LOUNAS LYONILAISEEN TAPAAN

Saimme kutsun viettää sunnuntai-iltapäivää Lyoniin. Ajomatka kesti vajaat kolme tuntia. Vaikka matkaa siunaantui vain parisen sataa kilometriä, oli osa siitä vuorien ylittämistä. Ajomatkan jälkeen minulla olivat jalat aivan kipeät, kun olin repsikan paikalla jännittänyt käänteissä ja jarruttanut kuljettajan "apuna". Mutta tänään antaa kuvien puhua puolestaan!

"Apero" sisälsi orvokkisiirapilla ryyditettyä pienpanimon valmistamaa limonadia lapsille...

...Ja Bouzyn kylän samppanjaa vanhemmille. Seurana anjovisoliiveita, juustotuulihattuja ja pekooniin käärittyjä, paistettuja luumuja.

pöytään siirryttäessä aurinko ei helottanut vielä liian hikisenä, mutta toki riittävän lämpimänä.

Enää puuttuvat istujat- ja lautasliinat, jotka tuon tuota pikaa.

Alkupalana oli sitä samaa, mitä olemme syöneet lomallamme miltei joka päivä: cantaloupe-melonia ilmakuivatun kinkun kera. Sitten tuli makaroonigratiinia ja lopulta kauan odotettu naudan T-luupihvi.

Vuosikertaviini seurasi toistaan...

Lihan jäkeen seurasi sitruunainen välisorbetti Koskenkorvan kera.

...ja niitä aiemmin mainostamiani tuorejuustoja...

Toin mukanani aprikoosiclafoutin. Laitan teille ohjeen huomenissa.

Ajelimme majapaikkaamme illansuussa Beaunen viinialueiden (kuten Pommardin) läpi. 

Ateria päättyi puoli viiden aikaan, jolloin aloimme hankkia takaisin kotiimme. Nälkä ei ollut vielä aamullakaan!

BURGUNDIAN PÄIVÄKIRJAT, osa 2

Oh la vache!



Nämä valiot laiduntavat linnan puistossa.

Charolais-pihvikarja laiduntaa Burgundian niittyjä miltei vakikalustona. Burgundinpata on vain yksi monista appeista, joita näistä etuoikeutetista nautaeläimistä tuotetaan. Lehmät laiduntavat pienissä ryhmissä vehreillä kukkuloilla, märehtivät puiden varjoissa ja viettävät muutenkin hyötyeläimeksi kadehdittavaa elämää. Tietenkin vielä parempi olisi, jos jalorotuinen karja saisi päättää myös päiviensä pituuden, mutta verrattuna tehotuotannon karsinoihin ahdistettuihin serkkuihinsa, voidaan burgundilaiskarjaa luonnehtia euroopan onnellisimpiin kuuluviksi.

VASIKANFILEET RANSKANKERMAN KERA
Onnekkaista olosuhteista johtuen kuluttajan saatavilla on monenmoista herkkua. Lihanystäville vasikan fileepihvit lienevät korkealle arvostettu herkku. Minuä paistoin omani pannulla yhdessä pilkotun valkosipulikynnen kera, jauhoin pinnalle puolikkaan rasvattoman ja aromivahventeettoman liemikuution sekä ainakin puoli desiä ranskankermaa, puolikkaan sitruunan mehun sekä pippuria. Herkku tarjottiin niin ikään  ranskankermalla höystettyjen, keitettyjen makaronien kera.

Herkullinen variaation edelliseestä on pilkkoa joukkoon suuri mehevä tomaatti, ja tarjota näin paistetut fileepihvit vihreiden papujen kera.

FAISSELLE

Ranskassa aterioiva saattaa juusto-osuuden koittaessa kuulla kysymyksen: "tuore- vai kypsäjuustoa?" Ennen  kysymykseen vastaamista kannattaa perehtyä kumpaankin oma-aloitteisesti mahdollisimman  varhaisessa vaiheessa, että voi huolettomana tuoda käsityksensä esiin lonkalta.

Tuorejuustosta puhuttaessa tarkoitetaan lehmän (tai joskus harvoin kutun)maidosta valmistettua, maultaan hieman kirnupiimään vivahtavaa ja rahkaa etäisesti koostumukseltaan muistuttavaa juustovalmistetta. Se myydään herassa lilluen kuuden juuston pakkauksissa pienissä kehikkopurkeissa, joista nostamalla hera valuu ennen taroilua kätevästi ulos. Juusto kumotaan kulhoihin tai pienille juustolautasille ja tarjoillaan joko silputtuen tuoreyrttien, suolan  ja pippurin, tai sokerin kera. Ravintoloissa kuin muillakin aterioilla tuorejuusto valitaan kypsytettyjen juustojen sijaan, ei juurikaan lisäksi.

RANSKALAISEN SYNTI on lisätä kumotulle tuorejuustolle ennen muiden mausteiden lisäämistä runsas ruokalusikallinen paksua ja täyteläistä ranskankermaa.Tuorejuustojen herkullisuuden puolesta puhunee sekin seikka, että viisivuotias tyttäreni pyysi tuorejuuston jälkiruoaksi huolimatta kaikista lapsiyleisölle tarkoitetuista jälkiruokavanukkaista joita jääkaappimme pursuaa.

ASTERIXIN JA OBELIXIN JALANJÄLJISSÄ

Ensimmäinen päivä aukenee viielänä ja tuulisena, kun meteo auliisti tiesi luvatakin. (Pitävät näköjään paikkaansa täälläpäin säätiedotukset.) Eihän pieni porotus olisi pahaa tehnyt. Onneksi matkamme ensimminen tarkoitus ei liity auringonpalvontaan, vaan enemmänkin uusiin kontuihin tutustuminen ja niin, ne paikkakunnan ruokaerikoisuudet... Haaviimme, tai no, ostoskoriin, läheisestä kyläkaupasta tarttui iso kerä salaattia, mehukkaita tomaatteja, erilaisia salaattikastikkeita ja paikkakunnan omia tuorejuustoja, vuohenmaidosta valmistettuja. Ostin myöskin valmista papumuhennosta, cassouleta, sillä matkan rsitukset painoivat vielä, minkä lisäksi kokemuksesta tiedän kyseisen valmispadankin olevan kerrassaan herkullista. Näitä valmisruokia, joita myydään lasikpurkeissa ja halvimmpia tölkeissä, on muutamia maistamisen arvoisia. Papumuhennoksen lisäksi mm. ylikypsä ankka, confit de canard, kuuluu tähän monituntisten valmisherkkujen kavalkadiin.




Illallisella pääsimme syventämään tuntemustamme paikkakunnan erikoisuuksien suhteen. Nimittäin kuuluisalla Morvanin ilmakuivatulla kinkulla sekä mustapippureilla päällystetyn, ilmakuivatun makkaran kera. Mieleeni muistui Asterixin ja Obelixin seikkailu, jossa veijarit kiertävät Ranskaa ja keräävät säkkinsä täyteen kunkin paikkakunnan erikoisuuksia.Viiniksi valkoitui halpaa (noin 3 €) mutta hyvää burgundilaista "passetougrain roséta", ja jälkiruoaksi kirsikoita.

Kun tähän liitetään maukas aamuinen "Café au lait" voisarven kera, sekä iltalenkki vanhaa maailmaa henkivässä kylpylän puistossa, voin todeta lisäksi toteuttavani kaikenkaikkiaan aika kliseistä lomaa ranskassa. Kunnon kliseetä ei voita mikään!!

BURGUNDIN PATAA...

... ja muita retkieväitä

Alkudrinkki oli oikeaoppisesti valmistettu paikkakunnan Cassis-likööriin sekä Aligoté- valkoviiniin. Drinkin palanpainikkeeksi tarjoiltiin tonnikala-ranskankerma-ruohosipulitahnaa sekä tapenadea grillattujen leivänpalojen kera.Valtaisasta, esijähdytetystä lastista tarjottuna juoma maistui ennennäkemättömän herkulliselta.

Viimeiset sata kilometriä tämänvuotisen lomamatkamme määränpäähän satoi kuin aisaa. Auto heittelihe mutkaisilla vuoristoteillä kuitenkin oikeaan osoitteeseensa, St-Honoré-Les-Bains nimiseen burgundilaiskylään, ja aina siihen kosteankylmään loma-asuntoon, jonka olimme vuokranneet, saakka. Tämän burgntilaiskylän löysin sattuman kautta netistä (kuinkas muuten). Kaupungin infosivuilla seikkaillessani roomanaikaisen kylpylän vesi solisi lupaavasti, kukat kukkivat ja päivä helotti. Perille päästyämme vesi solisi, tosin taivaalta niskaamme. Kukat kukkivat, ja pian oloamme helpotti ensimmäinen ateria, jonka asuntomme meille vuokrannut mies meille auliisti osasi viitoittaa. Ateria helpotti jopa sääennustetta, joka lupasi koko viikoksi yhtä vieraanvaraista vesisadetta, kuin millä meidät otettiin kylässä vastaan.

Alkupalat tarjoiltiin laitue-salaatin ja vinegrette-kastikkeen kera

 Kahdeksantoista euron menu sisälsi valintani mukaan hanhen kateenkorvaa, Andouillette-sisälmysmakkaraa sinappikastikkeessa, taivasta hipovan juustotarjottimen, jolta sai valintansa mukaan pomia kolmea eri juustoa lautaselleen, sekä valinnan mukaisen jälkiruoan. Minun tapauksessani valinta osui vaniljakastikkeessa kelluvaan munanvalkuaissaareen, eli "ile flotante"- klassikkoon.  

Andouillette oli tavoista poiketen grillattu vartaassa ja kuorrutettu ennen tarjoilua sinappikastikkeella, mmm...



Burgundia sijoittuu gourmetmielessä Ranskan parhaimpiin kohtiin. Hipoohan se kaakkoisosista Lyonin kulttuuria, tuottaa itse monenelaisia valko- ja punaviinejä, juustoja, etanoita ja Charolais-pihvikarjaa, lounaisrajana Auvergnen sinihomejuustoalue sekä lännessä Sancerre vuohenjuustoineen ja valkoviinineen sekä Pouillyn seutuun.

RUOKAHULLU KARTANLUKIJA KERTOO

TERVEISET LUXEMBOURGISTA!


Hiljaisuuteni blogisaralla johtuu tuhansista kilometreistä joita olemme lähteneet kesäloman kunniaksi kyntämään Euroopan suuntaan. Kyseessä on jälleen kerran pyhiinvaellus vanhoille kotikonnuille. Ehkä kyseessä on myös mielikuvituksen puute, kun aina palaamme samoja reittejä samoihin kohteisiin. Voi olla. Mutta selitykseksi vetoan siihen jälleennäkemisen riemuun, minkä tutut kohteet ihmisessä herättävät. Sillä onhan se hieman niin, että paljon matkustanut ihminen myrkyttää samalla oman seesteisyydentunteensa iäksi. Matkailu avartaa, mutta samalla se varastaa palasia sielumme sopukoista. Mitä enemmän matkalla viivymme, sen suurempia osasia sielusta maailmalle pilkkoutuu. Näin paluu vanhoille asuinsijoille luo ikäänkuin hetkellisen helpotuksentunteen ikävään, jossa on muisto jostakin tärkeästä elämänalueesta.

Olo alkoi palautua kelvolliseksi tuoreen leivän, kuplivan Molselin laakson valkoviinin ja hanhenmaksan kera...

Saavuimme järki matkanteosta jäykkänä Luxembourgiin. Jaloissa keinui ja päässä surisi pitkällinen autossa istuminen. Olimmehan matkanneet Hambourgin kupeesta liki kahdeksan sataa kilometriä.

Sitä taivaallisemmalta maistui päämäärässämme nautittu ensimmäinen kulaus Bernard Masserardin Blanc de Blanc- valkoviiniä. Viini oli kielellä poreileva kuin vinho verde parhaimmillaan. (Hintakaan ei ollut pahimmasta päästä, 4€ ja risat per pullo). Jääkaapista löytyi tälläkertaa hanhenmaksaa, tomaatteja ja juustoa.

Mieheni matkakertomus painottuu eri ruokalajeihin. Luxembourgilaisten ja Belgialaisten oluiden kavalkadia tutkittiin kaupassa pitkään ja hartaasti. Sen särpimiksi löytyi aivan taivaallista savukinkkua jonka lihansyyt näkyivät selkeästi. Ei tarvinnut arvailla onko kyseessä aito liha vai mikälie muottiin puristettu mössö, jota kotipuolessa kaupitellaan mukakinkkuna.

Miehekäs versio hyvistä matkaeväistä.

Aamu aukeni luxembourgilaisen seitsemän linnan laaksossa seesteisenä. Himopyöräilijöiden paratiisissa kuului aika ajoin ainoastaan ohi suhahtelevien pyöräilijöiden "letseböjesin" (=luxembourgin kieli luksembourgiksi) kielistä mutinaa siitä mihin seuraavaksi suunnataan. Muuten pilvet seilasivat matalalla auringon vilautellessa varovaisesti säteitään. Aivan kuin minnekään ei voisi enää koskaan olla kiire. Ehkä senvuoksi matkallelähtömme siirtyi muutamalla tunnilla. Ja kun siihen lisätään kaikenmoiset kartan tulkintaan liittyvät kommellukset, pääsimme määränpäähämme vasta kello kuusi illalla. Ja silloin, kuten arvata saattaa, päässä surisi  ja jaloissa keinui jälleen melkoisesti.

Erittäin tyypillinen luxembourgilainen kylänäkymä aamutuimaan

KESÄPASTASTELUA

Tuoreiden kasvisten leivttäytyessä kaikkein pienivalikoisimpiinkin kauppoihin, toreista nyt puhumattakaan, koko ruokalajien kirjo näyttäytyy uudessa valossa. Hyvästi tuhdit pastakastikkeet ja paksut pataruoat. Tervetuloa kaikki vihreä, värikäs ja maukas!!

PASTAA SALAATIN TAPAAN
Pastasta saa ihanan keveää ja samalla todella herkullista, kun jättää väliin kaikki talviset kastikkeen hauduttamiset ja siirtyy sekoittelemaan kuumat, vastakeitetyt pastat suoraan salaatin tai kasvislisukkeiden joukkoon. Älä unohda hyvää oliiviöljyä, valkosipulia tai yrttinippua. Niillä annos kuin annos muuttuu juhlavaksi kuin taikaiskusta.

Tarvitaan:
250 g spagettia
nippu basilikaa
parmesanjuustoa maun mukaan
suolaa
pippuria
2 kypsää tomaattia
1 keltainen paprika
1 uuden sadon sipuli varsineen
1 rkl balsamicoa tai sitruunamehua
oliiviöljyä
(chiliä maun mukaan)

Pilko kasvikset suupaloiksi. Mausta suolalla ja pippurilla sekä balsamicolla ja runsaalla oliiviöljyllä. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan al dente, hyvin pureskeltavaksi. Raasta reilusti parmesania. Valuta kypsä pasta ja sekoita kaikki aineet. Tarjoile heti.

Papupastaa kevytbolognesen kera


Kevytbolognesella en suinkaan tarkoita mitään diettiruokaa, vaan noepaa valmistustapaa. Paista 200 g hyvää jauhelihaa pannulla yhdessä sipulin kera, kunnes liha on kauttaaltaan ruskeaa. Lisää 2 pilkottua lehtisellerin vartta sekä 1 tölkki tomaatteja. Mausta 1 rkl oreganoa, suolalla, pippurilla ja 1-2 rkl tomaattisosetta sekä 1 tl sokeria. Anna kiehahtaa silläaikaa kun keität pastat ja 200g vihreitä papuja. Lisää juuri ennen tarjoamista 1 murskattu valkosipulinkynsi, parmesania sekä runsaasti pilkottua basilikaa. Sekoita tarjoilukulhossa keskenään pavut, spagetti ja kastike. Tarjoile välittömästi.

ILOISTA KESÄLOMAA!!

Moni meistä keikkui eilen enemmän ja vähemmän kylmissään hepeneissä erilaisten päättäjäisten tiimoilta. Oppilaille koittaa kesä ja vapaus. Onnea vastavalmistuneille!!

Kesäloma alkaa oivasti tällä syntisn rapealla kakulla, jota poikani toivoi syntymäpäiväjuhliinsa. Kakku on oikeastaan makeisten ja kakun välimuoto, ja ajatus Amerikasta kotoisin. Mutta niinhän se on, että mikä tulee Atlantin takaa, maistuu perinteisesti nuorille. Kakku on helppo valmistaa ja tarjota esimerkiksi kesäisen bufetin osana tai grillijuhlien päätteeksi. Sen voi valmistaa vaikka edellisenä päivänä ja asettaa tarjolle suupaloiksi tai neliöiksi, ja sitten huoletta unohtaa viileään tarjoilua odottamaan.

TARVITAAN:
n. 300 g vaahtokarkkeja
150 g tummaa suklaata
1 dl maapähkinävoita
1 rkl voita
1/2 dl mantelilastuja tai kookoshiutaleita
2 dl riisimuroja tai maissihiutaleita
100 g vadelmia

Sulata vaahtokarkit yhdessä maapähkinävoin ja rasvan kanssa miedolla lämmöllä. Sekoita ja lisää suklaa palasina joukkoon sulamaan. Kun suklaakin on sulaa, lisää vielä kuivat aineet ja sekoita jälleen. Lisää lopuksi vadelmat ja kaada seos kakkuvuokaan. Aseta vuoka peiteltynä jääkaappiin jähmettymään. Aikaa tähän kuluu tunninverran. Leikkaa neliöiksi ja aseta tarjolle.