PARSAMANIA JATKUU

...ja jatkuu. Olen joutunut pitämään kirjoittelussa paussia flunssan iskettyä. Ruokalajit ovat vilisseet silti keittiössä, ja parsa on edelleen ajan kestosuosikki. Seuraava lounas tai kevyt iltaruoka on helppo ja nopea ja aivan ihana.

PARSAA PAAHDETUN PASTAN KERA:

Neljälle tarvitset:
200 g pastaa
puntti parsaa
1 sipuli hienoksi kuutioituna
1 dl raastettua parmesanjuustoa
50 g voita
basilikalehtiä

Keitä pasta ja puhdistettu parsa kypsiksi yhdessä runsaassa vedessä vedessä. huuhtele kypsä pasta juoksevan kylmän veden alla ja valuta.

Pilko parsa n. 1-2 sentin palasiksi.
Annos ranskalaista salaattikastiketta valmistettu sitruunan tai paksun balsamicon kera, jossa puolikas murskattu valkosipulinkynsi. Lisää kastikkeeseen  pari ruokalusikallista parmesania.

Sulata voi paistinpannulla. Kuullota voissa sipulikuutiot, ja lisää pasta. Paahda pastaa, kunnes se alkaa ruskistua. Lisää parsapalat ja kääntele nopeasti. Jaa pasta lautasille. Lusikoi pastan päälle salaattikastike, ja loppu parmesanraaste. Koristele basilikanlehdillä. Nauti välittömästi.

Lisähöysteeksi sopivat sipulin kanssa kuullotetut paprikakuutiot tai parmankinkkuviipaleet.

KIITOS TEILLE KAIKILLE!



Tänään blogin kävijämäärä ylittyi reippaasti tuhannella kävijällä: Suurkiitos teille ensimmäiselle tuhannelle, jotka olette piipahtaneet sivuillani. Minulla on vuosikausia ollut tunne, niinkuin minun pitäisi jakaa keittiöajatuksiani jonkun kanssa. Ilmeisesti tunteelle oli olemassa tilaus, koska jaksatte käydä tutustumassa keittiöajatuksiini. Sitä juhlimaan julkaisen nyt vihdoin ensimmäisissä kirjoituksissani mainitsemani Über-salaisen Tiramisú-kakkureseptini. Se on ihanaa. Tiramisú-kakku on hieman erilainen kuin perinteinen vanukasmainen Tiramisú. Kakun muodossa se on kiinteästi leikattavissa ja kakkulautaselta tarjoiltavissa. Tiramisú kootaan siis tarjoilualustalleen.

Tiramisú- kakku

Tarvitaan:

n.20 kpl italialaistyyppisiä sormikeksejä

1-2 dl vahvaa espressokahvia (valmista Nescafé- jauheesta, mikäli et omista espressokeitintä)

2 prk Mascarpone- juustoa

3 keltuaista

½ dl tomusokeria

kaakaojauhetta



Kahvilla kyllästetty tiramisú-kakku valuvassa kermaisuudessaan vertaistaan vailla

Sekoita keskenään keltuaiset, tomusokeri ja Mascarponejuusto. Tarvitset mieluiten suorakaiteen mallisen lautasen. Voit koota kakun suorakaiteen muotoon myös pyöreälle lautaselle, jos se on halkaisijaltaan riittävän suuri. Lado sormikeksejä vieriviereen kuutisen kappaletta. Kostuta ne reilusti kylmällä espressokahvilla. Nostele varovasti Mascarpone-seosta täytteeksi. Tee yhteensä kolme kerrosta, enemmänkin, mikäli aineksia (ja uskallusta) riittää. Toimi varovasti, ettei keko ala kesken kaiken luhistua. Nosta viileään jähmettymään ainakin tunniksi. Koristele siivilän läpi ripotellun kaakaojauheen kera. Tarjoa hyvän kahvin seurana.  

p.s. Omaperäisen kakusta saat kun teet ensimmäisen kerroksen kaurakekseistä tai Elovena-välipalakekseistä. Niiden valelu kahvilla on hitaampaa, koska ne imevät nesteen itseensä hitaammin kuin sormikeksit, mutta kahvipöydässä niiden etu on maussa erottuva lisäsäväys. Toki pelkillä sormikekseilläkin saat ihastuttavaa kahvipöydän purtavaa!



Tässä kakussa on toinen kerros kahvivaleluvaiheessa.



RETIISIRIEMUA

Retiisin aika on parhaillaan alkamassa. Omat eivät taida vielä pilkistää puutarhasta, mutta kaupasta saa jo noita ihanan rapsakoita, elinvoimaisia pikku punapalleroita. Ranskalaiset tarjoitlevat retiisejä alkupalana voin ja suolakukkasten kera. Retiisin pää leikataan auki, se kastetaan keyvesti lautaselle ripoteltuun suolaan, ja lisätään mahdollisesti veitsenkärjellinen voita päälle.

Retiisi ryydittää toki oivasti monenmoisia salaatteja, ja maistuu ehdottoman ihanalta mm. seuraavan fetasalaatin kera:

Retiisi-fetasalaatti

Neljälle
Tarvitaan:

1 nippu retiisejä, puhdistettuina ja viipaloituina
3 tomaattia kuutioina
1 pieni salottisipuli tai pari kevätsipulia varsineen
100 g fetajuustoa

Ranskalaiseen salaattikastikkeeseen:
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl balsamicoa
riapus suolaa ja pippuria
valkosipulin murskattu kynsi
3-4 rkl öljyä

Sekoita kaikki ainekset ja nauti tuoreen, vaalean leivän ja huokauksien kera raikkaaksi alkupalaksi.

NAUDANFILEETÄ SUOLAISESTI PAKETOITUNA

Naudanfilee suolakuoressa

Mikäli kaipaat oikein hienolle sunnuntailounaalle vaihtelua, oheinen ohje on paitsi yksinkertainen toteuttaa, myös helppo onnistua.Naudanfilee maistu mainiolta niin lounaspöydässä lämpimänä, kuin vaikkapa noutopöydässä kylmänä. Suolakuorta ei tosin kannata lähteä maistelemaan. 

Neljälle tarvitaan:

800 g naudan filee, (mieluiten sisäfilee, mutta ulkofileekin käy)

500 g paketti hienoa suolaa

500 g vehnäjauhoja

1 muna

rouhittua pippuria maun mukaan

Tässä filee on nostettu levitellyn suolataikinan päälle. Reunat nostellaan vielä fileen ympärille, eikä sitten muuta, kuin liha uuniin! 

Esilämmitä uuni 220 asteeseen.

Kaada suola ja jauhot kulhoon. Riko joukkoon myös muna, ja lisää vettä 1-2 dl eli sen verran, että saat käsin helposti muotoiltavissa olevan taikinan. Tarvittaessa voit lisätä hieman lisää jauhoja. Voit kaaviloida taikinan kahden leivinpaperin välissä tai levittää suoraan paistoalustalle: uunivuokaan tai pellille.

Naudanfilee nostetaan sitten kaulitun taikinan keskelle, ja sen päälle rouhitaan haluttu määrä omavalintaista pippuria. Suolataikina kääritään sitten fileen ympärille ikään kuin paketiksi. Paketista saat kauniin ja sileän märillä käsillä muovaamalla. Paistetaan uunin alatasossa noin 50 minuuttia. Annetaan lihan vetäytyä 5-10 minuuttia kääreessään, jonka jälkeen suolakuori rikotaan ja filee nostetaan leikkuulaudalle viipalointia varten. Tarjoillaan hyvässä seurassa valittujen lisukkeiden, kuten röstiperunoiden tai salaatin kera. Juomaksi käy vaikkapa hienostuneen George DuBoeufin ”Chiroubles”- punaviini.

PAKASTIMEN TYHJENNYSTALKOOT, osa 2

Mikäli pakastimen aarteista mielii päästä eroon ennen primeur-kasvisten lopullista hykyaaltoa, alkaa tyhjentämisellä olla jo kiire.

Minun tapauksessani vihonviimeiseksi jäivät suppilovahverot. Samoilemme vuodesta toiseen syyskauden alettua Salonseudun metsiä kuin hengen hädässä. Virsi on aina sama. Ensin tuntuu, ettei sienisadosta tule kovinkaan kummoinen. Ensimmäinen kastike tehdään lähinnä runsaasta kermasta ja pikkiriikkisestä kanttarellista. Sitten lakkeja puskee esiin niin, että lopulta kelpaavat vain komeimmat lakit. Ja sitten, kun ensimmäiset yöpakkaset kolkuttelevat ovella, iskee paniikki jälleen. Viimeiset suppilovahverot kaivoimme esiin vielä joulukuun puolella. Sillä kelpasi ylpeillä, no, lähinnä itselle ja niille, jotka viitsivät kuunnella.

Lopulta miltei puoli vuotta pakastimessa kyhjöttäneet sienipakasteet ovat toukokuussa jo aika vähän kiinnostavia. Tämän pastaohjeen voimin sienestysinto tosin alkaa palailla kuin varkain. Ohje on hyvä pitää mielessä myös syksyllä, kun sienisadon runsaus alkaa (toivottavasti) jo puuduttaa.

Kun haihdutan suppilovahveroista nestettä ennen pakastamista, lisään toisinaan pilkottua, kuullotettua sipulia joukkoon jo pakkaseen. Näin niitä on helppoa jalostaa heti pakasteesta otettaessa.

Suppilovahveropestopasta

Tarvitaan:

250 g pastaa

1 suuri sipuli
n.200 g pakastettuja, ryöpättyjä suppilovahveroita (tai 400 g tuoreita)
pari rkl voita sipulien kuullottamiseen
1-2 tomaattia
1 prk punaista pestoa
vastarouhittua mustapippuria

Kuori ja pilko sipuli, ja kuullota sitä hetki voissa. Kun sipuli alkaa ruskistua, lisää sulatetut (tai tuoreet, puhdistetut) suppilovahverot. Hauduta kymmenisen minuttia. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan al dente. Pilko sipuli-vahveroseokseen tomaatit, ja lisää purkillinen punaista pestoa. Kiehauta seos nopeasti. Rouhi pinnalle reilusti mustapippuria. Valuta pasta ja tarjoile heti.

Vinkki: Helpomman version saat kuumentamalla suppilovahverot (tai muut pakastesienet) pannulla, ja kun neste on miltei haihtunut, lisää joukkoon punainen pesto.

VALLOITTAVAN VIHREÄÄ

Nokakkain nokkosen kanssa.

Tänään en enään malttanut mieltäni, vaan  pyyhälsimme tyttäreni kanssa takapihalle ensimmäisten nokkosversojen kimppuun. Ne ovat niin viattoman vihertäviä ja elinvoimaa purusuavia,  että tuosta riemusta on päästävä osalliseksi pikinmiten! Tuskin mikään ateria voi maistua yhtä keväiseltä.

Nokkoskeitosta saa monta eri versiota vaihtamalla suurukseksi käytettävää raaka-ainetta. Perinteisen jauhorasvasuuruksen voi vaihtaa helposti perunaan tai vaikkapa parsakaaliin, jääkaapin sisällöstä ja mieliteosta riippuen.

Ylävasemmalla nokkosparsakeittoa, alhaalla lettutaikina, alaoikealla paistuva nokkoslettu ja sen yläpuolella valmiita lettuja.

NOKKOSKEITTO

Tarvitset:
 200 g nokkosenversoja
1 sipuli
öljyä kuullottamiseen
1-2 kasvisliemikuutiota
250 g perunaa tai parsakaalia
mustapippuria

Ryöppää nokkoset runsaassa vedessä. Kullota kuoritut ja pilkotut sipulit öljytilkassa. Lisää kuoritut, pilkotut perunat tai palasteltu parsakaali sekä noin 1 litra nestettä. anna kiehua, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Lisää liemikuutio ja hyvin valutetut nokkoset. Soseuta ja anna kiehahtaa. Lisää mustapippuria, se sopii nokkosen aromiin todella hienosti. Tarkista vielä suolan määrä. Tarjoa lounas- tai alkukeittona.

NOKKOSLETUT

Todettakoon, että nokkoslettujen maku on vertaansa vailla nimeomaan voilla paistettuina. Älä lisää lettutaikinaan sokeria. Näin voit muutaman alle esim. juustoraasteen kera. Jälkiruoaksi tarjottaessa jäätelö ja vadelma - tai mansikkahillo tekevät terää!

Tarvitset:
 200 g nokkosia
annoksen lettutaikinaa (ilman lisättyä sokeria)
paistamiseen voita

Sekoita ryöpätyt, jäähtyneet nokkosversot tehosekoittajalla yhteen lettutaikinan kera. Paista voissa kauniin pitsireunaisiksi.

KUUDEN MAUSTEEN KUHA

Tätä parempaa kuhaa tuskin tunnetaan. Tarina saa alkunsa opiskeluvuosieni Pariisista. Lähellä Panthéonia on pieni, mutta aina täpösentäynnä oleva gourmet-ravintola, jonka nimen olen autuaasti un ohtanut. Ylellisin makumuisto useasta vierailusta tuon pienen, mutta pipppurisen ravintolan sydämessä, oli kuha mausteisessa voissa. Ohjetta en tietenkään saanut.
Lähdin jäljittämään vuosikausien takaa makuvivahteita, jotka olivat minut vuosikymmeniä sitten hurmanneet. Ja lähelle pääsinkin. Tai, oikeammin sanottuna, maku on vieläkin parempi kuin se, minkä tuolloin muistan kokeneeni.

Oleellista tämän ohjeen onnistumisessa on kolme seikkaa: a) tuore kala b) riittävä voimäärä ja c) äärimmäinen varovaisuus maustettaessa. Voimakkaat mausteet liiallisesti käytettynä tekevät enemmän hallaa kui niiden pois jättäminen kokonaisuudessaan.

Tarvitaan:

Niin monta kuhafilettä, kuin mitä on ruokailijoita, sekä yksi pieni lohko appelsiinia per filee.

1 sipuli neljää filettä kohden

lisäksi ripaus seuraavia mausteita:

jauhettua muskottipähkinää
jauhettua kanelia
jauhettua kuminaa
valkopippuria
suolaa

Ripsauta mausteet kalan pinnalle muistaen, että vähemmän on tälläkertaa enemmän. Kuumenna n. 25 g voita per kalafilee, kunnes voi poreilee panussa. Lisää hienonnettu sipuli. Aseta kalafileet pannuun. Paista molemmilta puolilta kunnes fileet ovat läpikotaisin kypsiä. Purista appelsiinimehu päälle ja aseta tarjolle. Voista ja kalasta koostuvat liemi kaadetaan tarkoin kalan päälle ennen tarjoilua, se on uskomattoman suussasulavaa.

Tarjoile esimerkiksi haudutettujen kasvisten ja riisin kera.

p.s. se kuudes mauste oli appelsiinimehu