jääkaapilla. Näin tapakset ja salaatit yhdistyvät yhdeksi ateriaksi. Ateriaa voi jatkaa vaikkapa kylmillä lihapullilla ja sienisalaatilla, joko itsevalmistetulla tai valmiilla. Pääasia, että kaikki on valmiina pöydässä kun ateria alkaa. Näillä antimilla jaksaisi painella vaikka aamuun:
IHANASTI KERETTILÄINEN ILTAPALALAUTANEN:
Kahdelle tarvitaan:
4 helakanpunaista tomaattia
1 pkt mahdollisimman hyvää ilmakuivattua kinkkua, (esim.Parman tai Serranon)
1 pallo Mozzarellaa
kourallinen basilikalehtiä
oliiviöljyä
balsamicoa
suolaa pippuria
Asettele tomaatit, Mozzarellaviipaleet, kinkkuviipaleet ja revityt basilikalehdet suurelle lautaselle. Lorota pinnalle oliiviöljyä ja balsamicoa. Koristele mustapippurilla ja tarjoa alkupalana.
Lisäksi tarvitaan:
500 g lihapullia (kylmätkin käyvät)
100 g liotettuja suolasieniä
1 uuden sadon sipuli varsineen
1 prk ranskankermaa
1/2 dl majoneesia (myös valmis käy)
Hienonna huolellisesti kahdessa runsaassa vedessä liotetut sienet sekä sipuli. Sekoita kulhossa yhdessä ranskankerman ja majoneesin kera. Mausta halutessasi mustapippurilla. Tarjoa lihapullien lisänä.
Lapsille syntyy hyvä pika-ateria paahdetusta ruisleivästä, ketsupista ja viipaloiduista lihapullista. Leipää voi koristaa vaikkapa salaatinlehdillä, kurkku- tai tomaattiviipaleilla.
Jälkiruoaksi rasiallinen mansikoita (maistuvat hyvältä myös alkupalalautasen yhteydessä) sekä pullollinen oikein kylmää Prosecco-viiniä
Savusiika on selvästikin poissa muodista. Norjalaisesta lohesta löytyy kalatiskillä monenmoista apetta korkeampaan hintaan, verrattuna kotimaiseen, vanhaan kunnon savusiikaan. Se pistää oikein vihaksi. Ensin paasataan lähiruoan puolesta suut ja silmät täyteen, sitten mennään tukemaan Norjan kalatuotantoa ilmeisen hyvällä omallatunnolla. Puhun tietenkin lähinnä itsestäni. Seuraava ohje on verrattoman herkullinen ja tukee savusiian uutta tulemista keittiöihimme!
Kuvassa kaikki salaattiin vaadittavat ainekset.
Kahdelle tarvitset;
1 kokonaisen savusiian
5 keitettyä (uutta) perunaa
500 g keitettyä vihreää parsaa
100 g pekonia
2 dl turkkilaista jogurttia (tai kermaviiliä)
1/2 dl silputtua ruohosipulia
1 rkl makeaa sinappia
suolaa ja pippuria maun mukaan.
Kuori ja lohko keitetyt perunat. Perkaa siika suupaloiksi. Paista pekoni.Pilko keitetty parsa 1-2 cm suupaloiksi.
Sekoita kastiketta varten sinappi ja jogurtti. Mausta maun mukaan suolalla. Valkosipulin himokuluttaja ei taaskaan jätä käyttämättä tilaisuutta hyväkseen murskata joukkoon pientä kynttä. Sekoita joukkoon vielä ruohosipuli. Yhdistä kaikki ainekset ja tarjoa heti. Seurana kuluu rukiista leipää ja voita yllin kyllin.
Salaatti valmiina nautittavaksi, mm...
VINKKI: Saat mainiosti haalean/lämpimän salaatin, mikäli pilkot kasvvikset kuumina, ja lisäät samoin pekonin suoraan pannulta joukkoon. Tosi hyvää myös näin.
Tämä suomesta löytämäni Crottin on kalpea aavistus juuston moninaisista muodoista. Pitkulainen, saman alueen vuohenjuusto on nimeltään "Bouchon", korkki.
Palaan vuohenjuustoaineeseen "Crottin de Chavignol", josta viimekirjoituksessa mainitsin. Chaignol on pieni idyllinen kylä aivan Sancerren maailmakuulun viinialueen kupeessa. Itseasiassa Chavignolissa valmistetut viinit kuuluvat myös Sancerren viinialueeseen. Chavignolin juustot kuuluvat erottamattomasti Sancerren valkoviinin yhteyteen. Sancerren alueella valkoviinin kumppanina tarjoillaan juuri näitä vuohenjuustokakkaroita (crottin= kakkara). Juuston muoto on lieriömäinen, ja niitä löytyy tuorejuustosta pieneen ja kiviseen könttiin, jota ei saa edes nieltyä ilman viiniä.
Chavignolin keskuskatua
Matkatessani alueelle ensikertaa vuosikymmeniä sitten, muistan mainiosti ensikerran, jolloin juustoa maistoin. Olimme ostaneet tuota paikallista erikoisuutta ilman hajuakaan siitä, mitä tuleman pitää. Valmistin juustosta paistosta johon tuli ainakin haudutettua tomaatteja ja yrttejä sekä juustoa patongin kera. Ensi suupalan jälkeen tuumin: "ah, mikä ihanuus". Samaan aikaan kuulun vierestäni kommentin: "Tämä ei kyllä ole minun juttuni". Oivalsin tuolloin kuinka maailma jaetaan kahtia mieltymysten mukaan: Ruokailussa filosofian alku. Olen ollut vuohenjuuston lumoissa tuon ensipalan jälkeen.Tämänkertainenkin iltapala tai kevyt lounas koostuu tomaatista, leivästä ja vuohenjuustosta. Palanpainikkeeksi käy Sancerren valkoviinin lisäksi vaikkapa aromirikas, vihreä tee.
Kokoa paahtoleivälle tomaatista ja vuohenjuustosta päällinen. Grillaa uunissa tai sulata vuohenjuusto pannulla. Koristele yrttiryöpyllä. Tarjoa milloin tahansa.
Kynäillyt "Arjen Juhlaa"-blogin iloksi vieraskynä Milja Kaunisto. Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä ja kirjailija jonka esikoisteos, historiallinen romaani, ilmestyy Gummeruksen kustantamana keväällä 2013
Suomalainen vierasvara ennenmuinoin
Kun esi-isämme vaelsivat Suomen, jota tuolloin Itämaaksi kutsuttiin, loppumattomissa erämaissa turhaan ihmisasumusta etsien, ei voitu varsinaisesti puhua vieraanvaraisuudesta. Matkalainen söi mitä eteensä sai, ja jos ihmisen majan löysi, sai olla kiitollinen jos ovea ei läimäisty nenille ja kulkijalle riitti edes jonkinlaista purtavaa. Maa oli karu, viljelykset vähissä ja halla söi senkin vähän. - Minulle on pitkään ollut arvoitus miksi Suomeen on ylipäätään jääty majailemaan. Jollei syy sitten ole suomalaisessa itsessään, tuossa epäsosiaalisessa olennossa joka etsiytyi aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi muista kunnes löysi avarilta suomailta kolkan jossa vihdoin voisi olla sanomatta päivää kenellekään. Onhan niin että joidenkin tahojen mukaan nimikin 'Suomi' merkitsee suota niinkuin sen englanninkielinen vastinekin, Finland, tulee sanasta 'Fen-land' eli suomaa. -
Mutta keskiajan lopulla näille soisille erämaille saatiin lisää väkeä, milläs muullakaan kuin lahjomalla. Huomattavat veronkevennykset Ruotsin kruunun taholta odottivat niitä jotka jaksoivat kasketa niukan naurismaansa umpimetsikköön. Ja silloin suomalainen sai tottua milloin tahansa poikkeaviin vieraisiin - no, milloin tahansa merkitsi ehkä kahta vierasta vuoden kuluessa, mutta niitäpä vieraita ei sopinut kirveellä uloskaan ajaa. Käsky kuului että kuninkaan vaeltavista sotajoukoista oli jokaisen suomalaisen huolehdittava. Mistä pötyä pöytään? Omalle väelle riitti vielä tönkköönsä suolattu kala ja huttu, laiha ruisjauhopuuro. Virvokkeekseen talonpoika saattoi juoda ruisjauhovellistä mämmiytynyttä imelää taarikaljaa eli vaassaa, mutta eihän moista sotkua vieraille kehdannut serveerata. Sahtia sen piti olla! Keskiajan lopulla suomalainen talonpoika pani pöytään parasta mitä talossa oli, ja tämä taikajuoma oli sahti. Naisväki sai juoda hapanharmaata, eli kuukausikausia hapattunutta piimää johon sekoitettiin vettä. Jos hyvin kävi, sai matkalainen kuivaa leipää ja palanpainikkeeksi tuoretta piimäjuustoa joka juoksutettiin vasikan mahalaukun hapoilla.
Toisin oli mahtitaloissa, rälssikodeissa ja kruunun kartanoissa. Niissä sahtia saivat vain palvelijat ja sotamiehet. Kunniavieraille tarjoiltiin vahvasti maustettua viiniä. Tuo juoma oli kullanarvoista, sillä viini matkasi maahamme kaukaa Saksasta ja Ranskasta. Mausteet tulivat vielä kauempaa, ja ne olivat painonsa arvoisia kullassa. Mausteet käytettiin moneen kertaan ja uutettiin kunnes niistä ei herunut juomaan minkäänlaista aromia. Mausteita tarjoiltiin hopeatarjottimilta pelkältään, ja erityisen hienojen vieraiden kunniaksi järjestetty pitoateria päättyikin maustetarjottimeen.
Keskiajalla opittiin kaikissa kodeissa erilaisten piiraiden valmistus, ne tulivat ikäänkuin oheistuotteina kun asumuksia lämmitettiin jatkuvasti suurilla leivinuuneilla. Itäisessä Suomessa tunnettiin jo ns. karjalanpiirakat, Savossa kukot ja muut ruiskuoriset ruuat. Länsi-Suomessa valmistettiin taas monenlaisia veriruokia kuten palttua, kropsua ja kampsua. Niitä tarjoiltiin arvovieraille teurastuskauden erikoisuuksina. Arvokasta tarjottavaa oli myös tuore leipä; suurleipomus kun tehtiin vain syksyisin ja keväisin, ja leivät laitettiin kuivumaan varastoihin ja aittoihin koko vuodeksi. Keskiajan päätyttyä vauraissa taloissa tarjottiin muunmuassa pannurieskaa.
Pannurieska
250g sianlihaa (rasvaista)
5 dl vettä
1 1/2 dl ohraryynejä tai 2 1/2 dl höyrytettyjä ohrasuurimoita
1t suolaa
nokare voita
Paloittele sianliha pieniksi palasiksi. Ruskista ne rautapadassa. Lisää pataan ohraryynit, vesi ja suola ja keitä seosta kunnes ryynit turpoavat kunnolla. Sitten voitele valurautapanu ja kaada rieskaseos siihen noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Hauduta uunissa 175°c kypsäksi, noin tunnin verran. Tarjoile heti kuumana voin ja vaikka sahdin kera!
Kun uusi aika koitti Suomen erämaihin, se toi mukanaan monia uutuuksia. Perunasta tuli suomalainen kestosuosikki vaikka se yleistyikin Suomessa vasta 1700-luvulla. Samoihin aikoihin talonpoikien vaurastuessa ruokakin monipuolistui. Tarjoilupöytään ilmestyivät makeiset, vohvelit ja munkkirinkilät. Tuli tavaksi tarjota hää-ja hautajaisvieraille itse tehtyjä konvehteja muistoksi tilaisuudesta. Vauraammille talonpojille juhlaruokaa laittoivat pitokokit jotka olivat saaneet oppinsa kartanoissa ja pappiloissa. Viinan valmistus oli yleistynyt Suomessa jäädäkseen maahamme kuin kansantauti. 1500- 1600-luvuilla viinapannuja löytyi isommista taloista jo yleisesti. Vierasvarana oli siis niinkutsuttu 'viinapöytä'. Aikojen saatossa niin talonpojat kuin säätyläisetkin alkoivat tarjota perinteisen viinapöydän lisäksi kylmiä alkuruokia vierasvarana. Liian pitkään suomalaisen vieraanvaraisuudesta nauttinut vieras sai osakseen ns. ulosheittoteen josta jokainen sivistynyt tajusi nousta ja kiittää isäntäväkeä. Mutta köyhissä perheissä syötiin yhä hätäleipää jossa rukiista jatkettiin sammalella, oljella, pavun varsilla ja petulla. Niistä ei vieraille liiennyt.
1800-luvulle saavuttaessa pidot sen kuin paranivat. Vieraalle oli tarjota jos minkälaista kahvileipää - ja myös itse kahvia. Tee oli suosiossa ja sitä tehtiin kotoisista aineksistakin - mansikan ja vadelmanlehtiteetä, koivunlehtiteetä ja omenankuorijuomaa. Miesväelle oli kylläkin tapana tarjota väkevämpää. Piispanjuoma eli 'bischoff', kansankielellä 'pissohvi' sisälsi punaviiniä, vettä, sokeria ja pomeranssinkuorta. Talvella koko joukolle tarjoiltiin glögiä joka oli saapunut Suomeen Ruotsista jo 1600-luvulla. Näin kesän korvalla herkullista on kesäinen kartanon 'naistenjuoma' Punainen Karoliina' jota 1800-luvun ruustinnojen ja vapaaherrattarien pidoissa kului kristallikannu toisensa jälkeen. Sen valmistus on yksinkertainen.
Punainen Karoliina
75 cl punaviiniä
1 suuren sitruunan mehu
1/2 l kuumaa vettä
1 dl sokeria
Sekoita sitruunamehu ja kuuma vesi sokerin kanssa kunnes sokeri sulaa; jäähdytä kylmäksi. Sekoita sitten mukaan punaviini, maista sokeri ja lisää veteen uutettuna tarpeen mukaan. Kylmennä juoma. Tarjoile suuresta lasikannusta runsaiden sitruunanviipaleiden kera.
Valkoista Karoliinaa saat kun käytät valkoviiniä punaisen sijasta!
Viinipohjaiset juomat olivat hyvin myöhäiseen vain säätyläiskotien juomia; tavallisen suomalaisen tarjoilupöytään viini ilmestyi vasta 1960-luvulla. Tapakulttuurin muuttuessa lopullisesti 1970-luvun jälkeen, on suomalainen vierasvara yhä useammain vain kavi ja keksit tai alkoholia ja pikkusuolaista tarjottavaa. Toisin kuin Ranskassa ja Italiassa, joissa kutsujen alkamisaika määrittelee tarkasti onko kyseessä lounas, aperitiivi, makea tarjoilu vai juhlaillallinen, meillä vieraiden kunnollinen kestitys nähdään enää elitistisenä muinaisjäänteenä. Ehkä ympyrä on sulkeutumassa, ja suomalainen palaamassa takaisin muinaisaikoihin jolloin suljettiin ovi vierailta. Ajatuskin tuntuu kaamealta. Suomalaiset kanssasisareni ja - veljeni, pidetään tapakulttuurista kiinni! Taistellaan pitopöytiemme puolesta! Sahtimalja sille!
Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä ja kirjailija jonka esikoisteos, historiallinen romaani, ilmestyy Gummeruksen kustantamana keväällä 2013. Milja Kauniston musiikkia löytyy sivulta soundcloud.com/milljah; hänen kirjoittamaansa ulkosuomalais-aiheista blogia voi lukea sivulta artcondition.blogspot.com, tai Twitteristä: www.twitter.com/milljah
Lisääntyneen lämmön ja valon yhteisvaikutuksesta moni kasvis saa uusia ulottuvuuksia makunsa ja ulkonäkönsä puitteissa. Vuonankaali on pirteän voimakkaanmakuinen ja vinkerännäköinen salaattipöydän komistus, ja siten oivallista vaihtelua iänikuisiin jäävuori- ja ruukkusalaatteihin. Voimakkaan makunsa ansioista salaatti vaatii voimakkaan kastikkeen. Raaka valkosipuli on vuonankaalin kanssa paikallaan, jos missä.
VUONANKAALISALAATTI
Kahdelle
Tarvitaan 150 g rasia vuonankaalia
1 Crottin de Chavignol-tyyppinen vuohenjuusto
kourallinen saksanpähkinöitä
Salaattikastike syntyy seuraavista aineksista:
1 tl Dijon-sinappia
1/2 sitruunan mehu
1 puristettu valkosipulinkynsi
1/2 dll oliiviöljyä
suolaa
pippuria
Sekoita ainekset kupissa ja kaada huolellisesti liotettujen ja kuivattujen vuonankaalien päälle. Sekoita. Jaa salaatti lautasille. Palastele päälle vuohenjuustoa ja riputtele pinnalle saksanpähkinöitä. Tarjoa alkupalana.
VUONANKAALISALAATTI PÄÄRUOAN KERA:
Valmista salaatti ylläolevan ohjeen mukaan. Paista kaksi balsamicolla pirskoteltua entrecôtea meheviksi pihveiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa salaattipediltä. Seuraksi käy mainiosti keitetty riisi.
