JOULUJUTUNJUURTA

Tämän jouluaiheisen ruokakirjoituksen julkaisi Eeva vuoden 2010 joulunumerossaan...

 

 






Ostereiden edelle Suomen oloissa kiirii tosin lohi ja silli. Maassa maan tavalla, ei siitä pääse yli eikä ympäri.


 

 

ITSENÄISYYSAATON KEKKERIT

Eli LAMPAANPAISTI JA KOLME KAKKUA

Lampaanviulu ennen paistoa...

...ja paistamisen jälkeen.




Itsenäisyyspäivän aaton kekkerit olivat kohdallani tänävuonna kolminkertaiset. Ne alkoivat kotona, jossa väkersin illaksi vuoden ensimmäisen jouluhalon. Suklainen halko valmistui viidestä munasta, ja tilavuudeltaan samasta määrästä sokeria, 3 rkl kaakaojauhetta ja lisäksi vehnäjauhoja senverran, että yhteensä niitä oli tilavuudeltaan yhtä paljon kuin sokeria ja muniakin. 2 tl leivinjauhetta tuli päälle. Taikina leviteltiin uunipellille leivinpaperin päälle ja paistettiin 180- asteessa kääretortun tapaan keskitasossa, kunnes pohja alkoi saada väriä. Viilenneen pohjan täytin purkillisella vatkattua kermaa, johon lisäsin 100 grammaa Fazerin tummaa suklaata sekä 3-4 tippaa piparminttuöljyä. Käärin tortun rullalle ja siirsin viileään hieman vetäytymään. Sulatin vielä 150 g. samaista tummaa suklaata yhdessä 1 rkl ruokaöljyn kera. Valelin sulan suklaan tortulle ja koristelin Fazerin sinisellä, jota höyläsin pinnalle niin että roiskui.


 Laitoin uuniin myös sinappihunnutetun lampaanreiden, jota ryyditin lorauksella soijakastiketta, pippuria ja karkeaa suolaa. Erityisaromi tuli kuitenkin estragonista (vai oliko se sittenkin tarragon?), jota leijui sinapin pinnalle runsaan teelusikallisen verran. Sivuille istutin pari valkosipulin kynttä, joiden roolista lisää tuonnempana.

Sitten alkoikin olla kiirettä koululle Vuosaareen, jonne leivoin 17 munan täytekakun. Kakkuun meni tilavuudeltaan sama määrä sokeria ja vehnäjauhoja. Paistoin pohjat kolmella eri pellillä jo edellisenä päivänä. Täytteeseen tuli perinteisesti kilo banaaneja, purkki mansikkahilloa, puoli litraa vaniljakermaa johon sekoitin 200 g maitorahkaa. Kostutukseen kävi säilykepersikkalientä ja sekamehua. Kakku kuorrutettiin komeasti persikkapuolikkailla ja hedelmäaakkosilla. Sain parahiksi leikattua kakun huomatakseni, että kakku riitti 45 hengelle mainiosti.

 Ehdin nipin napin vaihtamaan mustat housut ja paidan sekä villatakin ruutujakkuun, huomatakseni, että bussi starttasi koulun edestä jättäen minut tarpomaan kantamuksineni metrolle. Kiireessä toinen lahkeen alataitoksista irtosi, ja repsotti sietämättömästi kengän alle. Löysin matkalta onnekseni "Eurokankaan", josta sain pelastavan hakaneulan. Myöhästyin Smolnalla tarjoiltavasta ULPU:n (ulkoministeriön puolisoiden) perinteisestä jouluteestä senverran, että Cantores Minoresin hulmuavat helmat liihottivat ovesta ulos samalla kun minä itse sisälle. Maistoin ylellisen palan suklaasta tahmeaa kakkua korvaukseksi siitä, että en ennättänyt nauttia jättitäytekakusta murusen vertaa.Tapasin vanhoja tuttuja ja sain uusia niin, että kun läksin kotia kohti kurni vatsassani jo kohtalainen nälkä.

Varsinainen ja paras juhlinta pääsi valloilleen kotioloissa lasten ja mieheni sekä hänen vanhimman tyttärensä kera. Teimme lyhyen arvonnan jälkeen glögi-kir coktaileita. Pohjalle glögitiivistettä maun mukaan ja kuohuviiniä myös. Sitten lampaan kimppuun. Mieheni oli lisännyt juurekset: punajuuret, salottisipulit ja porkkanat runsasta tuntia ennen paistamisen loppua, pellille lihan vierelle nesteen kera. Neste ei saa haihtua, muuten liha kuivuu tarpeettoman paljon. Kaikenkaikkiaan 3,5 kilon viulu sai hautua uunissa 150 asteessa miltei 5 tuntia.  (Ensimmäiset 20 minuttia 200 asteessa lisäksi)

Mieheni teki lisäksi murskatulla valkosipulilla, balsamicolla, sinapilla ja öljyllä, suolalla ja pippurilla ryyditetuyn viherän salaatin. Paistin kera nautimme erinomaisesti sopivaa Valpolicella Ripasso "CAMPOLIETI" -punaviiniä. Mintun viileys taittoi suklaan tuhtia otetta. Olo aterian jälkeen oli kuitenkin kuin halolla lyöty. Itsenäisyyspäivän juhlintaan riitti siksi mainiosti edellisen päivän rippeet "Tuntematonta sotilasta" katsellessa.



Jouluhalko ennen syöntiä...

...ja juuri kun syönti on käynnissä!

P.S. Ai niin, lupasin palata valkosipulin rooliin. Käyttämättä eli syömättä kahdesta päästä jäi yksi. Pursotin sisukset yhteen "Creme Bonjour"- valkosipulijuuston joukkoon. Maustoin ripauksella chilipaprikaa. Tämä taivaallinen ja maailman herkullisin valkosipuliseos maistuu niin leivänpäällysenä kuin spagetin yksinkertaisena lisänäkin. Bon Apetit!
 

PIKKUJOULUTUNNELMIA

"Kiehu pata, kiehu (taikka nurkkaan liehu)"

 

Ihanaa joulunodotusta kaikille! Tuskin saatan vieläkään uskoa, että marraskuun viimeisenä päivänä lumimyrsky pyyhälsi Helsingin kadut paksuihin kinoksiin samalla, kun lämpötila laski kymmenen astetta. Tyttäreni puolestaan ei ollut uskoa todeksi, kun hän pikkujouluaamuna räpsäytti valot keittiöön: Tonttu oli paitsi siivonnut keittiön, myös vaihtanut jouluastiat kaappiin. Pöydälle se oli jättänyt pienen kuusen lasipallossa sekä pienet lahjat lapsille. Ihmeellisiä asioita tapahtuu jouluaikaan! Aamun tunnelmissa nautimme talven ensimmäiset riisipuurot ja myöhemmin päivällä glögit.

 

 

 

 

Koska kylmyys tuntuu pesiytyneen kodin ulkopuolelle pidemmäksikin aikaa, ajattelimme mieheni kanssa juhlistaa asiaa tänään sipulikeiton voimin. Sipulikeiton syntyä ei ole vaikea kuvitella. Sitä on varmasti valmistettu niistä ammoisista ajoista lähtien, jolloin sipulia nyt ylimalkaan keksittiin käyttää ruoaksi. Mitä pidempään keitto hautuu, sitä taivaallisemmalta se maistuu. Pitkään hautuneessa keitossa ovat umamit kohdallaan!

 

Mieheni vannoo ohjeen suhteen "Ranskalaisen keittiön salaisuudet"- kirjan nimeen. Minulla on ollut alunpitäen Paul Boccuksen mainio resepti. Nämä kaksi eroavat toisistaan lähinnä sipulin määrällä. Tämän lisäksi Paul Boccuse käyttää konjakin lisäksi portviiniä ja ehdottaa lisäksimukaanvatkattavaksi kananmunan keltuaista. Minä puolestani olen lorauttanut joskus portviinin sijasta puoli desiä punaviiniä. Sipulin makuun sopii mielestäni myös ripaus timjamia. Molempia ohjeita yhdistää sipulien pitkä hauduttamnen kahteen otteeseen: Ensin kevyesti ruskistamalla ja lopuksi nesteen kera hauduttamalla. Ranskalainen ystäväni tosin tulkitsee asian niin, että sipulit pitää käytännössä polttaa, ennenkuin saa riittävän syvän aromin. En ota kantaa hänen näkemykseensä muuten, kuin välttävällä sipulien polttamista viimeiseen saakka.

 

Oma ohjeeni poikkeaa edellisistä vielä sipulien määrässä: kun konkarit tarjoavat neljän hengen keiton raaka-aineiksi runsaat puoli kiloa sipulia, käytän minä kahden hengen annokseen sipuleita vähintään kilon! Ohje on niin pitkällinen toteuttaa, että kun se vihdoin on valmista, ei mikään ole turhauttavampaa, kuin todeta että keitto häviää parempiin suihin valoakin nopeammin. Riittävästi haudutettu sipulikeitto on totta tosiaan niin hieno ruoka, että sitä voi tarjota tärkeillekin vieraille(alkukeittona tai pikkusuolaisena iltapalana).

 

Mutta nyt ohjeeseen:

 

RANSKALAISEEN SIPULIKEITTOON Tarvitaan:

1 kg keltasipuleita (mukaan voi kernaasti lisätä muitakin sipuleita, kuten pari aromarikasta punasipulia)

50 g voita

1 - 2 rkl kasvisöljyä

ripaus timjamia

1 tl sokeria (auttaa ruskistamisessa)

1 rkl vehnäjauhjoa

1 litra vettä

suolaa maun mukaan

1/2 patonki, viipaloituna ja palaset grillattuna

150 g Gruyére -tyyppistä juustoa, kuten Emmentalia

1/2 dl konjakkia

1/2 dl portviiniä tai vahvaa punaviiniä

mustapippuria myllystä

 

Kuori ja pilko sipulit.Kuullota niitä sokerin kanssa kernaasti rautapadassa voin ja öljyn seoksessa, keskivoimakkaalla tulella, välillä käännellen noin tunti, eli kunnes ne alkavat kauttaaltaa ruskistua. Lisää alkuvaiheessa myös timjami. Lisää sitten jauhot ja jatka ruskistamista vielä heki. Lisää vesi, suola ja mustapippuri ja viini ja annan seoksen kiehahtaa. Käännä lämpö pienemmälle ja anna hautua vielä puolisen tuntia.

 

Paahda patonkiviipaleet tai muu vaalea leipä, ettei se ole enää pehmeää. Juuri ennen ruokailun alkamista, kaada keiton joukkoon konjakki ja sekoita. Nosta viipaloitu, paahdettu leipä keiton päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Gratinoi uunissa grillivastuksen lämmössä kunnes juusto alkaa ruskistua. Tarjoa mahdollisimman kuumana!

 

 



Tämä ohje piti laittaa "Edustuskeittiöön" mutta se ei enää mahtunut, kuten monta muutakin ihanaa ohjetta.

MARRASKUUN PELASTAJAT

Pääsen vihdoin päivittämään kirjoitusta, jonka julkaisin toukokuussa nimellä "Mysteeriruokaa". Sain nimittäin napsastua kuvan tuosta mystisestä herkusta, ennenkuin se kokonaan katosi parempiin suihin. Ohje sopii erinomaisesti lohduttamaan pimeitä päiviämme. etenkin, kun sain Ransaksata muistutuspuhelun pari päivää sitten ilmestyneestä "Beaujolais Nouveausta". Pakkohan sitä oli kokeilla. Vuoden Beaujolais Nouveau on mielestäni herukkaisesti kevyen pirskahtelevaa marjamehua, jonka avulla tuhtikin annos sulaa "kuin vettä vain". Rakkaat ystävät, Bon Apetit!




"THE BEST EVER PASTA CARBONARA".

Oma historiikkini ohjeen kanssa juontaa kaukaiseen lapsuuteeni. Mielenkiinotni herätti lukemassani lehdessä tuolloin ruoan nimi: "Miilunpolttajan pastaa". Päätin kokeilla ohjetta heti ensi tilaisuuden tullen, ja tottavie hyvää se olikin. Tuonajan ohjetta en enää kuitenkaan muista. Tämä ohje on oma ajanmittaan vakiintunut sovellukseni pastaklassikosta.

Ennen ohjeen valmistusohjetta varoitus on kuitenkin paikallaan: ÄLÄ - AINAKAAN TÄLLÄ KERTAA- HAKSAHDA KEVYTKERMOIUHIN TAI n.s. KERMANKALTAISIIN TUOTTEISIIN. AITO KERMA TEKEE RUOASTA SEN MITÄ SE ON.

Siispä pidemmittä puheitta, hyvät naiset ja herrat:
THE BEST EVER PASTA CARBONARA

Neljälle tarvitaan:
250 g pekonia (tai hätätilassa savukinkkua)
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl parmesaniraastetta
1 tölkki kermaa tai
1/2 purkka ranskankermaa
vastarouhittua mustapippuria

250 g pastaa

Tarjoiluun: raastettua parmesania
Koristeluun: persiljaa

Ruskista pekonit kauniin värisiksi. Purista joukkoon valkosipulinkynsi sekä kerma. Mikäli käytät ranskankermaa, on tulos todella ihana. Koska se on paksumpaa kuin kuohukerma, kannattaa sitä ohentaa pienellä lorauksella maitoa. Anna seoksen kiehahtaa. Lisää parmesaniraaste ja munankeltuainen. Rouhi pinnalle mustapippuria. Suolaa tuskin tarvinnet, sillä pekonista ja parmesanista sitä erittyy riittävästi. (Valkuaisen voit käyttää johonkin toiseen ruokaan.) Tarjoile al dente-keitetyn pastan kera mahdollisimman nopeasti.

Persiljaa ei kannata unohtaa, sillä sen maku korostaa pekonin ja kerman liittoa juuri sopivasti.

P.S. En yleensä suosi diettineuvontaa, koska se on henkilökohtaista, enkä muutenkaan usko minkään dietin ihmeitätekevään voimaan erityisemmin. Armahdan poikkeuksellisesti tälläkertaa karppaajia, koska heitä on kuulopuheiden mukaan liikkeellä paljon. Pastaruokien ihanuudesta ei tarvitse kokonaan karppaajankaan luopua. Riittää, että korvaa pastan esim. vihreillä pavuilla. Kastike maistuu vastustamattomalta myös niiden kera. Tai kokeile vaikka pastaa ja papuja. Minusta pavut ja pasta yhdessä on joka tapauksessa monipuolisemman makuista kuin pelkkä pasta. Sama vinkki pätee toki kaikille muillekin pastaohjeille.

TANGOT FOR TWO

 

Voi tätä Marraskuun kurimusta! Kuka tai mikä pelastaisi meidät pimeältä kuulta? Viikon päästä on Joulukadun avajaiset ja voi varovasti alkaa lämmitellä ensimmäisiä glögejä.( Eilen tosin näin bussissa joulukuusenkoristeisiin sonnustautuneen iloluonteisen ladyn, ilmeisesti matkalla pikkujouluihin.) Mutta kaikkeen tuohon on vielä ainakin se viikko aikaa, ja pimeys senkuin tiukentaa otettaan.

Hyvät neuvot ovat kalliita! Tai, ehkä sittenkään ei ihan välttämättä...

TANGOT FOR TWO
Pizzataikinasta voisi löytyä lohdutuksenpoikanen. Valmista pizzataikina Durum-vehnäjauhopakkauksen ohjeen mukaan. Muista kohottaa taikinaa useita tunteja tai edellisestä päivästä viileässä. Lisää kohonneeseen taikinaan 1/2 dl hienoksi hakattuja mustia oliiveja, joista on kivet juuri poistettu, 1-2 rkl hienonnettuja kapriksia, 1-2 murskattua valkosipulin kynttä, ripsaus oreganoa, 3-4 hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia sekä raastettua emmentaljuustoa niin paljon kuin sielu sietää. Leivo taikina n. sentin paksuisiksi tangoiksi ja paista 200 asteessa uunin keskitasossa n. 10 minuttia, tai kunnes tangot ovat kullanruskeita.

tämän jälkeen loppu riippuu sinusta:

 

 

-Voit tarjota tangot sellaisenaan tai esim. Rucola-salaatin kera

-Tarjoa tangot lämpiminä hedelmäaromisen teen kera

- Voit kääräistä tangot parmankinkkuviipaleiden ympäri, ja tarjota Prosecco-kuohuviinin kera.

-Dippaa tangot kylmään tai lämpimään tomaattidippiin tai keittoon

KOHTALOKKAIDEN KURPITSOIDEN YÖ!

 

 

Kurpitsa hymyili tyytyväisenä juuri ennenkuin iski harvat hampaansa mehevään piirakkaan!

 

Voi sentään, mitä tulinkaan pyhäinpäivän iltana tehneeksi! Muokkaisn klassista, hieman piparilta maistuvaa kurpitsapiirasta suklaalta maistuvaksi. Mikä hirveä (kalori)hyökkäys! Mikä henkien taisto (viimeisestä palasta)! Mikä sulaisen samettinen hurmio! Oi minua poloista!

No, pysytäänpä rauhallisina. Mutta suklaa sopii kuin sopiikin kurpitsapiiraan maustajaksi todella fantastisen hyvin- ainakin allekirjoittaneen mielestä. Monihan inhoaa sekä kurpitsaa- että suklaata. Joten otetaanpa ihan iisisti. Laitan teille kuitenkin tähän reseptin- ainakin niin tarkoin kuin muistan sen eilen tehneeni.


TAIVAALLINEN KURPITSASUKLAAPIIRAS:

Pohjaan tarvitaan:

150 g huoneenlämpöistä voita

1 dl sokeria

2,5 dl  vehnäjauhoja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon vehnäjauhot. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja pane viileään kovettumaan. Valmista sillä aikaa täyte.

 Täytteeseen tarvitset

 4,5 dl kypsää, soseutettua kurpitsaa.

1 dl fariinisokeria

1 sitruunan raastettu kuori

1 appelsiinin raastettu kuori

½ sitruunan ja appelsiinin mehut

1 tl vaniljasokeria

50 g erittäin tummaa suklaata (minä käytin 81%)

1 muna

Kun pohja on jäähtymässä valmista täyte. Sulata suklaa vesihauteessa tai alhaisessa lämpötilassa suoraan kattilassa.
Sekoita kaikki ainekset suklaata lukuunottamatta sauvasekoittimella tai tehosekoittimen avulla. Lisää sula suklaa aivan lopuksi. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja paista 180 asteisessa uunin alatasossa n. 45-50 minuuttia, kunnes täyte on kokonaan hyytynyt. Tarjoillaan mieluiten jäähtyneenä. Torttu lienee parhaillaan seuraavana päivänä, mitä on vaikea pitävästi todistaa, sillä sitä jäi seuraavaan päivään vain erittäin pieni palanen.

 

 

 

P.S. Mikäli joku mielii kokeilla klassista, siis suklaatonta versiotam niin jätä suklaa ja vanija pois ja lisää niiden tilalle 2 tl kanelia, 1tl inkivääriä ja 1/4 tl muskottipähkinää sekä 1 rkl hunajaa. Klassinen versio maistuu aavistuksen jouluisen pipariselta, mikä ei ole laisinkaan hullumpaa sekään...

 

PYHÄINPÄIVÄN KUNNIAKSI

 

 

 

Ennenvanhaan pyhäinpäivän tilalla oli Kekri. Sadonkorjuun juhla taipui luontevasti kirkkopyhäksi keskiajalla. Nykyään pyhäinpäivä näyttää voittavan jälleen jalansijaa Halloween-riitteineen. Minä en koe mitään ristiriitaa siinä, että kaikkia edellämainittuja juhlittaisiin vaikka samanaikaisesti. Mikään ei estä kunnioittamasta vainajien muistoa ja nauttimasta koverrettua Halloween-kurpitsan antimia samana päivänä.
Tänä aamuna kovertamani kurpitsa oli syksyn toinen. Viisi-kuusikiloisesta kurpitsasta saa keskimäärin yhden keiton, yhden gratiinin ja yhden kurpitsapiirakan. Ne kaikki maistuvat ihanasti sadonkorjuulle, ja kurpitsalyhdyn valossa syksyn väreissä hehkuva keitto tai juustoinen gratiini maistuvat myös perheen pienimmille...

 

KURPITSGRATIINI:

Kurpitsasose maistuu mainiolta liha- ja riistaruokein särpimenä perunasoseen tapaan. Kurpitsasoseesta valmistetun gratiinin ohjeen opin aikoinaan Ranskassa. Gratiini on siitä erikoinen, että sitä voidaan tarjota sekä suolaisena, että makeana ruokana ruokailijasta riippuen. Ranskassa gratiinia tarjoillaan iltapalana. Tuolloin pöytään katetaan sekä sokeriastia, että kulhollinen juustoraastetta. kukin ruokailija valitsee näin gratiininsa seuraksi omia mieltymyksiään vastaavat särpimet.

Tarvitaan n. 1 kg kurpitsaa kuorittuna ja lohkottuna.

n.1 dl kuohukermaa

suolaa

(ripaus muskottipähkinää).

Hauduta kurpitsa kypsäksi pienessä tilkassa (n. 1 dl) vettä vartin ajan. Soseuta, mausta suolalla ja notkista kermalla.

 1 kananmuna (tai 2 mikäli kurpitsasose on kovin löysää)

voiteluun ja pinnalle voinokareita

ripaus muskottipähkinää

 Tarjoiluun;

200 g emmental-juustoraastetta tai sokeria ja mahdollisesti kanelia

Kypsennä kurpitsa soseeksi yllä olevan ohjeen mukaan, mutta jatka sosetta . Vatkaa munan rakenne haarukalla rikki, ja sekoita muna huolellisesti kurpitsasoseeseen. Voit sekoittaa joukkoon myös ripauksen muskottipähkinää. Nostele pinnalle lopuksi voinokareita.Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa n.20- 30 minuuttia. Tarjoile vähän jäähtyneenä.