OMENAVALLANKUMOUS

Olen leuhkinut oikealle ja vasemmalle kuinka hyviä uusia omenaohjeita minulle taas onkaan siunaantunut. Alkaa jo nolottaa, kun aikaa omakehuista on, mutta mitään näkyvää ei ole ennen tätä päivää ilmentynyt.

Uuniomenamurupaistos maistuu taatusti vaniljajäätelön tai kermavaahdon kera. Kokeile seuralaiseksi myös turkkilaista jogurttia!

Perusohjeita minulla on tänä syksynä ollut kolme. Koska omenasato on ollut runsas, olen yrittänyt löytää ohjeita, joihin saisi uppoamaan mahdollisimman paljon ohjeita.

Uuniomenapohjaiseen piiraaseen tai paistokseen menee helposti kaksikin litraa omenakuutioita. Seuraava niistä lienee helpoin.

UUNIOMENAPAISTOS:

1 kilo omenakuutioita kotimaisista omenoista (myös happamat lajikkeet käyvät). Kuoria ei tarvitse kotimaisista poistaa, riittää että pesee omenat hyvin.

1,5-2 dl (fariini) sokeria

1 rkl kanelia

½ tl kardemummaa

50 gr voita

Sekoita voita lukuunottamatta kaikki ainekset, ja kaada voideltuun lasagne- tai muun suurikokoisen vuoan pohjalle. Paloittele voi nokareiksi pinnalle, ja paista 180 asteisessa uunissa n. 30-40 minuttia välillä sekoitellen, kunnes palaset ovat pehmeitä ja alkavat saada väriä.

Omenoiden paistuessa valmista muruseos

Muruseokseen tarvitset:

100 gr voita

2,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl sokeria

3 dl vehnä –tai grahamjauhoja

½ tl vaniljasokeria

Ripaus suolaa

Nypi sokeri voihin, ja yhdistä muutkin aineet nyppimällä. Kaada seos pehmenneiden omenapalojen päälle ja painele vuokaan tasaiseksi. Jatka paistamista n.25 minuttia, kunnes pinta on paistunut kauniin kullanruskeaksi. Tarjoa vähän jäähtyneenä mieluiten vaniljajäätelön kera.

 

Vinkki: Vaihtelua paistoksen makuun saat lisäämällä omenoiden joukkoon esim. desin puolukoita tai tölkillisen valutettuja ananaskuutioita. Korvaa ananaskuutioita käyttäessäsi osa kaurahiutaleista kookosraasteella ja korvaa kaneli vaniljasokerilla.

SADONKORJUULTA MAISTUVIA SYYSTERVEISIÄ!

 

 

Aivan aluksi pyydän kovasti anteeksi viimeaikojen pitkiä kirjoitusvälejä. Opetan tällä hetkellä viulua ja musiikkia enemmän kuin Suomessaoloaikanani milloinkaan ennen. Minulla on onneksi monta herkullista ohjetta "plakkarissa". Kenties niiden avulla saan anteeksi tämän julkaisuverkkasisuuteni. Vaikka toisaalta, ilahduttavan moni on käynyt sivuillani sitkeästi päivästä toiseen, jopa siinä määrin, että kahden tuhannen kävijän määrä on kirkkaasti ylittynyt.



Syksy on kyllä ruokamielessä taivaallisen ihanaa aikaa. Omenat, sienet ja juurekset kilpailevat keskenään keittiön kuninkuudesta. Lisänsä tuo myös herkulliset lammasohjeet, joista keittömme täyttyy nyt, kun jälleen haimme Nietosvaaran luomutilalta vuotuisat, valmiiksi paloitellut ja vakuumipakatut karitsanlihatoimituksemme.

Ehkä aloitankin katumusohjeideni tulvan juuri ensimmäisestä lammasherkustamme:

HAPANIMELÄÄ LAMPAANPOTKAA KIIKALAN TAPAAN
Tarvitaan:

1 iso lampaanpotka tai muuta luista lihaa, yhteensä n. 1 kg
1-2 sipulia
1-2 porkkanaa
monta valkosipulinkynttä
provencelaista yrttisekoitusta
1 rkl sellerisuolaa tai vaihtoehtoisesti kasvisliemikuutio murskattuna
1 rkl sweet chili-kastiketta
(ripaus inkivääriä)

Uuni esilämmitetään 200 asteeseen.
Sipulit pilkotaan ja valkosipulit kuoritaan. Potkan päälle hierotaan suola tai murskattu kasvisliemikuutio ja levitellään makea chilikastike, sekä lopuksi ripotellaan yrttiseos (ja ripaus kuivattua inkivääriä, ei välttämätöntä). Sipulit ja kokonaiset valkosipulit heitetään uunivuoan pohjalle. Vuoan pohjalle lisätään kupillinen vettä. Paistamisen aikana pidetään huoli, ettei neste pääse kokonaan kuivumaan pohjalta. Potkaa paistetaan 200 asteessa puolisen tuntia, minkä jälkeen lämpötila lasketaan n. 160 asteeseen. Lihan annetaan hautua kernaasti pari tuntia. Siivutetut porkkanat lisätään sipulien joukkoon noin tunti ennen haudutuksen loppua. Tarjotaan sellaisenaan esim. siivutettuna hyvän patongin välistä  tai mukana haudutettujen kasvisten, puolukkaisen kaaliraasteen ja oluen kera.

 

 

TUILNEN KIRJE

 

 

 

 

 

Kun sain eilen tuliaisiksi kirjekuorellisen itsekasvatettua Naga Morichia, muistui mieleeni, että  poissa ovat ne ajat, jolloin "pippuri" ruokaohjeessa tarkoitti maustepippuria,( paitsi kalalle, jolloin tarkoitettiin aina valkopippuria). Omakohtaisesti olen kokenut chilivalmisteiden tuovan sopivati iloa arkisiin päiviin kuin kuuluukin: Ensin sitä haukkoo hetken henkeä, sitten ilokseen huomaa olevansa elossa hivenen entistä enemmän. Mutta penkoessani jääkaapin syövereitä ja miettiessäni minkä ruoka-aineiden avulla pääsisin kokeilemaan kirjekuoren aarteita, sain paitsi löytää uuden mahtavan makuyhdistelmän, myös sen, että chileilläkin on todellakin väliä. Tämä "kotikutoinen" Naga Morich oli maultaan erittäin hienostunut eikä missään nimessä "liian" tulinen. Toki tulisuuttakin löytyy, etenkin, mikäli intoutuu käyttämään koko paprikan sisustoineen kaikkineen.

Ennenkuin jatkan kirjoitusta pidemmälle, pieni varoituksen sana. "Kunnon" chilejä käsitellessä kannattaa suojautua asiaankuuluvasti. Vältä koskemasta chileihin käsilläsi. Käytä vain sellaista leikkuulautaa ja veistä, joita ei käytetä mihinkään muuhun. Puhdista leikkuuväölineet huolellisesti välittömästi chilin leikkuun jälkeen.Vaikka et koskisikaan chileihin käsilläsi, pese ja kuivaa ne huolellisesti pilkkomistoimenpiteen jälkeen.

Älä vahingossakaan hiero silmiäsi chiliä koskeneilla käsillä!

Chili-iloiltapala
Kokosin pöydälle seuraavat ainekset:

1 suuri keltasipuli
1 l kanttarelleja
1 tölkki tonnikalaa öljyssä
1 tl sitruunapippuria (vaihtoehtoisesti ripaus mustapippuria sekä 1 rkl sitruunamehua)
suolaa
1/2 Naga Morich pieneksi pilkottuna
1 mozzarellapallo

Kuullota hienoksi hakattu sipuli öljyssä kymmenisen minuttia. Lisää hienonnetut kanttarellit ja chili ja hauduta, kunnes enin neste on haihtunut. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Viipaloi lopuksi pinnalle mozzarella. Anna hautua, kunnes Mozzarella vaikuttaa kokonaan sulaneelta. Tarjoa hyvän leivän päältä tai pastan tai riisin lisukkeena.

Arjen iloja:
Tonnikala ja kanttarelli on taivaallinen yhdistelmä!

PALUU KEITTOAVARUUSAIKAAN

Nyt se ilo alkaa; vettä, tuulta, pimeää. Vaikka syyspäivänseisaukseen on vielä muutaman viikon matka, ovat syksyn elementit konkreettisestikin "ilmassa". Lohturuoille alkaa olla käyttöä. Nyt (taas) äkkiä kauhanvarteen!

Sateen vihmoessa kynttilöillekin alkaa olla taas käyttöä.

 

 

Alkusyksyn kaalikeiton vaatimattoman ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Maku on todella herkullinen!

Syksyn ensimmäinen keitto syntyy oikeastaan vielä melko kesäisestä aineksesta: Kesäkaalista. Perusohje on hävyttömän helppo, äärimmäisen muuntautumiskykyinen ja todella lohtuvoimainen. Vatsa pullollaan lämmintä keittoa alkaa olla ihan sama, miltä ilma ulkona näyttää!

ALKUSYKSYN VALKOKAALIKEITTO
Tarvitaan:

1/2 kg nuorta valkokaalia
1-2 porkkanaa
1 purjosipuli
1/2 rkl merisuolaa
1-2 lihaliemikuutiota
tl joitakin seuraavista yrteistä: Meiramia, kirveliä ja/tai lipstikkaa
1 rkl punaista currytahnaa

Pilko kaikki ainekset ja lisää kattilaan yhdessä veden ja suolan kanssa. Vettä tulee senverran, että kaikki kasvikset kernaasti peittyvät. Lisää tässävaiheessa myös yrttejä maun mukaan. (Ilman yrttejäkin toki pärjää) Keitä kasviksia noin tunnin verran. Lisää loppuvaiheessa lihaliemikuutio/t riippuen siitä, kuinka suolaista keitostasi haluat, sekä currytahna. Sekoita hyvin ja anna vielä kiehahtaa.

Kaalimakkarakeitto:
Lisää lohkottuja perunoita ja makkaroita. Keitä perunalohkoja vielä kymmenisen minuttia.

Kesikiaikainen kaalikeitto: Paahda suuri leipäviipale ja voitele se, ja pilko joukkoon. Myös vähemmän keskiaikaiset krutongit käyvät.

Juustolla ryyditetty kaalikeitto: Leikkaa kaksi suurta viipaletta mielijuustoasi tulikuumankeiton pinnalle kunkin ruokailijan lautaselle. Odota hetki, kunnes juusto alkaa sulaa ja nauti. Tämä viimeksimainittu on oma suosikkini.

KOULUNALKAJAIS-LOHTUSUKLAAKAKKU



Ote Maikki Harjanteen kirjasta "Minttu Mökillä".

Viimeiset päivät ennen koulujen alkua kulkevat kuin siivillä. Jokainen uusi tapa rohkaista nuorisoa - ja miksei hieman vanhempaakin väkeä, on mitä pikimmin otettava käyttöön. Maikki Harjanteen kirjoittamassa "Minttu Kesämökillä"- kirjassa paistetaan viimeisenä lomapäivänä kasa lettuja.


Ei muuta kuin nyt mielikuvitusta peliin! Vanuvien vaahtokarkkien syleily on nyt paikallan. Kaikki keinot ovat sallittuja, ja tässä yksi niistä:

Oheinen kakku on melko makea, ja maistuu kaikille lapsille ja lapsenmielisille, sokerihiirille ja suklaasiepoille.

Tarvitaan:
200 g tummaa suklaata
100 g sulaa voita
100 g sokeria
4 munaa
2 rkl jauhoja
2 rkl kiehuvaa vettä

Sulata suklaa yhdessä voin kera. Vatkaa joukkoon lopuksi kiehuva vesi. Erottele valkuaiset keltuaisista. Vaahdota valkuaiset ja aseta syrjään odottamaan. Muistathan, että valkuaiset vaahtoutuvat vain kuivien vatkaimien ja kulhon avulla. Vatkaa keskenään myös keltuaiset ja sokeri. Yhdistä suklaa ja keltuaisvaahto. Lisää jauhot vaahtoon siivilän läpi ja kääntele ainekset sekaisin varoen. Yhdistä lopuksi valkuais- ja suklaavaahdot. Paista 180 asteisessa uunissa 20 minuttia.

Voit raastaa vielä kuuman kakun pinnalle n. 50 g haluamaasi suklaata.
Leikkaa kakun pinnalle vaahtokarkkeja, kun kakku on vielä kuuma. Näin ne sulavat ihanasti kiinni kakkuun.

Tarjoa haaleana tai jäähtyneenä.

TERVEISIÄ TAMPEREELTA!

Kesäloma lähestyy loppuaan. Kesä kruunataan sukulaisvieriluilla. Vain parin päivän aikana näemme siskot ja veljet, tädit ja serkut, kaikki käydään läpi pitkän kaavan mukaan. Johtuneeko harvoista vierailukerroista vai mistä, mutta tunnemme olomme todella tervetulleiksi. Lapset koluavat Särkänniemen joka kolkan, mutta parhaimmiksi muistoiksi nousevat yökyläilyt jännissä oloissa, loputtomat uintiretket Tampereen seudun runsaissa vesissä, Ja kuinka mukava onkaan tavata serkkuja!



Tietyssä ympäristössä perunat tarjoiltuna suoraan kattilasta ovat paitsi "a must", myös erittäin "chic".



Nokian suunnalla vastaanotto on skandinavissävytteinen. Alkujuomana on tosin Fresita-kuohuviiniä. Fresita maistuu aivan coktailita, mutta alkoholia siinä on vain 9%. Voissa paistettujen muikkujen lisäksi nautitaan kilokaupalla uusia perunoita ja Ruotsalaissillejä. Pala painuu snapsilla, kunhan joku vain muistaa huutaa: "Titta, en elk!"(se kuulemma on helpompi ja nopeampi kuin päättymättömät juomalaulut). Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan.
Yöllisen saunan jälkeen maistuvat vielä kahvi ja suklaat, ja keskiyön jälkeen pizza.



Aamu valkenee toki liian varhain, mutta erittäin herkullisten mansikkavoisarvien ja ansiosta erinomaisissa olosuhteissa.



ÄLÄ TULE PAHA KAKKU...

Mitä, onko se OIKEA PRINSESSA!! Voiko sitä syödä? Voi sitä innostuksen määrää, kun kakkuun pukeutunut prinsessa nostettiin esille.

Olen aivan poikki. Kuusivuotissynttärit ovat kyllä vaativuudessaan aivan omaa luokkaansa. Jotenkin tunikäiset tytöt haaveilevat kuusta taivaalta vielä uskoen saavansa sen- kunhan siitä muistaa muistuttaa vanhempia vähintään kuuden kuukauden ajan päivittäin, mieluiten useita kertoja päivässä. Tyttäreni on haikaillut mm prinsessakakun perään siitä lähtien, kun vahingossa menin näyttämään hänelle sellaisen kuvan you tubessa. Oheisesta linkinstä pääsette tutustumaan hairahdukseeni.

http://www.youtube.com/watch?v=vwqaF8f3VW0

Howdini.comin videoilla kakku syntyy kuitenkin kauhean helposti. Kyllähän minun pitäisi se jo tietää, että riittävien esivalmistelujen kera kakku kuin kakku syntyy seitsemässä minutissa. Minun matkassani oli kuitenkin pari muttaa.

-Ensinnäkin, en vaivautunut ottamaan selvää, mitä videon kakkukuorrutus piti sisällään.Juduin keksimään oman ratkaisun.

-Toisekseen, arvelin, että yläosaan käy yhtä hyvin kuivakakkuvuoka kuin esimerkin salaattivuoka. Ei käynyt. Kuivakakkuvuoan reikä keskellä on aivan liian suuri, eikä reikää tahtonut saada millään täytettyä tai peitettyä.

-Kolmannekseen, leivinjauheeni oli lopussa, mutta havaitsin sen vasta kun jauhot piti sekoittaa munavaahtoon. Tästä seurauksena ensimmäiset pohjani jäivät matalammiksi kuin olisi pitänyt, ja jouduin valmistamaan (kaupassakäynnin jälkeen, of course) vielä kolmannen pohjan.

-Neljännekseen, videon ratkaisu niukoista täytteistä ei vaikuttanut houkuttelevalta. Reilusti kostuttaessa kakku kuitenkin lopulta painui matalammaksi, minkä johdosta prinsessa oli vaikea saada mahtumaan kakun sisään.

Väsäsin kakkua lopulta niin monta tuntia, että en viitsi edes kertoa. Lopputulos oli kuitenkin vaivan väärtti. Molemmat lapseni olivat vilpittömästi sitä mieltä, että kakku oli kaunein heidän koskaan näkemänsä, mutta myös maukkain. Moisen arvion jälkeen väsertämiseen kuluneet tunnit vaikuttivat kutistuvan kasaan.

Mitä siis tein, oli
PRINSESSAKAKKU:

Tarvitaan 3 x neljän munan sokerikakkupohja. Kaksi tavalliseen kakkuvuokaan valmistettuina, yksi saman läpimitän omaavaan uuninkestävään salaattikulhoon.
Minä tein pohjat klassisen kaavan mukaan, eli saman verran sokeria kuin muniakin, vaahdotetaan erittäin paksuksi vaahdoksi, siivilöidään tilavuudeltaan yhtä paljon jauhoja kuin mitä oli sokeria. Jauhoista puolet on peruna- puolet vehäjauhoja plus 1 tl leivinjauhetta. Paistetaan kukin kakku 180 asteessa ala-keskitasossa, kunnes tikkuun ei enää tartu taikinaa, eli n. 30 min.

1 uusi barbinukke, jalat ja rintamus muovikelmuun käärittyinä.

500 g vispikermaa vaahdotettuna
1 dl mansikkahilloa
250 g tuoreita mansikoita

2 dl tuoreita mustikoita

2 pakettia värjättyä marsipaania
1 paketti vaaleanpunaista mansikkatomusokeria
valmiita tai itsetehtyjä kakunkoristeita

Lävistä kuhunkin kakkupohjaan reikä esim. pienellä lasilla tai (lehmänsarvella). Halkaise kukin pohja kahtia. Kostuta puolikkaat esim. vadelma, päärynä- sitruuna- tai viinimarjamehulla. (Minä käytin kaikkia neljää, mikä toi hauskoja makuvivahteita valmiiseen kakkuun) Kokoa pohjsta keko. Väliin tulee kevyesti sokeroitua kermavaahtoa, hilloa ja marjoja, kutakin vuorotellen.

Kauli värjätyt marsipaanipaketit kahden leivinpaperin välissä leivinpaperin kokoiseksi ohueksi levyksi. Leikkaa keskelle samalla lehmänsarvella reikä, kuin kakkuihinkin. Poista toinen leivinpaperi, ja kumoa toisen paperin avulla marsipaani kakun peittäväksi "mekoksi".

Valmista tomusokerista ja tilkasta vettä verraten paksu tahna.

Nosta huolellisesti suojattu barbinukke reiän keskelle. "Pue" barbin miehusta jäljellejääneeseen marsipaaniin. Koristele komeus joko/tai vaaleanpunaisella /(tai muun värisellä) tomusokeritahnalla.
Koristele lopuksi kukkaislla tai muilla koristeilla.

Säilytä kakku viileässä, jossa se jähmettyy sopivasti. Tarjoile prinsessakutsujen kohokohtana.